Salamablogi

Onnekasta vaihtuvaa vuotta!

31.12.2005 (Uutiset)

Pielisjoki-levyn tähänastiset myyntiluvut ovat varsin mairittelevat. Kiitokset siitä kaikille levyn hankkineille! Levy on noteerattu myös mediassa: Lehtijutut-sivulle on lisätty Karjalan Heilin levyn tiimoilta tekemä haastattelu, sekä Karjalaisen levyarvostelu.

Klaus Thunder & Ukkosmaine kiittää kaikkia ystäviään ja tukijoitaan kuluneesta vuodesta ja toivottaa kauniita ja hyviä asioita vuodelle 2006!

Pielisjoen pyörteissä

21.12.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Keskiviikko 14.12.2005
Ateljé Bar Taulu, Lahti

“Kiire on ihmisen pahin vihollinen”, totesi Ismo Alanko eräässä haastattelussa. Levynjulkaisumaanantaita seuranneen viikon jälkeen pystyi jälleen vakuuttumaan Alangon lausunnon paikkansapitävyydestä. Kun on liikaa tekemistä, niin ajoittain tuntuu siltä, ettei myöskään saa mitään aikaiseksi. Tiukat aikataulut ovat junia, ei ihmisiä varten.

Keskiviikkona oli tarkoitus ehtiä kolmelta Lahteen lähtevään junaan. Kun pari tuntia kestävä ruotsinkoe oli alkava kahdelta, yhtälö vaikeutui huomattavasti. Kiitokset vielä ruotsin opettajalle, että sain tehdä kokeen toisessa, aiemmin aloittaneessa ryhmässä.

Suoritettuani onnistuneita näyttöjä toisen kotimaisen kielen parissa, suuntasin kotiin haukkamaan välipalaa ja hakemaan kosketinsoittimen. Siskoni Galina Meister nakkasi minut jalomielisesti juna-asemalle, ja jälleen yksi Ukkosmaine-seikkailu saattoi alkaa.

Lahden asemalle saavuin seitsemän tienoilla. Klaus odotteli aseman sisällä, ja antoi perinteenmukaisesti aplodit sisälle astuttuani. Suuntasimme aseman lähistöllä sijaitsevaan Tauluun. Rivakan soundcheckin jälkeen ravintola tarjosi maittavat sapuskat, joiden jälkeen oli hyvä hengailla ja katsella ihmisvirran valumista sisälle.

Puoli kymmenen tienoilla oli aika ryhtyä tositoimiin. Ihmiset innostuivat kovin jo keikan avanneen Katuvalojen välke -biisin aikana. Koko keikan ajan oli vähän epätodellinen olo, joka johtui epäilemättä tukevasta väsymyksestä. Soitto kuitenkin meni suhteellisen hyvin, ja ihmiset vaikuttivat viihtyvän.

Keikan jälkeistunnelmat olivat varsin mukavat. Levyjä meni kaupaksi paljon, ja Lahdessa vaikuttavien tuttujen kanssakin ehti vaihtamaan sanasen. Klaus oli niin tohkeissaan samana päivänä päättyneestä syyslukukaudestaan, että houkutteli minutkin jatkamaan iloisen seurueen mukana Lahden yöelämään. Mielessä pyöri kuitenkin se, että seuraavana aamuna olisi pidettävä musiikkitieteen proseminaarin tutkimussuunnitelman esittely Joensuussa. Erkaannuin joukosta ja suuntasin majapaikkaan, josta heräsin seuraavana aamuna kahdeksan junaan. Eikä väsyttänyt käytännössä lainkaan. Kiitokset Tainalle ja perheelleen yösijasta. Kiitos myös Katrille kyydistä yliopistolle torstaiaamuna.

Lauantai 17.12.2005
Kerubin kuppila, Joensuu

Pielisjoki-levyt olivat tehneet sen verran hyvin kauppaansa viikon aikana, että lauantain julkistamiskeikkaan saattoi suhtautua kohtalaisen levollisin mielin. Lauantaiaamupäivälle oli kertynyt tekemistä sen verran, ettei illan keikkaa ehtinyt kunnolla miettiäkään.

Keikalle olimme saaneet puhuttua vierailijaksi paikallisen, maineikkaan Rutgers-yhtyeen Matin, joka saapui paikalle auttamaan soundcheckissä. Matin kanssa nakkasimme äänentoistolaitteet kuppilalle kuuden maissa ja kävimme hakemassa sen jälkeen Klausin juna-asemalta. Nopean soundcheckin jälkeen ehti vielä hetkeksi kotiin fiilistelemään.

Jälleen kerran Kuppila oli ilahduttavan täynnä musiikkimme ystäviä. Vaihdoimme keikkavaatteet bäkkärin puolella, ja kun kello oli lyönyt hieman yli yhdeksän, marssimme Movetronin levyltä napatun intron tahdittamina lavalle. Aiemmista keikkahousuistani irtosi Lahden keikan jälkeen nappi, mutta onneksi löysin vaatevarastostani erittäin tyylikkäät toppahousut, jotka totesin keikan aikana miellyttävän lämpimiksi. Tyyli ennen kaikkea.

Katuvalojen välke avasi jälleen setin, josta ei puuttunut tapahtumia. Toisen biisin aikana Klaus kompastui mikrofonipiuhaansa sillä seurauksella, että piuha vaurioitui. Piuhanvaihto sujui melko lennokkaasti pienen sähläyksen siivittämänä, mutta keikkafiilis ei latistunut lainkaan vastoinkäymisestä. Seuraavassa biisissä Klaus sitten katkaisi mikkitelineen adapterin. On se vauhdikas mies, kun sille päälle sattuu.

