Salamablogi

Mietteitä levynjulkaisun alla

06.10.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Kylläpä aika on taas tuntunut rientävän kuin siivillä. Kylmästä kesästä on siirrytty pitkälle edenneeseen syksyyn, ja uusi Ukkosmaine-levy on julkaisemista vaille valmis. Tunnelmat ovat vajaata kuukautta ennen julkaisua melkoisen mukavat ja odottavat. Nyt kun on ehtinyt vähän kulua aikaa siitä kun viimeisiä äänityksiä ja miksauksia tehtiin, on saanut tervettä välimatkaa menneeseen prosessiin.

On kivaa päästä soittamaan uusia kappaleita keikoille, vaikka monen kappaleen kohdalla tunnenkin lievää kauhua siitä kuinka osaan kappaleista tuli sovitettua tällaiselle teknisesti rajoittuneelle kosketinsoittajalle suht haastavia juttuja. Vielä on treenattavaa. Studiossa tuollaiset jutut ovat helpompia, kun voi keskittyä siihen yhteen juttuun kerrallaan. Keikoilla olosuhteet ovat hieman erilaiset…

Levynteon suhteen pysyttiin aikatauluissa kohtalaisen hyvin. Ensimmäiset äänitykset tehtiin toukokuun lopulla ja viimeiset elokuun puolessa välissä. Koko aikaa ei tietenkään studiossa vietetty, vaan hommat hoituivat lyhyissä, muutaman päivän pätkissä, ja toisinaan taukoa oli viikko tai parikin. Omat kiireensä kaikilla: Heikki kierteli viikonloppuisin keikoilla Stellan matkassa, ja minulla ja Klausilla oli yhteisten keikkojemme lisäksi kohtalaisesti muutakin puuhaa kesän aikana. Tavallaan se, että hommia ei tehty pötköön helpotti osaltaan myös siinä että ehti antaa asioiden hautua. Se, mikä oli tuntunut edellisviikolla maailman huonoimmalta idealta, saattoikin viikon kypsyttelyn jälkeen vaikuttaa mahtavalta. Ja aika useasti myös päinvastoin.

Kuuntelin levyn läpi ihan taannoin palatessa keikkareissulta, pidettyä hetken aikaa välimatkaa koko projektiin. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kun tajusin kuinka paljon homma on oikeasti uudistunut uudella levyllä. Muutosta ei levyä työstäessä varsinaisesti tajunnut. Paitsi soundillisesti, on biiseihin tullut muutenkin uusia sävyjä. Levyn punainen lanka myös kantaa mielestäni vahvasti alusta loppuun. Yksinkertaisen tehokas kansi puolestaan tukee tematiikkaa, samaten kuin kansivihkon hienot, Tomi Palsan ottamat valokuvat.

Mutta jep, pian levy on kaupoissa, ja pääsette itse muodostamaan siitä oman mielipiteenne. Odotamme sitä oikeastaan aika innoissamme. Vaan siirtykäämme nyt tämän pidemmittä puheitta levyn yhteenvedon pariin. Onnellista ja lämmintä syksyä kaikille!

-Wilhelm

Miehistö:

Klaus Thunder: laulu
Wilhelm Meister: koskettimet, laulu
Heikki Marttila: äänitys ja miksaus

Vierailevat tähdet:

Rauno Paananen: masterointi ja studion isännöinti
Miihkali Jaatinen: kitarasyntetisaattorisoolo
Guru Entertainment & Securityn henkilökunta: taukoviihdytys

Kappaleet:

Ukkosmaineeseen

Levyn vahva avausraita, joka kiteyttää monin osin levyn punaisen (tai ehkä pikemminkin vaaleanpunaisen) langan, ja toimii samalla eräänlaisena Ukkosmaine-anthemina. Levyn nimi tuli kuin luonnostaan kappaleen avausriveistä. Klausin tekemä teksti on pitkälti inspiroitunut viime vuoden vapun alla soittamamme Outokummun keikan jälkimainingeista, jolloin yksi paikalla olleiden nuorten äideistä asteli lavalle kesken keikan ja totesi että meininkimme on rauhoituttava tai keikka lopetetaan kesken. Myöhemmin kuulimme, että kyseisen naisen mielipiteet perustuivat muun muassa siihen, että kappaleissamme lauletaan tykkäämisestä, ja että näytämme homoilta.

