Salamablogi

22. luukku: Kirjan tekovaiheita

22.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Ukkosmaineen joulukalenteri kääntyy loppusuoralle, ylihuomenna keskiviikkona avataan viimeinen luukku!

Kuten joulukalenteria seuranneet tietävät, tänä vuonna teemana on ollut keväällä ilmestynyt Salamaponin selässä -kirja ja kalenterissa on julkaistu kirjasta pois jääneitä kuvia sekä tekstikappaleita. Tänään luukussa vilkaistaan viime vuoden syksyllä alkanutta tekoprosessia.

Pidin koko kirjanteon ajan työpäiväkirjaa ja mietin olisinko julkaissut jotain otteita siitä. Nyt päiväkirjaa lueskellesani totesin, että merkinnät ovat lähinnä dialogia itsensä kanssa kirjanteosta ja samoja teemoja olen avannut näissä luukuissakin jo aiemmin. Päädyin siis selailemaan puhelimestani syksystä eteenpäin ottamiani kuvia ja kirjoitin niiden yhteyden pienen kuvareportaasin kirjanteon eri vaiheista.

-Wilhelm

makingof_pyora.JPG

Hauskaa, että tästä retkestä löytyi kuva, sillä tämä on otettu päivänä, jolloin kirjanteko konkreettisesti alkoi. Olin miettinyt asiaa jo pitkään, kerännyt ideoita ja hahmotellut tekstikappaleita päässäni mutta kirjoitustyö alkoi syyskuun toisella viikolla. Kyseisenä päivänä olin menossa aamusta työhuoneelle, mutta huomasin että ulkona olikin aivan mieletön keli: syyskuun alkamisesta huolimatta tarkeni t-paidassa ja shortseissa. Päätin nauttia lämpimästä päivästä ja mennä työhuoneelle vasta tehtyäni pitkän pyörälenkin. Pyöräilin Kalamajasta Koplin kautta Stroomin rantaan ja sen takana alkavalle pitkälle pyöräkaistalle. Jatkoin tietä eteenpäin päätyen lopulta Kakumäen niemeen asti. Tarpeeksi maisemia ihailtuani ja hengiteltyäni pyöräilin työhuoneelleni, vaihdoin päälle kuivan paidan ja kirjoitin liikunnan jälkeisessä raukeustilassa kolmen liuskan tekstikappaleen nimeltä ”Alkoholi ja autot”, josta muokkasin myöhemmin kirjaan kappaleet ”Huonot juopot” sekä ”Liikkuminen”.

makingof_tyopoyta.JPG

Suurimman osan kirjoitustyöstä tein syyskuusta joulukuuhun 2013 työhuoneellani Telliskivi Loomelinnak -kulttuurikompleksissa Tallinnassa. Huomasin pian, että säännöllinen työrytmi auttoi pitämään homman liikkeessä, joten kirjoitin maanantaista perjantaihin joka päivä noin neljä-viisi tuntia päivässä. Kirjoitustöiden jälkeen jatkoin työhuoneella yleensä musiikkihommien parissa, muun muassa äänitin ja työstin omia biisejäni. Tässä kuva työpöydästäni, jonka tärkeimpiä lisävarusteita ovat tietenkin Juki Records -kahvimuki, sekä oikean monitorikaiuttimen alapuolella majaileva James Hetfield -figuuri.

makingof_laput.JPG

Loppuvuodesta kasassa oli jo niin paljon tekstikappaleita, että aloin suunnitella alustavasti kirjan rakennetta. Kirjoitin erikseen kirjoittamieni tekstikappaleiden nimet tarralapuille (lapun väri kertoi siitä, mikä on kunkin jutun teema) ja järjestelin niitä työhuoneen seinälle erilaiseen järjestykseen, kunnes löysin kokonaisuuden, joka tuntui rullaavalta. Rungon kirjalle antoivat (väriltään haaleanvihreät) vuosilukukappaleet, joiden alapuolelle tuli erilaisia teemallisia tekstikappaleita.

