Salamablogi

Niinivaara Expressin julkaisusta viisi vuotta!

14.02.2012 (Niinivaara Express)

juki008.png
Niinivaara Express täyttää tänään viisi vuotta.

Tänään ystävänpäivänä tulee kuluneeksi päivälleen viisi vuotta siitä, kun Ukkosmaineen Niinivaara Express -levy julkaistiin!

Niinivaara Express oli levy, jolla Ukkosmaine (tuolloin vielä nimellä Klaus Thunder & Ukkosmaine) heilautti itsensä laajempaan tietoisuuteen. Aiempiin julkaisuihin (Niinivaarantie 19 -pitkäsoitto ja Pielisjoki-ep) verrattuna Niinivaara Express oli tehty kaikin tavoin huolellisemmin. Levyn äänityksiin käytettiin reilusti aikaa ja sovituksia sekä soitto-osuuksia mietittiin huolella. Levyyn liittyvä, loppuvuodesta 2006 kirjoitettu studiopäiväkirja on luettavissa täällä.

Niinivaara Express oli ensimmäinen Ukkosmaineen levyistä jolla oli valtakunnallinen jakelu: aiempia levyjä oli myyty suoraan kädestä käteen keikoilla ja netin kautta. Toisin kuin aiemmat levyt, Niinivaara Express noteerattiin myös musiikkimedioissa: levy sai myönteisiä arvioita muun muassa Rumbassa ja Rytmissä. Niinivaara Express -levyn myötä yhtyeen nimi alkoi levitä ja keikkapyyntöjä alkoi tulla laajemmin eri puolilta maata.

Niinivaara Express sisältää monia biisejä, jotka ovat jo eräänlaisia Ukkosmaine-klassikkoja: esimerkiksi 80200, Eka kerta ja Nöpönenä.

Niinivaara Expressin viisivuotispäivän kunniaksi Salama-shop julistaa erikoistarjouksen: Niinivaara Expressin saa seuraavan viikon ajan (14.-21.2.) tilattua itselleen kotiinkannettuna huokeaan 8 euron hintaan (hinta sisältää postikulut)! Jos levy puuttuu omasta hyllystä, kannattaa se tilata nyt - jos levy puolestaan löytyy, niin tässä on oiva tilaisuus hankkia kaverille edullinen musiikkilahja!

Hyvää ystävänpäivää, hyvät ystävät!

Levynteon loppusuoralla

21.12.2006 (Levypäiväkirjat, Niinivaara Express)

Terveisiä Ukkosmaineen äänityspajalta! Levyntekoa on takana nyt noin kaksi ja puoli kuukautta, ja äänityshommat ovat näinä hetkinä paketissa. Ihan ympärivuorokautisesti ei tuota kahta ja puolta kuukautta olla tietenkään käytetty, vaan hommia on tehty omaan tahtiin, sen mukaan miten ihmisten muut kiireet antavat myöten.

Tulevalta pitkäsoitoltamme puuttuu enää ainoastaan vierailevan taiteilijan basso-osuus yhteen biisiin, jota äänitämme juuri näinä hetkinä (tätä kirjoittaessani on torstai 21.12.). Suurta osaa kappaleista on jo alettu miksaamaankin, joten ihan aikataulujen mukaisesti ollaan liikkeellä. Valmista levyä voi odotella ensi vuoden alkupuoliskolla. Tarkka julkaisupäivämäärä ilmoitetaan sivuilla myöhemmin.

Uusi materiaali kuulostaa omaan korvaan aika pirun hyvältä. Uusia ideoita on tullut paljon, ja soundimaailma on ehdottomasti aiempaa tukevampi ja värikkäämpi. Jossain vaiheessa marraskuuta itselleni iski hetkellinen uskonpuute siitä, että valmistuuko levy koskaan, mutta nyt loppusuoralla tuntuu jo siltä, että on todella hyvä että olemme tehneet hommia huolellisesti ja ajan kanssa.

Äänityksiä tehtiin ensimmäisen kuukauden ajan minun asunnollani, jonka jälkeen siirryimme muutaman korttelin päähän Helmut Singerin lukaaliin. Jännittävää levynteko on ollut sinällään, että suurimman osan ajasta paikalla on ollut vain minä, Helmut ja Pavel. Klaus hoiti omat lauluhommansa kahdessa eri otteessa, ja hyvin hoitikin. Itse asiassa Klaus laulaa tulevalla levyllä paremmin kuin koskaan. Lopun ajan Klaus on viettänyt Helsingissä opintojensa parissa.