Mansikkakausi

Tämä kappale nousi jo äänitysvaiheessa yhteiseksi suosikiksi. Simppeli, mutta toimiva tarina hetkeen tarttumisen tärkeydestä. Kappaleen viimeistä kertosäettä edeltävä vaarallista tunnelmaa tihkuva kosketinväliosa on (luonnollisestikin) yksi suosikkikohtiani koko levyllä. Kappaleen sovitus on muutenkin onnistunut, biisi kasvaa luonnollisen tuntuisesti alun a cappella -osuuksista myrskyisään kertosäkeeseen.

<3

Tämä kappale syntyi kirjaimellisesti tien päällä. Ajoin yksikseni toukokuussa Jyväskylän Vakiopaineen keikalle. Graduni ja sen myötä valmistumiseni yliopistosta oli tuossa vaiheessa aivan loppusuoralla, ja kevään tuntua rinnassa muutenkin. Vähän ennen Vaajakoskea valtatie 9 oli ihan tukossa. Matelin ruuhkassa malttamattomana ja päässä alkoi pyöriä aiemmin johonkin muistivihkoon kirjoittamani fraasi, johon alkoi kehittyä hiljalleen melodiaa ja jatkoa. Lauleskelin menemään ja huomasin kirjoittaneeni ensimmäisen säkeistön uuteen lauluun.

Hiustesi tuoksu

Tämän kappaleen runko on ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta nyt tälle löytyi kunnollinen sovitus. Syksynmakuinen kappale, jonka kertosäkeen poljennossa on tiettyä 90-lukuhenkeä tai jotain sen kaltaista. Tässä kappaleessa kuullaan myös sankarihevi-henkinen vuorottelusoolo minun ja kyseisessä biisissä vierailevan kitarasyntetisaatoritaituri Miihkali Jaatisen välillä.

On/off

Klaus lähetti tämän biisin demon alkuvuodesta, ja ihastuin biisiin välittömästi. Herkkä, vereslihalla oleva balladi aiheesta, josta monet tunnistanevat itsensä. Traagisen otteen vastapainona toimii hyvin se, että tämän biisin loppuhuipennus sisältää bändimme henkilökohtaisen modulaatioennätyksen.

Turpa kiinni, Mozart!

Tämähän julkaistiin tosiaan jo kesän alussa nettisinglenä, ja otettiin hyvin vastaan keikoillakin. Kappaleen aloitusfraasi on lainattu todellisesta elämästä: kesän 2007 alussa teimme soundcheckiä yllätyskeikallamme Joensuussa, kun arvokkaasti pukeutunut, pienessä laitamyötäisessä ollut viisikymppinen herra ilmoitti baaritiskiltä käsin “Mozart sävelsi, te voitte vain soittaa”. Totta puhui.

Pussailumetsä

Omalla tavallaan levyn riemukkain raita. Jossain vaiheessa tähän suhtautui vähän kaksijakoisesti, mutta kun levykokonaisuus lopulta jäsentyi, pystyi toteamaan että tämä on erottamaton osa kokonaisuutta. Hengästyttävä kappale, jota kuunnellessa ei voi olla hymyilemättä.

Suvituulinen

Tämä on ehkä levyn oldschool-henkisin Ukkosmaine-biisi. Toimiva ja tehokas biisi, jonka loppuratkaisusta pidän erityisesti. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että en saanut taustalauluja äänitettäessä taittumaan millään kertosäkeen korkeinta stemmaa, joten levyn äänittänyt ja miksannut Heikki Marttila patistettiin laulamaan osuus. Heikki lauloi osuutensa nauhalle kahdella otolla, ja palasi laulukopista tietokoneen ääreen ihailemaan aikaansaannostaan.

Sydämeni jäi sovituskoppiin

Tämänkin kappaleen demoon ihastuin ensi kuulemalta. Erittäin toimivaa symboliikkaa. Teksti naurattaa ja itkettää samanaikaisesti. Aluksi tämän sovituksesta yritettiin väen vängällä tehdä liian monimutkaista, mutta lopulta päädyttiin r’n'b-henkiseen ratkaisuun, joka toimiikin hyvin. Kappaleen lopussa valtuutin itseni leikkimään Richard Claydermania. Valkoinen flyygeli vain puuttui.