makingof_taitto1.JPG

Ensimmäinen käsikirjoitusversio valmistui ennen vuodenvaihdetta. Alkuvuodesta 2014 muokkasin sitä koelukijoina ja ateljeekriitikoina käyttämieni ystävien ehdotusten ja kommenttien pohjalta. Samalla aloimme Klausin kanssa miettiä kirjan julkaisua ja totesimme olevan hyvä idea ajoittaa se siten, että samalla alkavat kymmenvuotiskeikkamme. Pakko on usein paras muusa, niin nytkin, sillä aikataulujen myötä kirjan sisältöä täytyi alkaa lyödä lukkoon. Taittoaikataulutkin sovittiin, graafisen alan ammattilaisena pitkään työskennellyt isäni lupautui tekemään kirjan taiton. Matkustin Itä-Suomeen helmikuun lopussa, mukanani printtinivaska viimeisimmästä käsikirjoitusversiosta. Kirja taitettiin isäni luona Tohmajärven Tikkalassa. Tässä työn alla näyttävät olevan kirjan sivut 51-52.

makingof_takakansi.JPG

Taittoviikot olivat raskaita. Samalla kun oikoluin ja editoin käsikirjoitusta sekä kaivelin arkistoista kirjaan valokuvia, olin mukana taitossa kommentoimassa ja ideoimassa. Samalla järjestelin kirjan Mesenaatti-yhteisörahoituskampanjaa. Tekemistä tuntui olevan loputtomasti mutta lopulta kaikki palaset alkoivat loksahdella kohdilleen samalla kun kevät eteni ulkona vääjäämättömästi. Palasin Tallinnaan maaliskuun puolivälin jälkeen ja sain mukaani kirjan oikovedoksen. Kuten kuvasta näkyy, oikovedoksessa takakannen teksti oli vielä vähän kesken.

makingof_mesenaatti.png

Väsymyksen ja stressin keskellä tuntui äärimmäisen ilahduttavalta seurata Mesenaatti-kampanjan etenemistä ja huomata, että kirjasta oltiin kiinnostuneita. Minimitavoite täyttyi jo hyvissä ajoin ja varsinaisesta tavoitteestakaan ei lopulta jääty paljoa. Kirja pystyttiin laittamaan Mesenaatti-kampanjan ansiosta painoon jo aiemmin kuin oli tarkoitus. Kiitokset vielä kaikille mesenointiin osallistuneille!

makingof_laatikot.JPG

Valmiit kirjat saapuivat huhtikuun alkupuolella. Kirjat painettiin Raamatutrükikodassa Tallinnassa, josta sai aivan ensiluokkaista palvelua. Painoltaan kevyiden cd-levyjen julkaisemiseen tottuneena ajattelin, että voin aivan hyvin käydä hakemassa kirjatilauksen painosta polkupyörällä, kun matkaa kotoa ei olisi tullut kuin alle kymmenen kilometriä. Kun sain käsiini lähetyslistan, ilmeni että kokonaistilauksen paino oli noin 175 kg. Totesin, että ehkä on parempi että kirjat toimitetaan kotiovelle. Toimituspäivää edeltävänä yönä en meinannut saada unta ja lopulta näin painajaisia, joissa kirjasta olivat unohtuneet kaikki välimerkit.

makingof_valmis.JPG

Ensimmäinen käsiini saama kirja! Kirjalaatikoiden toimittajan poistuttua avasin lähimmäisen pahvilaatikon ahneesti ja kaivoin esiin päällimmäisen kirjan. Tuntui samaan aikaan helpottuneelta ja hyvin kummalliselta pyöritellä ja tunnustella käsissään omaa kirjaansa. Puolen vuoden työn lopputulos oli nyt tässä. Välimerkit olivat tallella, tarkastin.