Levynteon ohella olen alkanut harrastaa Joensuun katujen päästä päähän kävelyä, sekä viiksien kasvattamista. Molemmat ovat jo aika hyvässä vaiheessa.

Levyn teon alla oli vakaa ajatus, että kirjaisin säännöllisesti tunnelmia levynteosta. Loppuvuosi on kuitenkin ollut sikäli hektistä aikaa, että tuo hyvä aie jäi toteutumatta. Alle olen kuitenkin listannut hieman City-lehden henkisesti levyntekoon liittyviä asioita.

Miehistö:

Klaus Thunder: laulu
Wilhelm Meister: koskettimet, laulu
Helmut Singer: äänitys, miksaus, sustain-pedaalin paineleminen, soolokitara
Pavel Kursor: äänitys, miksaus, konekivääri-efektit

Biisit (osa kappaleista kulkee vielä työnimillä):

80200

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tästä tulee levyn avausraita. Kesällä syntynyt, erittäin raikas ja aurinkoinen biisi. Toteutus on myös mielestäni erittäin onnistunut. Tokassa säkeistössä on mielipuolinen, mutta biisiin hienosti sopiva syntikkamelodia, jonka kehittäminen oli erittäin hauskaa. Biisissä on myös kaksi naispuolista vierailijaa, jotka paljastettakoon myöhemmin. Helmut antoi näiden neitosten innoittamana levyllemme vaihtoehtoisen työnimen “Junamatka julkkisten kanssa”.

Elektromanssi

Tätä biisiä soitettiin keikoilla jo syksyllä 2004, mutta Klaus alkoi sensuroimaan omia sanoituksiaan ja laittoi kappaleen boikottiin. Lopulta sain Klausin taivuteltua siihen, että hän kirjoitti biisin sanat osittain uusiksi. Hyvä että niin tehtiin, sillä Elektromanssista muodostui melkoinen juhlimisen aihe äänitysvaiheessa. Jostain syvältä alitajunnan syövereistä kumpusi tarve saada säkeistöjen alkuihin Rambo-tunnelmaa: kyseisiin paikkoihin haettiin sitten syntikoiden muistipankeista mitä rajuimpia efektejä.

Beibi, mä tunnustan

Sessioiden nopein biisi, jossa on kyllä aika tiivis tunnelma. Tämä biisi kirvoitti meidät jopa eräässä vaiheessa äänityksiä soittamaan Muusikoiden liittoon, ja kysymään heidän lakimieheltään onko musiikissa ylinopeusrajoituksia. Ei kuulemma ole.

Ilosaari

Klausin nätti slovari, jonka hän esitteli minulle ensimmäisen kerran tänä keväänä. Ihastuin biisiin välittömästi. Toteutuksesta tuli aika harras, mikä sopii biisin tunnelmaan mainiosti. Tämä on myös Ukkosmaineen historian ensimmäinen kappale, jossa kuullaan myös kitaraa: Helmut soittaa biisin lopussa vierailevana artistina nätin ja herkän kitarasoolon.

Nöpönenä

Tämän biisin sovituksen saimme kasaan yllättävän nopeasti, ja äänittäminenkin oli melko helppo prosessi. Levylle tuleva versio on melkoisen riisuttu ja yksinkertainen. Jotenkin minimalistisempi lähestymistapa tuntui sopivan tähän kuin nakutettu. Ja tässä on muuten yksi levyn hempeimmistä kertosäkeistä.

Tyttöni Rosmariini

Melkoisen polveileva ja yllättävä biisi, joka on äänitysten aikana muodostunut yhdeksi henkilökohtaiseksi suosikikseni. Viimeiseen kertsiin pääsin rakentelemaan poikabändihengessä monikerroksisia stemmalauluja, joista tulikin aika toimivan kuuloiset.

Trolliusten vasarat

Tätä biisiä on soitettu treeneissä jo vuonna 2004, mutta syystä tai toisesta sille ei ole tehty paljoakaan. Nyt otimme itseämme niskasta kiinni. Tähän biisiin liittyy myös eräs levynteon luovimmista ratkaisuista. Biisi alkoi alun perin rauhallisella osalla ja jatkui siitä PSR-7-kompin tahdissa. Jossain vaiheessa vain alkoi tuntua siltä, että alku on hyvä, mutta kompin alkaessa homma lässähtää. Päätimme siis, että jätämme biisistä pois komppiosa ja lopetamme rauhalliseen osaan. Kaikki olennainen ehtii tulla sanotuksi siinä minuutissa, minkä biisi nyt kestää.