Tilkkutäkin alla

Biisin ensimmäinen säkeistö on ollut olemassa Ukkosmaineen ensimmäisestä keväästä alkaen, mutta sille ei ole löytynyt toimivaa kertosäettä, vaikka useita vaihtoehtoja onkin pyöritelty. Tänä kesänä asiat loksahtivat viimein paikalleen, ja saimme levyllemme päätöskappaleen, jonka tunnelma on erittäin onnistunut ja tiivis.

Laitteisto:

Yamaha PSR-7

Ukkosmaine-soinnin kulmakivi, myös tällä levyllä. Jostain syystä tämän komppiosasto vaan kuulostaa paljon paremmalta kuin uudempien, samantyyppistenkin koskettimien. PSR-7:aa on siis käytetty oikeastaan yksinomaan kompeissa, mutta muutamassa kappaleessa myös sen kosketinpuolen hölmöimpiä soundeja on hyödynnetty: esimerkiksi Pussailumetsässä. Komppeja on myös tukevoitettu midinä toteutetuilla rumpu- ja bassosampleilla. Välillä kyllä hymyilyttää, kun miettii että sain tämän samaisen soitinyksilön yhdeksänvuotislahjaksi ja nyt sillä on äänitetty kolme levyä, yksi ep, ja soitettu liki sata keikkaa ympäri Suomen. Ehkä joku voisi sanoa, että en ole osannut lopettaa lahjallani leikkimistä ajoissa.

Roland D-10

Ostin tämän syntetisaattorin äänittäjä-Heikiltä Niinivaara Express -levyn sessioiden jälkeen, ja se on siitä lähtien palvellut PSR-7:n ohella keikkakalustossa. Merkittävässä osassa myös tällä levyllä: monet riffit, välikemelodiat ja sointumatot on soitettu tällä. Monet hyvät soundit löytyivät myös Miihkalilta lainatusta soundikortista. Roland toimi myös kontrollerina useimmissa midijutuissa.

Yamaha PSR-47

Tämä kosketin oli päätynyt jostain puolikuntoisena Karjalan musiikille. Liikkeessä välillä töissä oleva Heikki vinkkasi asiasta, ja lunastin soittimen itselleni parillakympillä. Tämä on osoittautunutkin varsin mainioksi peliksi, jota kuullaan uudellakin levyllä. Serkkuni sai vielä toimimattomat koskettimetkin korjattua ennen levyntekoa, joka helpotti operoimista. Erityisiä suosikkejani tässä ovat Solo styleplay -ominaisuus, josta löytyy mahtavia erikoisjuttuja, joita voi käyttää myös itsenäisinä kompeista: muun muassa Ukkosmaineeseen-biisin kertsin rytmikäs tikutus on peräisin siitä. Mansikkakauden eka säkeistö on puolestaan tehty soittimen Custom drummer -toimintoa hyödyntäen. PSR-47:stä on myös peräisin koko Pussailumetsän komppiosasto.

Yamaha PSR-79

Tämä on Klausin omistama kosketinsoitin. Tutustuttuani soittimeen noin varttitunnin ajan olin jo löytänyt parhaat kompit. Alun perin tätä oli tarkoitus käyttää useammassakin kappaleessa, mutta äänitettäessä tämän soundi osoittautui paikoin turhan muhnuiseksi. Loppujen lopuksi tätä kuullaan ainoastaan Hiustesi tuoksu -biisissä, jonka kompit ovat peräisi tästä instrumentista.

Casio VL-Tone

Riemuni oli suuri, kun löysin tämän eräänä aurinkoisena päivänä jostain studion laitelaatikosta. Tämä innovaatiohan siis on kosketinsoittimen lisäksi myös taskulaskin. Soittotuntuma onkin itse asiassa aika paljon enemmän jälkimmäisen peruja. Pakkohan tätä oli päästä käyttämään levylle. Loppujen lopuksi käyttökelpoisia soundeja oli kovin vähän, mutta tätä kuullaan kuitenkin <3-biisin bridgessä ja c-osassa.