makingof_pakkaus.JPG

Kirjan valmistumisen jälkeen ei ehtinyt juurikaan lepäillä, sillä julkaisutyöt alkoivat. Roudasin kymmeniä kiloja kirjoja Tallinnasta Helsinkiin, jossa vietimme Klausin kanssa pitkän päivän postittaen valmiita kirjoja sekä Mesenaatin kautta ennakkoon tilanneille että medioille. Kuoria taisia olla lopulta noin 170. Täsmällistä toimintaa, sillä ainoastaan yksi ennakkotilattu kirja hukkui matkalla ja sekin ihmiselle, joka oli tilannut osoitteeseensa useampia.

makingof_elli.JPG

Työläimpien julkaisuhommien hoitamisen jälkeen oli aikaa juhlistaa kirjan valmistumista. Sovimme kirjan kuvitukset tehneen Elli Maanpään kanssa tapaavamme aamupäivästä ennen laivani lähtöä. Suunnitelmana oli käydä jossain kuohuviinilasillisilla. Meneillään oli kuitenkin jokin juhlapyhä ja Helsingin keskustasta ei löytynyt yhtäkään kahvilaa tai ravintolaa, joka olisi ollut auki. Kävelimme aikamme ja päädyimme lopulta Kauppatorille, jonka muikkukojulta sai kokista. Kirja-alan glamour oli läsnä!

————

ps. kirjan julkaisun jälkeen positiivista palautetta tuli paljon ja se tuntui mukavalta. Lehtiarvioita voi lukea täältä, mutta laitan tähän kuvareportaasin loppuun muutaman mieltälämmittävimmän Facebook- ja vieraskirjaviestinä saadun palautteen.

Salamaponin selässä -kirja pamahti postiluukkuun eilen. Luin sen yhdeltä istumalta loppuun. Hieno, humaani, humoristinen ja uskoa antava teos. Itse seurasin yhtyeen uraa enemmän aivan alkuaikoina, joten siinä oli paljon entuudestaan minulle tuntematonta informaatiota. Mahtavinta oli se kirjan sivuillekin asti yltänyt tekemisen meininki. Ystävyyden ja rakkauden ylistys. Kiitos hienosta kirjasta, kiitos hienosta musiikista. Maailma tarvitsee Ukkosmainetta. Nyt Niinivaarantie 19 soimaan, koska “Yli mutakuoppien” on tällekin päivälle hyvä ohjenuora!

————

KIITOS kirjasta!

Luin sen yhdeltä istumalta, kun en vain malttanut lopettaa..! Aion kehua kaikille.

Teoksenne viihdytti, nauratti ja koskettikin. Ja mikä parasta, se loi sisälle sen keikoiltanne tutun ihanan, lämpimän, kutkuttavan ja ennen kaikkea toiveikkaan olon siitä, että vaikka tässä maailmassa on suruja ja pelkoja ja teeskentelyä ja vääryyksiä, on täällä myös valtavasti hurjan kauniita ja hyviä ja suloisia ja aitoja asioita. Te olette sellaisia.

Kiitos myös valikoitujen kappaleiden soinnuista! Innostuin rämpyttelemään kitaraa pitkästä aikaa ja fiilistelemään biisejänne.

Hymyilyttää!! Kiitos!

————

Salamaponin selässä- kirja on hauskin, mukaansatempaavin ja inspiroivin kirja jonka oon pitkään aikaan lukenut. On ollut liikuttavaa lukea ukkosmaineen vaiheista koska oon ite käynyt keikoillanne jo monen vuoden ajan ja musikkinne on antanut iloa moneen synkkään hetkeen! Oon nauranut sattumuksillenne vedet silmissä ja arvostukseni bändiänne kohtaan on kasvanut entisestään kun oon saanut lukea miten kovasti töitä ootte bändin eteen tehnyt. Teen itekin musiikkia ja teidän asenne ja tarina inspiroi minuu valtavasti. Suuri kiitos siitä! :)