Rakkauden vallankumous

Tätä on soitettu keikoilla jo yli vuoden verran, mutta täysin erilaisella sovituksella. Aikaisemmin tämä oli täysverinen slovari, mutta äänitysvaiheessa päätimme tehdä biisille kasvojenkohotuksen. Referenssibändinä toimi Klausin diggailema Scissor Sisters. Ratkaisu oli erinomainen, sillä nyt Vallankumous on selkeä klubi-hitti!

Eka kerta

Erittäin old school -henkinen Ukkosmaine-biisi, joka toimii kuin häkä. Tämä oli viimeisiä levylle tehtyjä raitoja, jota treenattiin yhdessä ensimmäistä kertaa päivää ennen sen äänittämistä. Paineessa syntyy timantteja. Kappaleen sanoituksessa mainitaan Haddaway, Movetron ja Bon Jovi. Toisin sanottuna kyseessä ei voi olla huono biisi!

Linnut

Myöskin viimeisten joukossa syntyneitä kappaleita. Biisin sanoitus kumpuaa tänä syksynä aika ajoin vallinneesta alakulosta ja elämänpohdinnoista. Ja myös lumien saapumisen kaipuusta. Ehkä ilottelevien kappaleiden joukossa menee yksi vähän surullisempikin.

Suudelmia Suvikadulla

Jos ei ihmeitä tapahdu, niin tästä tulee levyn päätösraita. Tiivistää aika monta bändimme käsittelemää teemaa, ja sijoittuu tietenkin Niinivaaralle. Vierailevana artistina Suvikatu-raidalla esiintyy ystävämme Metal-Mika, joka soittaa kappaleessa nauhatonta bassoa.

Laitteisto:

Yamaha PSR-7: Ukkosmaineen soinnin kulmakivi. Totuttuun tapaan suurin osa levyn komppiraidoista on soitettu tällä klassisella instrumentilla, joita omistan nykyisellään kaksi kappaletta.

Yamaha SHS-10: Tänä kesänä Huuto.netistä tehty ehdottoman hieno ostos. Olen bongannut eräästä Aavikon promokuvasta, että yhtyeen toisella kosketinsoittajalla Tomi Kososella on samanlainen, mutta mustana. Ostos oli kannattava sikälikin, että SHS-10:n avulla uuden levyn Nöpönenä-biisiin löytyi mainio sovitus. Soitinta on käytetty toki uuden levyn muillakin raidoilla.

Roland D-10: Helmutin omistama soitin, josta on muodostunut hieman yllättäen uuden levyn käytetyin kosketinsoitin. Lukuisia erinomaisia soundeja, joissa on kuitenkin oma viehättävä korniutensa. Tämän avulla olemme myös äänittäneet levyn Midi-raitoja. Toivon suuresti, että Helmut suostuu lopulta myymään soittimen minulle, sillä tunnen löytäneeni tästä ystävän.

Yamaha PSRE303: Hyvältä ystävältäni Sebastian Leinolta lainassa ollut iso, uusi ja kömpelö kosketinsoitin. Muutama asiallinen juttu tästä onnistuttiin silti löytämään: Tyttöni Rosmariinin sähköpianosoundi, Vallankumouksen haitari sekä iso läjä efektejä useisiin biiseihin.

WLM: Tätä Pavelin äänityksiin roudaamaa kosketinta ei kuulla levyllä laisinkaan, mutta se on maininnan arvoinen siksi, että Pavel onnistui tätä korjatessaan polttamaan asunnostani sulakkeen.

Electro Harmonix Small Stone: Maailman paras, joskin myös arvaamattomin phaser-efekti. Käytetty parissa hyvin harkitussa paikassa, muun muassa Rosmariinin ekan säkeistön sähköpianossa.

DOD FX58 Metal Maniac: Luulin pitkään, ettei tälle enolta ostamalleni räikeänväriselle säröpedaalille tule koskaan käyttöä, mutta niinpä vain tämän avulla saatiin aikaan melkoisen hieno särö synabassolle muutamaan biisiin.

Orange Crush 30R: Toinen synabassoissa kuultava erinomainen särö on puolestaan peräisin kitaravahvistimestani.