Roland Juno-6

Yhtenä päivänä studiolle saapuessamme tämä kosketin oli jäänyt soittotilaan jonkun toisen session jäljiltä. Päätimme käyttää tilaisuuden hyödyksemme. Vanhalla kunnon “vääntelen kaikkia nappeja ja katson mitä tapahtuu” -tekniikalla sain aikaiseksi kivoja soundeja, joiden myötä <3-biisi sai lihat luidensa päälle. Muissa biiseissä tätä ei kuulla. Voisivatkohan Nikke Knatterton -sarjan ääniefektit ja musiikit muuten olla tällä soittimella tehtyjä? Soundimaailma on hyvin samankaltainen.

Korg MS-10

Tähän soittimeen ihastuin palavasti sessioiden aikana. Tätä kosketinta kuullaan hyvin suuressa osassa kappaleista, ja muun muassa kaikki soolot on soitettu tällä. Monofoninen analogisyna, jonka toiminnan periaatteista minulla ei ole hajuakaan (vaikka studioisäntä Rane eräänä päivänä asiat seikkaperäisesti selittikin), mutta hyvää soundia tuntui löytyvän ilman tarkempia tietojakin. Välillä tästä kaivettiin esiin avaruusääniä kytkemällä soitin Rolandin Space Echo -nauhakaikuun, jonka nappeja Heikki väänteli. Mahtava soitin, jollaisen lisäisin mieluusti kosketinarsenaaliini. Synttärinihän ovat joulukuussa…

Levyn teon menu:

Kahvi

Karjalanpiirakat (kaupungin parhaat sellaiset löytyvät Kanervalan Eväskontista)

Toinen toistaan huonommat mikroateriat (inhokkilistan kärkeen päätyi kevyesti Saarioisten kasviskiusaus)

Keskustaan suunnatessa valikoituja lounaspaikkoja olivat muun muassa Jecika, Dolly ja Kerubin kuppila.

Erikoista:

Alkuperäissuunnitelmien mukaan levylle työstettiin myös kappaleita nimeltä Talviuni ja Luotathan? Molempia on ehditty myös soittamaan alkuvuoden ja kesän keikoilla, jälkimmäinen tunnetaan paremmin työnimellään Viuh viuh. Keikoilla mukavasti toimineet kappaleet eivät kuitenkaan lähteneet toimimaan studio-olosuhteissa, joten ne päädyttiin jättämään pois levyltä. Jälkikäteen ajateltuna kappaleiden jättäminen pois jäntevöitti levykokonaisuutta huomattavasti.

Taukotuokioiden ajanvietteet:

Kahvin juominen (Heikin lanseeraman sloganin mukaan “kahvia ei tarvitse tehdä mieli, kyllä sitä voi silti juoda”)

Äänitykset paketissa!

23.08.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Tämänviikkoiset sessiot päättyivät eilen onnellisesti, kun totesimme kaiken tarvittavan olevan kasassa. Levyn äänitykset ovat nyt siis kasassa, ja jäljellä on enää miksaus ja masterointi. Ensinmainittu on tosin jo nyt aika hyvin hanskassa, Heikki on miksannut biisejä jo äänitysten aikana ja osa kappaleista on jo käytännössä miksattukin valmiiksi.

Eilen tuli jotenkin todella helpottunut olo siitä, kun tajusi että levystä rakentui oikeasti todella hyvä ja eheä kokonaisuus. Uskonpuutetta on kuitenkin kesän aikana ollut itsellä moneenkin otteeseen.

Loppujen lopuksi palaset loksahtivat paikalleen hyvin luontevasti. Tällä viikolla nauhoitimme viimeisen levylle tulevan kappaleen, jonka valmistumisen kanssa itse tuskailin pitkään - itse asiassa kappale on hakenut lopullista muotoaan jo vuosia. Lopulta sain sävellyksen ja sanoituksen asettumaan uomiinsa, pidin lopputuloksesta, ja kappaleen lopullinen toteutus oli yllättävänkin helppoa ja luontevaa. Erittäin voittajaolo siis senkin suhteen.

