Salamablogi

Pallosalama: näillä se tehtiin

17.09.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Pallosalama-levyn julkaisun alla sivuilla oli Pallosalaman kappaleita -juttusarja, jossa kerrottiin taustoja levyn biisien takaa. Nyt on vuorossa levyn tekemistä taustoittava osuus, joka kiinnostaa todennäköisesti huomattavasti marginaalisempaa yleisöä. Soitinnörtit, olkaa hyvä: näillä instrumenteilla Pallosalama tehtiin!

-Wilhelm

Koskettimet/syntetisaattorit:

Roland D-20

Vanha luottopeli, ollut mukana noin sadalla Ukkosmaine-keikalla ja kestänyt melko lailla temppuilematta kovakätistä käsittelyäni. Pääasiallinen soitin levyn riffimäisissä jutuissa ja sointumatoissa. Soundipankit ja niiden eri variaatiot ovat tulleet aika tutuiksi, joten tämä on kätevä sikälikin että tiedän mistä etsiä kun haetaan tietynlaista äänenväriä. Yksi omista suosikkioivalluksistani tällä levyllä oli Liian paljon kahvia -biisin jousimatto, johon haluttiin tiettyä lo-fi -otetta. Laitoin kaksi jousisoundia päällekkäin ja laitoin toisen hienoiseen ylävireeseen ja toisen vastaavasti alavireeseen: lopputulos kuulostaa viehättävästi siltä kuin raita tulisi hieman väärällä nopeudella pyörivältä vinyylilevyltä.

Roland SH-2000

Monofoninen analogisyntetisaattorini, jossa on yksinkertaiselle kosketinsoittajalle ihanan yksinkertainen käyttöliittymä. Tämä on käytössä useimmissa synasooloissa, sekä esimerkiksi Hau hau -biisin introssa.

Roland RD-700SX

Asuinkumppanin myötä talouteen päätynyt, ihan oikea sähköpiano. Painotetussa koskettimistossa on miellyttävä, jämäkkä ja raskas tuntuma joka inspiroi soittamaan erilaisia juttuja kuin mitä kevytotteisilla syntikoillani syntyy. Pianosoundia en tosin tästä käyttänyt, vaan eri soitinmallinnoksia. Lisäksi käytin tätä pääasiallisena midikoskettimena, joskin levylle kyllä päätyi aika vähän midinä soitettuja juttuja, suurin osa levyn kosketinsoundeista on lähtöisin eri soittimien soundipankeista.

Nord Electro 2

Samalla tavalla talouteen päätynyt kuin edellämainittu Rolandin sähköpiano, tämä tosin vasta viime vuoden lopulla palauduttuaan pitkästä lainasta. Asiaan perehtyneet tietänevätkin, että tässä on vallan mainioita piano- ja urkumallinnoksia. Koska tämä tuli kehiin levynteon loppuvaiheessa, niin en ehtinyt käyttää tätä paljonkaan. Soitin tällä kuitenkin urkuraidan Pallosalama-biisiin sekä lisäksi Rhodes-mallinnosta Lumipalloon.

nord13.jpg
Salamamagneetilla koristeltu Nord.

Yamaha PSR-7


Kosketinsoitin, joka on Ukkosmaineen synnyn kannalta aivan olennainen (lue bändihistoria jos et tunne faktoja). Tajusin aivan levynteon loppumetreillä, ettemme ole käyttäneet tätä missään biisissä. Asia oli korjattava, joten soittimen sisältämä trademark-fillimme päätyi Karkauspäivä-biisin loppuun. Se olikin siis ainoa tällä kosketinsoittimella soitettu asia.

Korg Monotron

Päädyin ostamaan alkuvuonna 2012 heräteostoksena DLX:stä. Ison tulitikkulaatikon kokoisesta muoviboksista irtosi hämmentävän hyviä analogisoundeja, mutta leluhan se oli: Monotronilla ei voinut oikein soittaa mitään ”oikeita juttuja”, efektimäisiä pulputuksia ja sähinöitä vain. Oli soittimesta kuitenkin sen verran hyötyä että tästä sai Hau haun kaoottiseen väliosaan tunnelmaan sopivaa vinkumista. Sittemmin annoin soittimen kaverilleni Kimmolle 30-vuotislahjaksi.

Kielisoittimet:

Fender Telecaster

Levyn ykköskitara. Tämä vuoden 1996 Meksikon Tele päätyi minulle syksyllä 2010. Olin haaveillut Telecasterista jo pidemmän aikaa, ja toiveina oli saada jo valmiiksi sisäänsoitettu (eli käytetty) kitara, joten selailin muusikoiden.net-sivustoa taajaan. Satuin huomaamaan tämän kitaran myynti-ilmoituksen tuoreeltaan juuri kun olin lähdössä lastenmusiikkikeikalle Vantaalle. Ja kappas vaan, kitarakin sijaitsi Vantaalla. Niinpä kävin keikan jälkeen testaamassa keppiä kaupantekijän luona ja totesin sen käsiini sopivaksi.


Kitara on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Tukeva kaula sopii mukavasti isohkoihin käsiini ja ylipäätään kitara sopii hyvin hakkaavaan komppaustyyliini. Mikitys tässä on hieman erilainen kuin Teleissä yleensä, kaulassa on kaksikelainen mikki ja sen myötä mikkivalitsin on viisiasentoinen. Sävyjä on siis käytännössä enemmän. Silti totesin aina uudestaan äänityksiä tehdessä että tallamikki on komppimaisiin juttuihin poikkeuksetta paras valinta.

tele13.jpg
Telecaster Wilhelmin työhuoneen sohvalla.

Fender Strat

Ensimmäinen sähkökitarani. Siis ikinä. Pitkällisen säästämisen ja isän sekä mummin suopealla myötävaikutuksella sain tämän itseni ikäisen jenkki-Straton omakseni yläasteikäisenä. Siitä asti se on ollut mukanani, ja tämä on kevyesti kitara jota olen soittanut elämässäni eniten. Elämänjäljet myös huomaa, kitara on kauniisti relikoitunut.