Levyn teon menu:

Valintatalosta ostetut valkosipulilla maustetut leipätikut, eli “Breadsnacks with garlic”, eli “Ne”
Tiedepuiston lounaat
Marlin appelsiini-mango mehu
Meiran Reilun kaupan kahvi

Erikoista:

Äänitykset alkoivat Aleksis Kiven päivänä 10.10. Päivän numerologiaa pidettiin enteellisenä: kun päivämäärässä on kaksi kymppiä, viittaa se oletettavasti levyn tuleviin arvioihin.

Taukotuokioiden ajanvietteet:

Musavisa (erityisen suosittuna aihealueena joensuulaisiin bändeihin liittyvä knoppitietous)

Älypää.com-moninpeli (panoksena yleensä joutavia levyjä omasta kokoelmasta)

Kerubin kuppilan tietovisat

Kauniiksi lopuksi muutama kuva:

pavelhelmut.jpg
Helmut Singer (kuvassa vasemmalla) ja Pavel Kursor: levyn tekninen henkilökunta.
uusisyna.jpg
Wilhelm ja uusi kosketinsoittimensa, Yamaha SHS-10.
lauluotto.jpg
Klaus nauhoittaa ensimmäisiä lauluottojaan.
yhteistyo.jpg
Rakkauden vallankumouksen kertosäkeen synahaitarit soitettiin nelikätisesti, Helmut assistenttina.
vakuutus.jpg
Uudesta levystä tulee loistava, vakuuttavat Wilhelm ja Klaus. Luotathan?

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta, ja oikein rauhallista joulunaikaa! Nähdään keikoilla ensi vuonna!

-Wilhelm

Levynteon ensiaskeleet

17.09.2006 (Levypäiväkirjat, Niinivaara Express)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uuden levyn tekeminen otettiin Klausin kanssa puheeksi ensimmäisen kerran joko keväällä tai kesällä. Varastoon oli kertynyt biisejä jo jonkin verran, ja jossain vaiheessa kesää päätimme aloittaa levyn tekemisen syksyllä, jolloin molemmilla riittää opiskelun ohessa aikaa äänityspuuhiin. Suunnitelmat ovat muuttuneet koko ajan konkreettisemmiksi, ja seuraavalla viikolla ollaankin jo tositoimessa. Alla hieman muistelmia syksyn parista keikasta sekä levynsynnyttämisen esivaiheista.

Tiistai 5.9.
Palaveri Kerubin kuppilassa

Tiistaina pidimme Kerubin kuppilan kabinetissa palaverin tulevan levymme äänittäjien kanssa. Pielisjoki-ep:ltä tuttu Pavel Kursor oli lupautunut olemaan mukana uuden levynteossa jo aiemmin. Vähemmän virallisissa merkeissä oli puhuttu myös levyn toisena äänittäjänä toimivan Helmut Singerin kanssa. Palaverin aikana kävimme tarkemmin läpi käytännön asioita lähtien tulevista kustannuksista, aikatauluista ja äänitysten toteuttamisesta muuten.

Kahvinjuonnin ja kääretortun syönnin lomassa löimme ensimmäisen äänitysviikon aikataulut lukkoon ja kävimme läpi ideoita levyn soundipuoleen liittyen. Sovimme äänittävämme Klausin kanssa demon uusista biiseistä Helmutille ja Pavelille, joilla on näin ollen mahdollisuus vaikuttaa biisien sovituksiin omalta osaltaan. Erityisesti slovarien kohdalta sovitukset ovat vielä jonkin verran auki. Levyn työnimikin löytyi palaverin aikana: Maailmanhistorian paras levy. Kun työnimi on tuollainen, niin epäonnistuminen tuntuu vaikeammalta.

Torstai 7.9.
Carelicum, Joensuu

Ennen keikalle lähtöä ehdimme treenata Klausin kanssa vielä paria uutta biisiä. Olimme lupautuneet esiintymään Carelicumissa järjestettävässä uusien vaihto-opiskelijoiden tervetulotilaisuudessa. Treenattuamme pakkasimme kamat autoon ja ajoimme Carelicumin eteen.

Äänentoiston pystytettyämme kävimme vielä hakemassa matkasta unohtuneen kosketinsoitintelineen. Carelicumille palattuamme aikaa ei enää ollutkaan muuhun kuin nopeaan valmistautumiseen. Keskinäinen psyykkaus, ja sitten lavalle.