Lisäksi kokonaisuutta jäntevöitti huomattavasti se, että päätimme eilen yksissä tuumin jättää jo osin äänitetyn Viuh viuh -työnimisen biisin pois levyltä. Kappale on hyvä, mutta ei tuntunut sulautuvan kokonaisuuteen. Nyt ratkaisu tuntuu täysin oikealta.

Eilen sattui myös aika jännä juttu. Puhuimme Klausin kanssa torstaina Oulusta Joensuuhun ajaessamme levyn biisijärjestyksestä, ja totesin että se tulee varmaan aika luontevasti. Eilen sitten ajattelin listata biisit ihan selkeyden vuoksi paperille, ja ajattelin samalla tehdä jonkinlaisen luonnoksen järjestyksestä. Loppujen lopuksi homma meni niin, että Klausin kommentoidessa vieressä oli biisijärjestys kasassa alle viidessä minuutissa, ja tuntui juuri siltä että ei tämä muuten voisi mennäkään.

Nyt täytyy alkaa valmistua Lahden keikalle lähtemiseen. Mieli on hyvä ja aurinko paistaa, hieno meininki. Todennäköisesti joitain blogipäivityksiä vielä tulee miksausten tiimoilta. Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Wilhelm

Viimeisiä viedään

14.08.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Heikin kanssa ollaan taas tällä viikolla oltu hommissa parina päivänä. Tänään avattiin viimeinen levylle tuleva biisi, joka on ollut tähän asti koskemattomana. Nyt on biisiin äänitetty komppipohja, sekä sitä tukevat midibassarit ja -bassot. Lisäksi soittelin menemään säkeistön pianot, sekä kertseihin ja bridgeihin vähän Korgin analogisynaa.

Pitää vielä vähän tulevan vapaan viikonlopun vieton ohessa miettiä biisejä läpi ja listailla mitä asioita pitäisi vielä hoitaa. Tavoitteena olisi saada ensi viikkoon loppuun mennessä saatua äänitykset paketoitua. Katsotaan miten käy. Nyt pikkusiskon kanssa syömään ja levyyn liittyvät asiat hetkeksi pois mielestä.

Synamaailmassa taas

05.08.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Uusi työviikko on taas startattu. Tällä viikolla siitä tulee kaiketi vaan kaksipäiväinen. Tässä kuussa olisi kuitenkin tarkoitus saada homma pakettiin. Jännää, että kesä alkaa olla jo lopuillaan. Toisaalta lämpimiä päiviä on myöskin ollut niin vähän, että tuntuu kuin se ei olisi oikein alkanutkaan.

Tänään tapahtui merkillisiä asioita. Koska kosketinkamani oli viikonlopun keikkojen jälkeen roudattu suoraan studiolle, päädyimme lähtemään studiolle Heikin kanssa polkupyörillä. Evääksi ostettiin tulomatkalla muun muassa kirsikkatomaatteja ja retiisejä. Eläköön terveelliset elämäntavat!

Tämä aamupäivä on puuhailtu Sydämeni jäi sovituskoppiin -otsikkoa noudattavaa biisiä. Bassojen lisäksi soitin yhdeksi suosikkisoittimekseni muodostuneella Korgin analogisynalla introon sekä bridgeen riffit. Rolandin sähköpianosoundilla soitin puolestaan riffin kertosäkeeseen. Nyt säädetään biisiin vähän rumpuasioita. Tästä tulee selkeästi tällainen R’n'B-henkinen biisi. Itse tykkään kappaleen sanoituksesta erityisen paljon, ja eiköhän tämä toteutus tee sille omalla tavallaan oikeutta.

-Wilhelm

Rokka rokka

23.07.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Päivä alkaa olla kohta pulkassa ja Kuopioon lähtö edessä. Hyvä päivä on ollut tänäänkin. Soittelin aamulla suurin piirtein kaikki kosketinosuudet Pussailumetsä-nimiseen biisiin. Yllättäviä käänteitä sisältävä biisi on saanut meidät suorastaan intomieliseksi. Olen kaivannut esille toinen toistaan hölmömpiä soundeja, joita biisi tuntui huutavan osakseen. Oikein mainio ralli on tulossa.

Klaus lauloi juuri Pussailumetsän purkkiin. Nyt ehkä vielä jotain kosketinjuttuja johonkin toiseen biisiin ja sitten keikalle. Tämänviikkoinen oli tässä, palataan asiaan taas myöhemmin.