Levyllä en käyttänyt tätä silti monessa biisissä, sillä Telestä irtosi parempi säröinen soundi. Strato on omimmillaan puhtaissa osuuksissa, mutta niitä ei levyllä hirveästi ole.

stratoetu13.jpg
Straton julkisivu on lähes salonkikelpoinen…
stratotaka13.jpg
…soittimen takaa paljastuvat elämänjäljet neljän vuosikymmenen ajalta.

Ibanez RG-350

Kitara joka päätyi minulle värityksensä takia. Hullut Hattuset -bändikaverini Miihkali oli hankkinut tämän itselleen uutena Yhdysvalloissa viettämänsä vaihto-oppilasvuoden aikana ja onnistunut erikoisten harjoitteidensa (kitaran pyöräyttäminen olan yli) ohella muun muassa murtamaan kitaran kaulan kahdesti. Suomeen palatessaan Miihkali pyrki luopumaan ylimääräisistä soittimista ja oli mitä ilmeisimmin vähän tympääntynyt siihen kuinka paljon kitaran korjaamiseen oli uponnut rahaa. Minulla puolestaan oli nurkissa ylimääräinen midikeyboard, joten vaihdoimme soittimet päikseen.

Vaikka tämä onkin melko krouvi instrumentti, olen jotenkin tykästynyt tähän suuresti: se tuntuu käsissä mukavalta ja inspiroivalta. Saadessani tämän olin poikamaisen innostunut siitä että minulla oli pitkästä aikaa hevikitara (edellisen kerran olin omistanut sellaisen lukioikäisenä), humbucker-mikkeineen ja lukkotalloineen. Kitara vaikutti vahvasti Pallosalama-biisin syntymiseen, biisin pääriffi syntyi eräänä aurinkoisena kevätpäivänä tällä soitellessa (lue lisää täältä). Niin, ja tämähän tosiaan esiintyy sekä Pallosalama-musiikkivideossa että myöskin levyn kannesta löytyvässä kuvassa.

aibanes13.jpg
Muun muassa pimeässä hohtavalla salamalla sekä pinkeillä otelautatarroilla kustomoitu kitara.

Ibanez JPM100P4

Teimme Pallosalama-biisin kitaraäänityksiä Joensuussa 30-vuotispäiväni aattona ja Nerve End -bändin laulaja-kitaristi Joonas lainasi tämän lyhyellä varoitusajalla, kun sessioihin alun perin lainaamani kitaran säädöt olivatkin aivan päin prinkkalaa. Onni onnettomuudessa, sillä tämä oli soittotuntumaltaan erittäin miellyttävä ja soundillisesti juuri sitä mitä kaivattiinkin. Kaikki levyn nimibiisin kitaraosuuteni on siis soitettu tällä. Knoppitietona kerrottakoon vielä, että Joonas oli ostanut tämän Stam1na-yhtyeen Pexiltä, joka on puolestaan soittanut tällä samaisella yksilöllä Stam1nan esikoislevyn kaikki osuutensa.

Fender Precision Bass (medium scale)

Tämä 80-luvun puolivälissä Japanissa valmistettu basso on soitin, johon olen tykästynyt kovasti. Löysin tämän muusikoiden.netin kautta kesällä 2011, kun etsin aiemmin myymäni Fender Precision Lyte -basson tilalle parempaa soitinta silmälläpitäen uutta pestiäni: Hullut Hattuset -yhtyeeni kokoonpanon pienennettyä basistin tontti jäi minun hoidettavakseni.


Tämä on siis medium-skaalainen basso, mikä tarkoittaa sitä että skaala on lyhyt- ja normaaliskaalaisen välillä. Basson kaula on myös erittäin siro. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että basso sopii kitaristin käsiin erinomaisesti ja on kevyt ja mukava soittaa. Tällä on soitettu suurin osa Pallosalama-levyn bassoraidoista.

presari13.jpg
Musta ja keltainen, Wilhelmin suosikkivärit.

Epiphone Embassy

Klausin omistuksessa oleva raskastekoisempi basso, josta irtoaa Fenderiäni raskaampi ja jykevämpi alakerta joka sopi paremmin rajumpiin biiseihin: tällä on siis soitettu Pallosalaman ja Vauhtisokean bassot.

Alvarez AF60CK

Klausin akustinen kitara, jolla soitin Niin sen pitikin mennä -biisin kertosäkeen sointuheläykset. Muuten akustista kitaraa ei levyllä kuullakaan.

Casio DG-20

Oletteko te tosissanne? -levyllä isostikin esillä ollut Casion syntetisaattorikitara jäi tällä levyllä sähkökitaroiden jalkoihin, mutta kyllä sitä kuitenkin vähän kuullaan: Draaman kaarella -biisin riffit on soitettu sähkisten lisäksi tällä. Lisäksi tällä on soitettu Karkauspäivä-biisin soolo.

Ibanez M510E

Mandoliinini, jolla päädyin soittamaan syntetisaattorin sijasta Titanicin keulassa -biisin introriffin, sekä myös muita maniskajuttuja kyseiseen biisiin.

Vahvistimet:

Vox AC4TV

Sessioiden pääasiallinen kitaravahvistin. Tämä on varsin kompakti, neljän watin pikku putkivahvistin jossa on koostaan huolimatta varsin maukas soundi. Putkiksi olen tosin vaihtanut JJ:t, mielestäni ne soivat lämpimämmin kuin vähän turhan kireät tehtaalla asennetut putket. Pääasiallisesti en käyttänyt komppiosuuksissa kitaran ja vahvistimen välissä mitään pedaaleja, vaan avasin vahvistimen volumea sen verran että soundi meni mukavasti särölle. Yksinkertainen on kaunista.

Vox AC15 HW Blue Alnico -elementeillä

Pallosalama-biisin kitarat on äänitetty tällä, jo edellä mainitulta bändikaveriltani Miihkalilta lainatulla vahvistimella.

Aguilar Tone Hammer

Mainio Pre-amp/d.i. box, jonka läpi on äänitetty kaikki levyn bassot.