Etukäteen ei oikein tiennyt mitä odottaa keikalta, jossa suurin yleisöstä ei ymmärrä laulujemme teksteistä oikein mitään. Näköjään Ukkosmaineen energisyys on universaalia, sillä kovin pitkään ei mennyt kun pystyssä olivat mahtavat bileet. Opetimme Klausin kanssa vaihto-opiskelijoille muutamia tärkeimpiä sanoja rakkaasta äidinkielestämme (esimerkiksi “rakkaus”), sekä sivistimme heitä rakkauden matematiikkaan liittyvillä asioilla.

Vajaan puolen tunnin mittainen setti ei riittänyt, vaan innostuneet vaihtarit taputtivat meidät lavalle vielä uudelleen. Takarivissä oli joukko saksalaisia, jotka olivat erityisen innostuneita show’stamme. Tämä tuli ilmi, kun Klaus kyseli ihmisten kansalaisuuksia välispiikissään.

Keikan jälkeen otimme vastaan kiitoksia ja jaoimme nimmareita edelleen innostuneelle yleisölle. Eräs italialainen tyttö toi meille kummallekin myös ruusun, mikä lämmitti mieltä kovin. Kasasimme kamat, hörppäsimme kupit kahvia karjalanpiirakoiden kanssa ja teimme meille ominaisen lähdön (juoksemalla pois rakennuksesta ja vilkuttelemalla eri suuntiin). Vaihtarit innostuivat tästä, ja saimme vielä raikuvat aplodit peräämme.

Roudattuamme kamat varastoon suuntasimme kohti Niinivaarantietä, jossa keskustelimme illlallisen ääressä uusista suunnitelmistamme. Arvatkaa muuten mikä oli tuon Niinivaarantiellä sijaitsevan paikan osoite?

Perjantai 8.9.
Promokuvauspäivä

Perjantaina oli tarkoitus ottaa hieman promokuvia hovikuvaajamme Johnny Ecuadorin kanssa. Kuviin haettiin joensuulaisia paikkoja, jotka liittyisivät tavalla tai toisella biiseihimme. Uuden levyn kohdalla olemme ottaneet käyttöön “Parempi reilusti etuajassa kuin viime hetkellä” -mentaliteetin, joka on toiminut ainakin tähän mennessä hienosti. Yleensä levyntekemiseen liittyy kuitenkin tietty annos stressiä, joten ei haitanne jos osa hoidettavista asioista on jo
alta pois hyvissä ajoin.

Koko viikon kestänyt sade ja harmaus loppui kuin leikaten perjantaina, jolloin syyskuinen aurinko paistoi täydeltä terältä. Älyttömän hyvä tuuri siis, sillä kuviin kaivattiin nimenomaan auringonpaistetta.

ilosaari.jpg
Klaus näyttää kieltä kesken promokuvasession.

Aloittelimme kuvauspäivän Ilosaaresta. Kiersimme ympäri saarta ja etsimme hyviä kuvauspaikkoja. Joitakin oivia otoksia saatiinkin aikaiseksi. Ilosaaresta jatkettiin Niinivaaralle, ja luonnollisestikin vanhalle vesitornille.

Vesitornin katolle kiivetessämme muistimme, että edellisestä kuvausreissusta sinne oli melko tarkalleen kaksi vuotta. Tuolloin emme olleet vielä julkaisseet äänitettä, ja keikkojakin oli takana vasta jokunen. “Kaiken tämän jälkeenkin osaamme vielä arvostaa kotiseutuamme”, kuten joku meistä totesi.

Loput kuvista otettiin Niinivaaran ympäristössä. Ideoita oli useita, ja niin uskomatonta kuin se olikin, saimme kaikki toteutettua. Hauskinta tässä oli se, että heti viimeisten kuvien ottamisen jälkeen alkoi hiljalleen ripsimään vettä, ja sade kestikin sitten lopulta koko illan. Ukkosmaine on selvästikin syntynyt hyvien tähtien alla.

Sunnuntai 10.9.
Treenipäivä

Sunnuntain pyhitimme lähes kokonaan treenaamiselle. Kävimme läpi uusia biisejä, joilla on muun muassa sellaisia työnimiä kuin Ilosaari, Trolliusten vasarat ja Joensuu. Nauhoitettavien biisien joukossa on myös sellaisia biisejä, joita on tullut soitettua keikoillakin, kuten Suudelmia Suvikadulla ja Beibi, mä tunnustan.