-Wilhelm

Yamahaaaaaa!

22.07.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Hommissa jälleen. Yllättävän virkeä olo, vaikka palasinkin eilen illalla Joensuuhun neljä päivää kestäneeltä reissulta ja tänään aloitimme työt jo aamusta.

Pätkissähän tätä levyä tulee tehtyä, mutta se on käytännön sanelema pakko. Nyt tehdään äänityksiä tämä sekä huominen päivä. Huomenna lähdemme Klausin kanssa suoraan studiolta keikalle Kuopioon.

Aika mukava olo. Tänään on nauhoitettu pohjia kolmeen biisiin, joista Klaus lauloi jo toisen ja laulaa parhaillaan toista. Yhdentoista biisin nipusta on siis enää yksi, jolle ei ole vielä tehty yhtään mitään. Tilanne on siis oikeastaan aika hyvä.

Eilen katselin läpi tulevan levyn promokuvia, joita otettiin Palsan Tomin kanssa Ilosaarirockin aikana. Varsin mainiolta vaikuttivat, ja valinnanvaraakin on kun kuvia on yhteensä kolmisensataa. Levyn kansi sekä nimi-idea on ollut myös selvillä jo jonkun aikaa. Puhuimme kesäkuun alussa Oulun keikkareissulla Klausin kanssa levystä, ja kansi sekä nimi ikään kuin tulivat itsestään.

Jeps, nyt taidan ottaa vielä kupin kahvia ja lähteä ajelemaan Kiteelle, jossa on keikka toisen bändin kanssa muutaman tunnin päästä. Kyllä tästä hyvä levy tulee.

-Wilhelm

Rokkiviikon äänityspäivä

08.07.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Tänään oli tämän viikon ainoa äänityspäivä. Tulevan viikon Ilosaarirock aiheuttaa perinteisesti sen, että kaikilla on vähän kaikenlaista kiirusta. Jännältä tuntuu itse asiassa, että Ilosaarirock on jo nyt. Kesä on mennyt supervauhdilla.

Joka tapauksessa, tänään tapahtui nerokkaita asioita. Työstimme Sydän-työnimeä tottelevaa biisiä. Soitin biisin aamulla Rolandin Junoa (en muista mallia), joka oli pystytetty studion nurkkaan jo valmiiksi jotain toista äänitysproggista varten. Lähestyin instrumenttia perinteisellä logiikalla. Eli ei siis juuri mitään haju siitä, että mitä mistäkin säätimestä tapahtuu, mutta aikansa kun vääntelee, niin löytyy nerokkaita juttuja. Soittimesta tulikin kertsiin vähän nintendomaista pulputusta, ja väliriffeihin saatiin soitettua myös hyvillä soundeilla.

Käytyämme syömässä satuin vilkaisemaan studion varastotilan puolelle. Ensimmäinen laatikko joka silmiini sattui sisälsi sekä tällaisen että tällaisen. Olin liekeissä, ja sain kuin sainkin soitettua tuolla noin 20 cm:n levyisellä Casiolla biisiin pari juttua. Soittimessahan on tosiaan siis kosketinominaisuuden lisäksi myös laskukone, lienee hyödyllinen laite keikkaliksoja laskeskellessa:) Stylophone todettiin ainakin käsitteillä olevaan biisiin vähän liian rajuksi, mutta pakko sitä on jonnekin saada soitettua, on sen verran nerokas laite kyseessä.

Ensi viikolla jatketaan hommia, nyt valmistautumaan Ilosaarirockiin. Nähdään Sulo-klubilla perjantaina!

-Wilhelm

Juhlameininkejä

25.06.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Jee jee. Työviikko studiolla on pulkassa noin tunnin päästä. Tulin kirjaamaan tunnelmia Heikin läppärillä näin pääkallopaikalta. Hyvin ovat alkuviikon sessiot sujuneet, pari uutta rallia on saatu otettua työn alle.

Sain eilen itselleni maisterin tutkinnon. Hieman hämmentynyt olo on vieläkin siitä, että opiskeluhommat ovat viimeinkin paketissa. Todennäköisesti asian käsittää kunnolla vasta jonkin ajan päästä. Mahtavaa, ettei tarvitse enää tuskailla gradun kanssa.