Efektit:

(ainakin nämä, jotain todennäköisesti unohtui)

Boss SYB-3 Bass Synthesizer
Digitech Whammy IV
Electro-Harmonix Big Muff Pi
Fulltone OCD
Ibanez SD-9 Sonic Distortion
Line 6 DL4 Delay Modeller
MXR Distortion +

pedaalit13.jpg
Osa levyllä käytetyistä efektipedaaleista. Huomaa myös seksikkäät soittokengät.

Pallosalaman kappaleita, osa 5

15.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Niin sen pitikin mennä

Klaus: Kun demottelin tätä laulua akustisen kitaran kanssa niin se ei meinannut onnistua kun aloin pillittämään aina viimeistään toisen kertosäkeen kohdalla. Mutta silleen hyvällä tavalla. Nauroin ja itkin ihokarvat pystyssä. Sitä on säveltäminen parhaillaan. Onneksi Wilhelm piti tästä kappaleesta myös.

Äitini sanoo aina että ”asioilla on tapana järjesttyy, jos ei ennemmin nii sitte myöhemmin”. Se joskus ärsytti minua mutta viime aikoina olen alkanut uskomaan siihen. Hauskaa on se, että äiti ei tietenkään enää voi sanoa sitä kun siitä tulee aina tämä kappale mieleen. Mutta ei se haittaa, se ajatus kuitenkin putkahtaa ilmoille ja sitten naurattaa.

Wilhelm: Hyvä ja ehjä biisi. Käytännössä ekassa akustisen kitaran kanssa rämpytellyssä demossa oli jo kaikki kohdallaan, ainoastaan rakennetta muokattiin siten että yksi osa päätettiin jättää pois: vähemmän on enemmän. Sovituksellisesti tehtiin sitten paljonkin, tämä taisikin olla eka bändisovitusmeiningillä tehdyistä biiseistä. Ja myönnettäköön että minäkin liikutuin kertsin kohdalla kun kuulin biisin demon ekaa kertaa.

Karkauspäivä

Wilhelm: Kertosäe oli olemassa jo pari vuotta sitten. Rallatusmainen melodia jotenkin ilmestyi sanoineen päähän ilman mitään pohjustusta. Nauhoitin kertsin talteen sillä siitä tuli heti hyvä mieli ja sellainen olo että tästä tulee Ukkosmaineelle mahtava biisi.

Olikin yllättävän hankalaa keksiä tähän sopivia säkeistöjä, sillä kertosäe ei tavallaan antanut hirveästi vinkkejä siitä mistä biisin pitäisi kertoa. Kävin ideoideni kanssa hyvinkin korkealentoisissa sfääreissä. Yksi käytännössä valmis sanoitus (eri säkeistön melodialla) myös hylättiin koska se tuntui liian ilmeiseltä.

Olen itse vahvasti sitä mieltä, että aikarajat ovat luovassa työssä tärkeitä ja että pakko on paras muusa. Niinpä levyn äänitysaikataulujen rajojen tullessa vastaan istuin taas kerran koskettimien ääreen, koska olin vakaasti sitä mieltä että tämän kertosäkeen sisältävän biisin pitää päätyä tälle levylle. Päätin hylätä kaiken aiemmin tekemäni ja aloittaa taas kerran alusta. Tein pitkälti yhdeltä istumalta uuden säkeistön melodian ilman sanoja ja tykkäsin siitä uudesta suunnasta johon biisin tunnelma siirtyi. Melodian töksähtelevä rytmi miellytti kovasti, mutta sanoituksesta ei ollut mitään hajua.

Pyörittelin pari päivää sanoitusideoita saamatta aikaiseksi oikeastaan mitään muuta kuin irrallisen kuuloisia lauseita. Sitten yhtenä yönä juuri ennen nukahtamista päähän tuli sängyssä maatessa erilaisia mielikuvia ja niiden pohjalta tuli yhtäkkiä mieleen lause ”Hangessa seisoin, näytin eksyneeltä marsulta”. Mahtava aloitus biisille! Olin jo nukahtamaisillani, mutta pakottauduin kirjoittamaan lauseen ylös. Tuon lauseen ympärille loppubiisi rakentuikin sitten seuraavina päivinä varsin mallikkaasti.

Tämä on levyn hilpeimpiä biisejä, jonka levyversio sisältää paljon kaikkia hauskoja yksityiskohtia. Hyvän mielen päätösraita!

Klaus: Mukavan perinteinen Ukkosmaine-teos. Luulen että meidän monille vanhoille kuulijoille tulee hyvä mieli kun se trademark-rumpufilli kajahtaa c-osan jälkeen. Meillekin tulee siitä hyvä mieli.

Pallosalaman kappaleita, osa 4

14.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Askel

Klaus: Askel syntyi erästä musiikkiteatteriproggista säveltäessä. Halusin tehdä roolihenkilölle äärimmäisen voimaannuttamiskappaleen. Taisteluhenkisiä woo-oo -huutoja sekä ratsastuskomppi. Ei se sitten kuitenkaan loppujen lopuksi istunut kokonaisuuteen, mutta Ukkosmaineen uudeksi kappaleeksi se oli hyvinkin innostava. Ajattelin että nyt tehdään jotain ihan uudenlaista! Wilhelmkin piti kappaleesta ja siihen tehtiin kimpassa poikkeuksellisen työlään prosessin kautta uusi teksti.

Askelta kuunnellessa tajuaa kuinka pitkä aika Pallosalama-levyn tekoon on käytetty. Tämä ensimmäisenä singlenä julkaistu kappale tuntuu vanhalta raidalta verrattuna vaikkapa nimikappaleeseen. Mikäli Askel olisi äänitetty vasta syksyllä 2012, olisin varmaan halunnut siihen oikeat rummut parin muun silloin äänitetyn kappaleen tapaan. Mutta toimii se kyllä näin elektronisestikin. Varsinkin veljeni tekemän upean videon kera!

Wilhelm: Sanoitusta kyllä väänneltiin ja käänneltiin, mutta se kannatti! Tekstillisesti tämä antoi mielestäni myös suuntaa tulevalle levylle: muutosaiheisia biisejä oli kyllä tätä tehdessä jo muitakin, mutta tämä ehkä sysäsi rohkeammin sinne suuntaan. Kappaleesta on tullut paljon kivaa palautetta, monet tuntuvat saaneen tästä voimaa itselleen.