Pariin biisiin kokeilin uutta kosketinsoitintani, jonka hankin kesällä Huuto.netin kautta. Iloni oli suuri, kun tajusin Joensuu-biisin kaipaavan nimenomaan uutta soitintani tuekseen. Pääsen siis käyttämään uutta soitintani tulevaisuudessa keikoilla, mikä on silkkaa juhlaa.

Myös slovareita yritettiin miettiä, mutta totesimme että osan niistä on hyvä antaa elää vielä omaa elämäänsä ja katsoa mihin suuntaan ne lähtevät. Treenien päätyttyä Klaus suuntasi junaan ja sovimme näkevämme ensi viikolla.

Lauantai 16.9.
Aavapirtti, Joensuu

Lauantaina kävin aamupäivästä viemässä roudariksi lupautuneen Jockan kanssa äänentoistolaitteet Noljakassa sijaitsevalle Aavapirtille. Kaverillamme Ryskyllä oli 40-vuotissynttärit, jonne hän toivoi kesällä Ukkosmainetta esiintymään.

Pystytimme äänentoiston, ja suuntasimme Jockan kanssa lounaalle. Roudarimme oli hommannut Ukkosmaineen käyttöön minibussin, mikä oli aivan mahtava juttu. Kun soittaa kokoonpanoltaan pienessä bändissä, on pakko olla suuruudenhulluutta muissa asioissa.

Klausia nauratti hieman, kun ajoin häntä vastaan juna-asemalle minibussilla. Suuntasimme suoraan treenikämpällemme, jossa soitimme muutaman kerran läpi Joensuu-biisin, jonka ensiesityksen olimme päättäneet tehdä illalla.

aavis.jpg
Klaus viimeistelee biisilistan keikkabussin edessä.

Synttäribileissä oli jo hyvä vauhti päällä ja paljon väkeä, joten yleisön hurmaaminen onnistui melko hyvin. Klaus villitsi kansaa tanssimaan, ja itse keskityin komppaamaan häntä - olo tuntui vähän flunssaiselta, mutta hyvät diskojuhlat saatiin siitä huolimatta aikaiseksi.

Joensuu-biisin ensiesitys sujui hyvin, ja saipa se ihmiset myöskin ryntäämään sankoin joukoin tanssilattialle. Myös Pielisjoki innosti juhlavieraat tanssimaan hitaita.

Keikan jälkeen vietimme vielä hetken juhlatunnelmassa, kunnes päätimme vetäytyä keräämään voimia tulevan päivän koitoksia varten. Paluumatkalla minibussin kyytiin otettiin juhlapaikalta Miika ja Jukka, jotka kunnostautuivat auttamalla meitä kamojen kantamisessa.

Sunnuntai 17.9.
Demoäänitykset

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana, mutta toivoa täynnä olevana. Vierashuoneessani yöpynyt Klaus oli herännyt jo hetkeä aiemmin. Keittelimme aamukahvit ja aloittelimme hiljalleen päivän suururakan. Tarkoituksena oli nauhoittaa kaksistaan demot kymmenestä Ukkosmaineen biisistä.

Yleensä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että äänitettäessä täytyy aina aluksi kamppailla teknisten asioiden kanssa. Niinpä myös nyt vietimme rattoisan kaksituntisen arpoessamme sitä, kuinka eliminoisimme laitteistosta kuuluvan pörinän. Lopulta päädyimme palaamaan alkuperäisasetuksiin, joilla olimme alussa yrittäneet starttailla. Työtä se on turhakin työ.

Pitkään siinä meni, mutta kaikki biisit saatiin nauhoitettua. Samalla sovitukset saivat jo vähän selkeyttä. Nauhoitettiinpa jopa yksi sellainen biisi, jota ei oltu yhdessä treenattu kertaakaan aikaisemmin, ja hyvältä kuulosti.

demotus1.jpg
Päivä alkaa olemaan pulkassa ja demot biiseistä kovalevyllä.

Päivä venähti pitkäksi, ja lopulta kaikki biisit olivat valmiina noin yhdentoista aikoihin illalla. Klausin juna lähti seuraavana aamuna puoli kuudelta. Päätimme siis maksimoida miehen väsymyksen suuntaamalla vielä keskustan sykkeeseen. Jokelan pöydässä ehdimmekin vielä suunnittelemaan alustavasti levyn julkaisuaikatauluja, sekä jutustelemaan huomattavan liikuttuneessa mielentilassa olleen Johnny Ecuadorin kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa. Palataan asiaan äänityksien alettua.

-Wilhelm