Tuore maisterius on otettu huomioon studiohommissakin. Klaus ojensi minulle aamulla autossa kuohuviinipullon ja suklaata oppiarvoni johdosta. Itse puolestani olen pyrkinyt käyttämään tänään mahdollisimman paljon sivistyssanoja. Heikki myös huomautti, ettei röyhtäileminen ole enää arvolleni sopivaa.

Tänään olemme työstäneet Mansikkakausi-nimistä biisiä, josta on tulossa mahtava teos. Olen kehitellyt biisiin tänään kaikenlaisia siistejä kosketinjuttuja. Soitin myös synasoolon, joka on tähän mennessä levyn toinen. Mainiota meininkiä. Korgin MS-10 analogisyna oli soolosoittimena. Sen verran juhlavaa soundia saa tuosta aikaiseksi, että olen alkanut haaveilla vastaavanlaisen soittimen hankkimisesta.

Minun laskujeni mukaan olemme tähän mennessä työstäneet seitsemää biisiä, joista kaikissa on jo Klausin lead-laulut. Kosketinjututkin taitavat noissa seitsemässä raidassa olla yhtä biisiä lukuun ottamatta kohtalaisen passelisti kasassa. Voiton puolelle näyttäisi siis levytysurakka jo kallistuneen, mikä on sinänsä aika jännittävää. Tekemistä toki on vielä, mutta aika mukavasti tämä näyttäisi pääpiirteittäin etenevän.

-Wilhelm

Jänniä aikoja

23.06.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

Juu, kylläpäs ihan jänskättää Klausia tämän tulevan levyn vastaanotto. Niin hyvältä se noista studion ämyreistä kuulostaa. Soundit ovat valovuosia edellä aikaisempia. Basarit pörtsähtelevät miellyttävästi ja tuntuvat koko kropassa. Hyvä Heikki.

Ja tänään työstämämme On/Off -nimellä kulkeva biisi sai minut vallan liikuttumaan.

Puolet biiseistä alkavat olla ihan hyvin mallillaan ja huomenna ois tarkotus rykäistä pohjia uusiin biiseihin. On muuten tuo Wilhelm melkoisen paljon työllistetympi mies studiossa kuin minä. Tyyppi tykittää syntikat nauhalle, sit mie laulan vähän aikaa ja sit se laulaa taustoja. Aika paljon siis istuskelen mukavassa tuolissa ja kommentoin kuulemaani. Tärkeää hommaa, ja suurimmalta osin erittäin kivaa. Eiväthän nuo visiot mene aina yksiin ja sitten tulee vääntöä. Mutta niin sen kai täytyy mennä, kun tehdään yhdessä taidetta.

Ovat muuten nämä tämän levyn biisit jo lähtökohtaisesti saaneet minut enemmän innostumaan kuin aikaisemmat. Erittäin energistä matskua, jonka läpi kulkee punainen lanka. Tulipunainen, roihuava lanka. Ne kun yhdistetään loistavaan sointiin, ei voi olla tulossa muuta kuin uramme paras levy.

-Klaus

Jess

19.06.2008 (Levypäiväkirjat, Salamasiskot, salamaveljet)

No niin. Nyt on sitten nettisingle julkaistu ja ensimmäinen maistiainen tulevalta levyltä ihmisten kuunneltavana ja arvioitavana. Jännittävää ja samalla myös mukavaa. Niinivaara Expressiä tehdessä iski useaan otteeseen sellainen olo, etteivät biisit meinaa valmistua koskaan. Nyt sellaista ei ole ollut. Hommat ovat edenneet luontevasti ja jouhevasti, mutta samalla jälki tuntuu aiempaa paremmalta, vaikka ajallisesti ollaan selvitty jokseenkin vähemmällä. Hyvä hyvä.

Tällä viikolla ollaan työskennelty tiistaista asti Klausin ja Heikin kanssa. Hyvin ovat hommat edenneet. Huomenna vielä jatketaan, voisikin ehkä mennä nukkumaan tässä vaiheessa niin jaksaa nousta yhdeksäksi.

-Wilhelm