Titanicin keulassa

Klaus: Titanicin keulassa ja Niin sen pitikin mennä on erittäin liikuttava biisikaksikko minulle. Olen purkanut niihin henkilökohtaisen elämäni viime aikojen vaikeuksia.

Wilhelm: Titanicin keulassa kasvaa hauskasti alun elektromeiningistä kertosäkeeseen tultaessa oikeiden rumpujen ajamaksi. Biisiä sovitettaessa kehittelin tähän vähän eurodance-henkisen alkuriffin. Jonkin oudon päähänpiston seurauksena päädyin kuitenkin soittamaan sen synan sijasta mandoliinilla, joka johti siihen että mandoliinia kuullaan biisissä muutenkin. Hauskaa vaihtelua äänimaisemaan ja myös eräänlainen kumarrus suuresti ihailemamme Leevi & The Leavingsin suuntaan.

Pallosalaman kappaleita, osa 3

13.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Liian paljon kahvia

Klaus: Tämä kappale oli hyvin tekstilähtöinen, halusin tallentaa ajatuksiani hieman epätoivoisesta suunnan etsimisestä. Ei se oikein onnistunut. Sävelsin kuitenkin tekstistä kappaleen, johon Wilhelm kirjoitti sanat aika pitkälle uusiksi.

Tykkään tämän kappaleen stemmalauluvetoisuudesta ja siitä että rakenne on epäperinteinen mutta hyvin loogiselta tuntuva. Lopullisen version tunnelma on yllättävänkin melankolinen siihen nähden mitä tällä alun perin hain. Varsinkin tässä levykokonaisuudessa.

Wilhelm: Kappaleen luonne tosiaan muuttui tekstin uudistamisen myötä jonkin verran. Nappasin Klausin tekstistä ne kohdat joista pidin ja otin vapauden rakentaa niiden pohjalta tavallaan puhtaalta pöydältä uuden tarinan joka mielestäni sopi sävellyksen tunnelmaan. Tykkään tästä biisistä kovasti, minulle tästä välittyy selviä kuvia.

Liian paljon kahvia on selvästi levyn tunnelmallinen ääripää: toisessa päässä lienee avausraita Pallosalama. Tätä biisiä harkittiin pitkään levyn päätösraidaksi, mutta halusimme lopulta mieluummin päättää levyn riehakkaammin, vaikka tämäkin kappale sisältää melankoliasta huolimatta paljon toivoa. Totesimme kuitenkin että vinyyliajattelun mukaan tämä on viidentenä kappaleena kymmenen biisiä sisältävällä levyllä ikään kuin A-puolen päätösraita.

Kappale on tällä kielisoittimien sävyttämällä levyllä siksikin poikkeava, että se on toteutettu kellopeliä lukuun ottamatta täysin pelkillä syntetisaattoreilla: rumpuraita on ohjelmoitu, mutta esimerkiksi bassot on soitettu Rolandin analogisyntetisaattorillani. Mutta biisi on tosiaan lauluvetoinen, synasovitus on hyvin minimalistinen.

Pikanttina yksityiskohtana kerrottakoon, että olemme molemmat äänittäneet tähän omissa kodeissamme kahvinkeitintä: biisi alkaa kahvinkeiton äänillä. Sitten vaan arvailemaan: kummanko kahvinkeitin on stereokuvassa vasemmalla ja kummanko oikealla puolella? Ja mikä tärkeintä: kummassako on parempi soundi?

Vauhtisokea

Wilhelm: Tämän työstäminen oli hauskaa. Kappaleen idea tuli muistiinpanoja penkoessa käsiin osuneesta vanhasta kirjeestä, jossa mainitaan vauhtisokeus. ”Vauhtisokea” kuulosti heti otsikolta, joka antaa selvät mielikuvat siitä miltä kappaleen tulee kuulostaa. Nopeutta! Myöhemmin hoksasin että Tuomari Nurmiolla on samanniminen kappale, mutta Nurmion biisi liittyy päihteiden käytön nurjaan puoleen kun taas meidän kappaleemme tarina kertoo jostain aivan muusta.

Tämä haluttiin toteuttaa nimenomaan eräänlaisena hybridinä, eli bändisoittimien ja elektronisen meiningin yhdistelmänä. Niinpä rumpukomppi on ohjelmoitu, bassot soitettu halki biisin, ja säkeistöjä ja välisoittoja dominoivat sähkökitarat.

Kappaleen c-osassa on muuten hauska soitannollinen ratkaisu basson suhteen. Osan pohjaääni on H, ja tuntui siltä että normaalivireisen basson kaulalta otettuna H soi osan tunnelmaan nähden liian kirkkaasti. Mietiskelin että pitäisikö lainata jostain viisikielinen basso, kunnes totesin että kyllähän nelikielisen basson E-kielen voi virittää kvartin alemmas. Kaikki bassoa joskus soittaneet tietänevät mitä tuollainen aiheuttaa, kun instrumentti on säädetty eri viritykseen: kieli lerpattaa noin alas viritettynä melko löysällä. Lerpatus kuitenkin sopi osaan erityisen hyvin, eikä vireenkään kanssa ollut ihan supertarkkaa sillä osassa ei ole mitään melodista. Saadakseni bassoon vielä himpun lisää lätinää soitin osan hakaten kieltä peukalolla otelautaa vasten. Levyn miksannut Hannu totesi raitoja läpi käydessään c-osan basson olevan ”rajumpi kuin Trujillo”.

C-osassa on myös osuuksia, joiden takia vähän pelkäsin saavani varoituksen taloyhtiöltä. Äänitin kappaleeseen kotonani (en ollut tuolloin vielä saanut omaa työhuonetta) useita raitoja kitarakiertoja, ja pakko oli tietenkin myös testailla että mikä kitara kiertää parhaiten. Pääasiassahan kierron aikaansaamiseksi vahvistimen täytyy olla suhteellisen kovalla. Pahoittelut vielä jälkikäteen naapureille. Mutta osasta tuli kyllä hyvä!

Klaus: Tässä hurjan villissä kipaleessa on tämä niin sanottu Pendulum-komppi! Pidän kovasti kyseisestä poljennosta ja tiedän että se on jo pois muodista. Mutta minusta on tärkeää olla välittämättä muotivirtauksista, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Yleensä ihmiset ajattelevat niin, että on paheellista ja epäomaperäistä tehdä asioita jotka ovat muodissa. Mutta sekin voi olla itseäsi vastaan tekemistä, jos se muodikas juttu kerta kaikkiaan on se sinun oma juttusi. Minua esimerkiksi huvittavat sellaiset hipit jotka lopettavat pitämästä jonkun mallisia housuja sen takia kun kaikki muutkin pitävät sen mallisia housuja ja niitä on nuorisovaateliikkeet täynnä. Pöh, sittenpähän menet muodin mukana sen yhden kevään ajan ja syksyllä voit taas sitten olla epämuodikas niiden viime kevään farkkujesi kanssa.

Pallosalaman kappaleita, osa 2

12.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Hau hau

Klaus: Pidän tämän kappaleen ysärihenkisistä soundeista aivan erityisesti. Rummut kuulostavat mainiolta. Lisäksi olin tätä tehdessä juuri opetellut tekemään äänityssoftallani Logic Pro:lla niin sanotun side chain -kompressoinnin. Siinä esimerkiksi syntikkaraidan volyymi laskee aina bassorummun iskun ajaksi, mikä saa aikaan tanssimusiikissa usein kuultavan pumppausefektin. Äänitysasioihin perehtyneelle tämä on ihan perusjuttuja, mutta kylläpä innostuin kun itse osasin moisen tehdä!

Hau haun sävel ja sanat syntyivät hyvin nopeasti laivamatkalla istuessa. Kirjoitin sanat muistivihkoon ja kun pääsin kotiin niin hain nopeasti kitaralla soinnut ja tein akustisen demon. Silloin kun kappale syntyy näin helposti niin joskus tuntuu että ei tämä voi riittää, pitäisi tehdä enemmän töitä tai jotain. Mutta jos se on siinä niin se on siinä.

Wilhelm: Tätä soitettiin muutamalla syksyn keikalla, ja kappale tuntui toimivan varsin mukavasti. Levyversio on tietenkin hyvin erilainen, erittäin elektrovoittoinen kertsiin asti jossa kitarat tulevat isommin mukaan palettiin. Klausin tekstistä tykkään kovasti, tämä onnistuu kuvaamaan mielestäni hienosti hetken jossa ollaan muutoksen keskellä, siirtymässä yhdestä elämänvaiheesta toiseen.

Lumipallo

Wilhelm: Tämän kappaleen syntytarinaan liittyy eräs hyvin kummallinen käänne.

Alkuvuonna 2012 uusia biisejä kirjoittaessamme kävin läpi vanhoja muistiin kirjaamiani ideoita. Vastaan tuli lyhyt osa, jonka ympärille olin yrittänyt kirjoittaa biisiä jo aiemminkin: melodian pätkä sekä neljä riviä tekstiä.

Tykkäsin osasta edelleen, joten päätin kokeilla josko nyt onnistuisin tekemään sen ympärille kokonaisen laulun. Osa on sillä tavalla jännä, että se kuuluu selvästi kahden eri osan väliin. Päätin siis yrittää tehdä siitä bridgen, ja fiilistelin sanoitusmaailmaan liittyvää kertosäettä.

Saatuani kertosäkeen yhdistettyä bridgeen minulta puuttui siis kappaleen molemmat säkeistöt. Mielikuva siitä minkälaisesta asetelmasta ja tunnelmasta kappale kertoo oli kuitenkin selkeä, joten lähdin kirjoittamaan säkeistöjä.

Hiottuani tekstiä aikani tarkastelin biisiä kokonaisuutena. Olin tyytyväinen biisin tekstiin, joka tuntui tavoittavan haetun tunnelman sekä säkeistöjen staattisuuteen joka tuki tekstiä. Mutta jokin tökki muuten. Johtuiko se bridgestä? Siirsin sen paikkaa, tein kappaleeseen viitteellisen soolon jonka jälkeen osa tuli ja kappale jatkui sen jälkeen vielä yhdellä kertosäkeellä.

Lähetin demon Klausille, joka totesi kertosäkeeni olevan hyvä mutta kappaleen muuhun luonteeseen nähden turhan mutkikas. Klaus suoristi alkuperäisen melodiani ja soinnutukseni. Yhtäkkiä kappale tuntui heräävän eloon ihan uudella tavalla. Lisäksi kappaleen loppuun syntyi instrumentaalinen c-osa.

Mikä tässä syntytarinassa on sitten kummallista? No se, että kun kappaleessa oli uusi kertosäe ja kaikki elementit kohdallaan, totesimme että ainoa ylimääräinen osa oli se kyseinen neljän rivin pätkä jonka ympärille koko kappale oli rakentunut. Niinpä se päätettiin jättää pois. En siis onnistunut vielä hyödyntämään tuota osaa, mutta se toi mukanaan kappaleen joka on yksi omia suosikkejani uudella levyllä. Toivon salaisesti että tuo lyhyt osa on jonkinlainen maaginen lauluntekijän taikinanjuuri, josta voi leipoa kappaleita loputtomasti ilman että tarvitsee koskaan käyttää sitä…

Klaus: Lumipallossa ja Pallosalamassa kuullaan minun korkeaa falsettiani. Olen viime aikoina jotenkin oppinut käyttämään sitä entistä paremmin ja se miellyttää omia korviani kovasti. Suomalaisessa pop-musiikissa lauletaan yleensä aika matalalta, täällä on paljon hyviä baritoneja. Joten ehkäpä tämä korkea joikailu erottaa meidät pop-musiikin massasta positiivisella tavalla. No okei, aika moni muukin asia erottaa meidät siitä massasta.

Soitan harvoin mitään instrumenttia Ukkosmaineen levyillä, mutta tässä soitan ensimmäisen a-osan aikana Microkorg-syntikkaa. Asia on mainitsemisen arvoinen, koska sain soittimen kaveriltani Ilulta melko halvalla ja yksi kaupan ehto oli, että soitinta pitää tulla levylle. Selvä. Lumipallon lisäksi joihinkin levyn kappaleisiin on tehty robottimaisia laulujuttuja Microkorgin vocoder-efektin läpi.

Tätä seuraavaa asiaa ei ehkä kannattaisi kertoa, koska se saattaa osittain haitata jonkun ihmisen kuuntelunautintoa. Lopeta tämän tekstin lukeminen nyt. Varoitinpahan. Säveltämäni c-osa muistuttaa monen kaverin mielestä Von Hertzen Brothers –yhtyeen hienon Let Thy Will Be Done –biisin kertosäettä. Sama sointukuvio ja viimeinen sointu jää roikkumaan pitkäksi aikaa. Juu ei ollut tarkoitus matkia. Ihan vahingossa kävi tämä. Enkä sitä paitsi itse pidä synamelodiaa kovinkaan samanlaisena kuin sitä Hertzeenien woo-oo-oo:ta. Mutta moni muu on pitänyt. Höh. Anteeksi Von Hertzen Brothers. Tai ei oikeastaan. Ähäkutti. Mahtavan c-osainstrumentaalin sävelsin!

Pallosalaman kappaleita, osa 1

11.03.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Pallosalama

Wilhelm: Tämä kappale sai alkunsa minulle loppuvuonna 2011 vaihtokaupan kautta päätyneestä keltaisesta Ibanez-kitarasta. Olin kitaran saadessani innoissani humbucker-mikkien ja lukkotallan mahdollistamista soittojutuista: vähän kuin olisi palannut teini-ikään, jolloin musiikin kuuntelu ja oma kitaransoitto keskittyi pääasiassa metalliin.

Muistan että oli kaunis ja aurinkoinen kevättalven päivä alkuvuodesta 2012, kun mietin kitara sylissäni miltä haluaisin levymme avausraidan kuulostavan. Mielessä oli aurinkoinen, energinen ja positiivinen tunnelma. Parisen tuntia ajatuksen ympärillä improvisoituani oli kasassa kappaleen introriffi, jonka ympärille kappaletta alettiin rakentamaan.

Kappaleen teksti lähti rakentumaan aiemman idean pohjalta. Olin kirjoittanut kappaleen avausrivin ”pallosalamana siniseltä taivaalta” muistikirjaani jo varmaan viisi-kuusi vuotta sitten. Muistan vielä hetken, kun se palautui hakematta mieleeni: olin nelosen raitiovaunussa matkalla Katajanokalta keskustaan. Rivi välähti päähän ja tajusin samalla hetkellä että tulevan levymme täytyy alkaa noin. On outoa ja samalla älyttömän hauskaa miten jotkut vanhatkin ideat löytävät paikkansa kuin itsestään.

Saatuani kappaleen rungon valmiiksi lähetin demon Klausille, joka totesi biisin toimivan mutta kertosäkeen olevan liian monotoninen biisin muuhun iskevyyteen, mikä olikin täysin totta. Klaus teki uuden kertosäkeen ja siirsi minun alkuperäisen kertosäkeeni hieman muokattuna kappaleen loppuun c-osaksi (siis se osa jossa lauletaan ”minä pidän silmät auki”). Ensimmäistä kertaa Klausin kertosäkeen demon kuullessani tuli kylmät väreet. Fiilikseen pohjautuvissa hommissa (joita musiikki vahvasti on) se on melko takuuvarma merkki siitä, että meininki on kohdillaan.

Kappaleen toteutuksessa halusimme mennä lähelle alkuperäistä demoa, joka oli äänitetty kitaravoittoisesti. Niinpä tämä on yhtyeemme ensimmäinen biisi, jossa pääosaa näyttelevät kitarat, kosketinsoitinraidat ovat tässä lähinnä lisämausteena. Lisäksi Joni Leino soitti tähän energisen rumpuraidan. Hän tajusi heti biisin juonen kysyessään ohjeistukseksi ”eikös tämä ole sellainen kappale, jossa soitetaan mahdollisimman paljon?”.

Draaman kaarella

Klaus: Tämän kappaleen idea lähti liikkeelle Koodi-nimisen artistin ensimmäisen EP:n äänityksissä. Tein levylle tuotantohommia ja soitin koskettimia. Eräässä Koodin kappaleessa lauletaan että meistä tuli sitä ja tätä, draaman kaarella ja surullisella lopulla. Ajattelin että itse kohellan mieluusti ihmissuhteisiin aina melkoisella vauhdilla, eli tavallaan ”kurvaan draaman kaaren liian kovasti”. Metsäänhän siinä yleensä mennään. Mutta jos molemmat osapuolet pysyvät kyydissä ja pitävät kiinni toisistaan, pysytään tiellä ja kyyti on ihanaa. Tästä lähti liikenteeseen teksti, josta muodostui Ukkosmaineelle hyvä kipale.

Erityistä tämän kappaleen rakenteessa on se että ensimmäinen ja toinen a-osa ovat melodialtaan ja soinnutukseltaan tyystin erilaisia. Molemmat a-osat tuntuivat hyviltä, joten mietin että käytetäänpä sitten molemmat.

Wilhelm: Draaman kaarella oli ekoja kappaleita, jotka valmistuivat tälle levylle, teimme tämän samoissa sessioissa kuin ekana singlenä julkaistun Askeleen. Kun syksyllä tsekkasimme biisiä uusin korvin, totesimme että kaikki toimii muuten, mutta kappaleen pääriffi pitää kuitenkin soittaa oikeilla sähkökitaroilla: aiemmin ne oli soitettu synakitaralla ja se kuulosti turhan köykäisesti. Synakitararaita jätettiin kuitenkin miksaukseen mukaan, oikean ja muovisen kitaran sekoitus on hauskankuuloinen. Draaman kaarella on levyn toisena kappaleena tehokas seuraaja Pallosalaman energiaryöpylle. Yleisesti ottaen tykkään siitä, kun bändien levyt alkavat sellaisella ”luulot pois” -mentaliteetilla. Toki poikkeuksiakin on, mutta meidän bändimme ja varsinkin tämän levyn kohdalla tuntui selviöltä että aloituksen on oltava dynaaminen.

Pallosalama-videotiedote

14.02.2013 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Tiedote 14.2.2013
Julkaisuvapaa heti

Ukkosmaineelta uusi musiikkivideo, viides studioalbumi ilmestyy maaliskuussa

Joensuulaislähtöinen Ukkosmaine on julkaissut tänään uuden musiikkivideon, joka pohjustaa maaliskuun 15. päivä julkaistavaa Pallosalama-albumia. Pallosalama-levyn nimikappaleesta tehty video on katsottavissa levy-yhtiön YouTube-kanavalla osoitteessa www.youtube.com/jukirecords

Yhtyeen viides levy katkaisee pitkähkön tauon studioalbumien välillä, edellinen levy Oletteko te tosissanne? ilmestyi vuonna 2010.

- Alun perin tämän levyn piti ilmestyä jo viime vuoden lopulla, kertoo solisti Klaus Thunder.

- Matkassa oli kuitenkin paljon mutkia. Keväällä äänihuuleni tulehtuivat pahasti ja kesti pitkään ennen kuin laulu kulki taas normaalisti. Lisäksi kosketinsoittajallemme Wilhelmillä oli kiireitä kesällä 2012 levyn julkaisseen Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeensä kanssa, joten pääsimme jatkamaan viime keväänä alkaneita äänityksiä täysipainoisesti vasta syksyllä.

Ukkosmaineen tulevan levyn nimikappaleesta tehty musiikkivideo on kuvattu Tallinnassa. Tallinnasta alkaa myös yhtyeen kevätkiertue.

- Kuvaukset tehtiin sataman lähellä sijaitsevan Linnahall-rakennuksen kattotasanteella, kertoo Ukkosmaineen kosketinsoittaja-kitaristi Wilhelm Meister.

- Pallosalama-biisi valittiin videobiisiksi sen energisyyden takia sekä siksi että se johdattaa sopivasti tulevan levyn teemaan. Levyn punaisena lankana on muutos, ja Pallosalama-kappaleen teksti kannustaa ottamaan muutoksen vastaan positiivisena voimana.

Pallosalama-kappale edustaa muutosta myös musiikillisella tasolla: kappaleessa pääosassa ovat kitarat, kun Ukkosmaine on totuttu aiemmin yhdistämään nimenomaan elektroniseen poppiin.

- Kappale syntyi kitaravetoisesti ja päätimme viedä vision loppuun asti, Meister kertoo.

- Tulevalla levyllä perinteisiä bändisoittimia on muutenkin nostettu sointipalettiin enemmän framille, mutta mukana on toki niiden ohella myös elektronista meininkiä. Kaikkinensa tuntuu siltä että tuleva albumi on sekä musiikillisesti että tekstillisesti monipuolisin ja vahvin albumikokonaisuutemme, odotan innolla että ihmiset pääsevät pian kuulemaan sitä!

Niin sen pitikin mennä -tiedote

04.12.2012 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Ukkosmaine laulaa muutoksesta

Tiedote 4.12.2012
Julkaisuvapaa heti

Ukkosmaineen perjantaina 7.12. julkaistava single Niin sen pitikin mennä antaa esimakua yhtyeen maaliskuussa 2013 julkaistavalta viidenneltä studioalbumilta.

- Eräänlaisena punaisena lankana tulevalla levyllämme on muutos, paljastaa Ukkosmaineen kosketinsoittaja Wilhelm Meister.

- En puhuisi varsinaisesta teemalevystä, mutta muutos on käytännössä jollain tavalla läsnä jokaisessa biisissä ja sitä tarkastellaan levyllä eri kulmista. Muutoksen hyväksyminen on usein vaikeaa, mutta ehdottoman tärkeää. Toisaalta muutoksen hakeminen väkisin vain sen itsensä vuoksi voi joskus olla huono ratkaisu.

- Uudessa singlebiisissämme laulun päähenkilö on selvästi kokenut monenlaisia muutoksia, mutta päättää suhtautua niihin positiivisen ajattelun kautta, kertoo solisti Klaus Thunder.

- Laulun nimen sisältävät viimeiset rivit on napattu käytännössä sanasta sanaan äidiltäni, jolla on tapana sanoa noin useissa tilanteissa. Tämän takia liikutun vieläkin vähän kuunnellessani biisiä.

Muutos on läsnä myös Ukkosmaineen sointipaletissa, joka on tulevalla levyllä aiempaa elektrosoundia laajempi vierailevien soittajien myötä. Singlebiisillä tästä antavat esimakua Joni Leinon soittamat rummut sekä Henna Helasvuon taustalaulu.

- Jotkut biisit tuntuivat kaipaavan tuekseen oikeiden rumpujen tuomaa orgaanisempaa komppipohjaa, toteaa Klaus Thunder.

- Levyllä perinteisempiä bändisoittimia kuullaan muutenkin enemmän syntetisaattoripulputusten ohella, mutta bändi on kyllä edelleen hyvin tunnistettavissa.

Ukkosmaine tekee tämän vuoden viimeiset esiintymisensä soittamalla ilmaiskeikat tiistaina 4.12. Joensuun Kerubissa ja perjantaina 7.12. Henry’s Pubissa Helsingissä.

Loppuvuoden kuulumisia

21.11.2012 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Tervehdys pitkästä aikaa. Kotisivujen päivittäminen on ollut tänä vuonna aika vähäistä, näköjään on mennyt itse samaan lankaan kuin muutkin bändit eli päivittelee vaan yhtyeen Facebook-sivua ja unohtaa että tykkää itsekin netinkäyttäjänä lukea pidempiä ja syvempiä tekstejä, vaikka Facebookin ytimekkäät päivityksetkin ovat toki hauskoja. Toisaalta kaikki näidenkään sivujen lukijat eivät siellä välttämättä ole, joten kerrotaanpa nyt lyhyesti kaikille että mitä meille kuuluu.

Viimeistelemme parhaillaan viidettä studioalbumiamme, joka ilmestyy vuoden 2013 alkupuolella. Tarkemmasta julkaisuajasta pyrimme infoamaan mahdollisimman pian, mutta näin salaisesti voin kuiskata että todennäköisimmin se tulee ajoittumaan helmi-maaliskuu -akselille.

Alun perinhän lupailimme Askel-singlen julkaisun alla että uusi albumi ilmestyy tänä syksynä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja siihen on useita syitä. Yksi on se, että toinen yhtyeeni Hullut Hattuset aktivoitui viime kesänä isommin uuden levyn ja kymmenvuotiskiertueen myötä ja koko kesä menikin pitkälti siinä: viimeisten osuuksien äänittämisessä, levynjulkaisun hoitamisessa ja tietenkin maata kiertäessä. Kauniina ajatuksena oli vielä keväällä että Ukkosmaine-äänityksiä pystyisi tekemään myöskin kesällä, mutta aikataulut eivät vain yksinkertaisesti taipuneet siihen. Muitakin esteitä toki oli, Klaus esimerkiksi joutui toipumaan pitkään äänihuulten tulehduksesta jonka takia jouduimme keväällä siirtämään yhtä keikkaakin.

Jatkoimme kuitenkin levyn tekoa heti syksyllä Hullujen Hattusten kiertueen päättymisen jälkeen (itse asiassa olimme äänityspuuhissa heti kiertueen viimeisen keikan jälkeisenä päivänä) ja olemme edenneet tasaiseen tahtiin tehden äänityksiä sekä kimpassa että omillamme, kukin omissa kotistudioissamme. Levy tulee siis olemaan kokonaan meidän äänittämämme ja tuottamamme.

Tätä kirjoittaessani äänitykset ovat loppusuoralla, ja uskallan sanoa että pidempi kypsyttely on kannattanut sillä levystä on tulossa erinomainen. Olemme molemmat innoissamme uudesta materiaalista, joka tuntuu ehkä monipuolisemmalta ja iskevämmältä kuin koskaan.

Keikkarintamalta sen verran uutisia, että tämän vuoden viimeiset keikat soitetaan joulukuun alussa: 4.12. Joensuun Kerubissa ja 7.12. Helsingin Henry’s Pubissa. Sen jälkeen meitä todennäköisimmin näkee vasta uuden levyn myötä. Tiistaina 4.12. julkaistaan myös uusi singlemme, jonka myötä saatte vähän esimakua tulevasta. Molemmille keikoille on muuten vapaa pääsy!

Ei kai muuta tällä erää, pyrin vielä laittamaan myöhemmin tämän vuoden puolella tekstiä ja kuvia äänityksistä sekä tämän vuoden keikoista. Voikaa hyvin, nähdään keikoilla!

-Wilhelm

salamalakana.jpg
Purjeet ylös! (kuva: Tomi Palsa)

Viides albumi, ensimmäinen blogimerkintä

15.03.2012 (Levypäiväkirjat, Pallosalama)

Hyvää alkanutta kevättä Ukkosmaineen leiristä! Kuten etusivun uutisista jo varmaan luittekin, tänä vuonna on luvassa uutta musiikkia. Tässä vaiheessa lienee siis hyvä myös korkata tulevaan levyyn liittyvät blogimerkinnät.

Edellisen vuoden alkupuoliskohan meni edellisiltä levyiltä pois jääneistä lauluista koostuneen JNS Beat - Levyttämättömiä lauluja 2004-2010 -levyn työstämisen parissa, joten jo viime vuoden alussa meille oli itsestään selvää että varsinainen uusi albumi olisi ajankohtainen aikaisintaan vuonna 2012. Uuden levyn aikatauluja myöhemmin tarkemmin hahmotellessamme tulimme lopputulokseen että realistisin julkaisuajankohta olisi syksyllä 2012: näin aikataulut pysyvät sopivan väljinä ja saamme hioa levyä rauhassa parhaaksi mahdolliseksi kokonaisuudeksi.

Halusimme kuitenkin antaa teille vähän esimakua tulevasta jo ennen syksyä, siispä ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä julkaistaan jo huhtikuussa.

Uusia kappaleita olemme työstäneet sekä kumpikin omillamme että yhdessä jo viime vuodesta lähtien (itse asiassa jotkut kappaleet taitavat olla jopa vuoden 2010 loppupuolelta). Uusi materiaali tuntuu erittäin inspiroivalta ja tuoreelta.

Tulemme äänittämään tulevan levyn JNS Beatin tavoin omin voimin, mutta lopullinen miksaus ja masterointi annetaan jälleen ulkopuolisen käsiin. Kahdestaan työskenteleminen tuntuu kaikkein mukavimmalta ratkaisulta, yhteinen visiomme ja kommunikaatiomme on kuitenkin hioutunut aika särmäksi tässä vuosien varrella.

Uuden levyn äänitykset alkoivat varsinaisesti helmikuussa. Klaus tuli luokseni Tallinnaan äänityslaitteiston kanssa ja äänitimme yhden viikonlopun ajan sekä tulevaa sinkkubiisiä että erästä toista kappaletta. Työt alkoivat oikein mukavissa merkeissä ja yhteissessioita jatkettiin naistenpäivänä 8.3. Klausin luona Helsingissä. Helsinki-viikonlopun aikana työstimme vielä eteenpäin samoja biisejä. Sinkkubiisin sanoitus oli vielä kovasti auki ja lopulta sunnuntaina käytimme koko päivän tekstin parissa kirjoittaen sen lopulta melkein kokonaan uusiksi. Hyvä niin, sillä nyt lopputulos potkii erittäin kovaa!

studio1201.jpg
Äänittäjä-solisti
studio1202.jpg
Kosketinkioskia pystyyn

Tätä kirjoittaessani sinkkubiisi on vielä vailla paria minun osuuttani, jotka äänitän itsekseni vielä tällä viikolla. Sen jälkeen sinkku lähtee miksattavaksi ja masteroitavaksi. Sinkun julkaisu on tosiaan tiistaina 10.4., silloin kannattaa suunnata jo heti aamusta tänne ukkosmaine.comiin.

Ensi viikolla on sitten luvassa vuoden ensimmäinen keikka, toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikalle! Voikaa hyvin!

-Wilhelm