Settiin sisällytettiin (Lahden tavoin) joululaulumme Beibi, nyt on jouluyö. Kaikkinensa tunnelma oli jälleen kerran katossa, ja ihan juhlavaa oli soittaa. Vierailijamme Matti saapui Pielisjoki-biisin aikana soittamaan toista PSR-7 -kosketinta, ja suoriutui tehtävästään mainiosti. Levy-yhtiömme Juki Records muuten myönsi Rutgersille suklaalevyt keikkamme yhteydessä. Tarkoittaa sitä, että heidän debyyttilevynsä Hier kommen die Rutgers! on menestynyt mainiosti.

Keikan jälkeen levyjä meni kaupaksi kohtuuttoman paljon. Toinen painos häämöttää jo silmissä, samoin levy-yhtiön lupaamat suklaalevyt.

Keskiviikko 21.12.2005
Scream, Joensuu

Keskiviikoksi olimme lupautuneet soittamaan paikallisen nuorisokahvilan bändi-illassa. Alkuviikosta ehdimme pitämään Klausin kanssa paritkin treenit, mikä toi varmuutta keskiviikon keikkaa ajatellen.

Kosketinsoitinteknikoksi lupautunut Jürgen Thunder ja Klaus saapuivat hakemaan minua kotoani hieman ennen kymmentä. Soittomme oli määrä alkaa puoli yhdeltätoista. Astrayed-hevibändin lopetettua Jürgen auttoi minua pystyttämään kamani. Tämän jälkeen oli aika latautua hetki takahuoneessa, ja syöksyä sitten runsaslukuisen yleisön eteen.

Yleisö oli hienosti mukana ensimmäisestä kappaleesta (Hälytys!) lähtien. Muutenkin keikkatunnelma oli omalta osaltani kohdallaan, ja soitto meni suorastaan loistavasti. Yllätin itseni parissa paikassa improvisoimalla täysin uusia juttuja - osin jopa tiedostaen mitä tein.

Keikkatunnelmaa ei juuri laskenut se, että rysähdin lavan läpi muutaman biisin jälkeen. Jonkun alkupään biisin päätyttyä tuulettelin hetken hyppien tasajalkaa Klausia kohti, kun huomasin yhtäkkiä maan pettävän allani. Elementeistä rakennettuun lavaan ilmestyi ammottava reikä. Hetken ajan homman absurdius nauratti niin, että heikkoa teki. Sitten takaisin koskettimen ääreen, ja seuraava biisi kehiin. Klaus otti aukosta ilon irti vielä monta kertaa, hän muun muassa lauloi Pisaroita-biisin ekan säkeistön raivaamastani kuopasta käsin.

Keikan jälkeen jaoimme muutamat nimmarit ja myimme jälleen kohtalaisen paljon levyjä. Kaikkinensa vuoden viimeinen keikka paketoitiin loistokkaissa tunnelmissa. Hyvin menee, mutta menköön! Onnekasta uutta vuotta ja paljon ukkosmainetta kaikille ystävillemme ympäri Suomen!

-Wilhelm

Levy kaupoissa!

12.12.2005 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen Pielisjoki-ep löytyy tänään asiantuntevista levykaupoista ympäri Suomen! Tällä viikolla yhtye nähdään levynjulkistamiskeikkojen tiimoilta Lahdessa ja Joensuussa.

Kotisivuilla olleeseen kilpailuun oikein vastanneiden kesken on arvottu kolme kappaletta nimikirjoituksin varustettuja Pielisjoki-levyjä. Kilpailun oikea vastausrivi oli luonnollisestikin AC/DC, mutta Klausin pyynnöstä viimeiseen kysymykseen hyväksyttiin vastaukseksi myös D, sillä rakkaus voidaan nähdä myös fysikaalisena kemiana. Levyn itselleen voittivat Jenni Puustinen, Kerttu Väistö ja Anna Väisänen. Onnea voittajille!

Sivuilta löytyy joitain päivityksiä. Musiikki-sivulle on päivitetty tiedot uudesta julkaisusta. Media-sivulta puolestaan löytyy tuore promokuva sekä lehdistötiedote.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen riemuisaa joulunodotusta!

Högforsin masuunin liepeillä

19.11.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 19.11.2005
Karkkilan hovi, Karkkila

Perjantaiaamu valkeni kirpeänä ja elämänmakuisena: oli jälleen aika lähteä valloittamaan Suomea Ukkosmaineen matkassa. Lauantaiksi oli sovittu keikka Karkkilaan, jonka viehättävään ilmapiiriin pääsimme tutustumaan jo kesällä Sunset Beach Partyn keikan yhteydessä.

Yksinäisen miehen junamatka sujui tällä kertaa puoliksi tenttikirjan (Aimo Ruususen toimittama Media muuttuu) ja puoliksi Joel McIverin Metallica-historiikin parissa. Täytyy tässä välissä sanoa, että McIverin kirja on huonoimpia lukemiani bändikirjoja, mikä on sääli, sillä kyseinen bändi olisi ansainnut paremmin tehdyn historiankirjoituksen.

Junani saapui Helsinkiin puoli kuuden paikkeilla. Klaus oli saapunut asemalle vastaan, ja jatkoimmekin matkaamme Helsingin treenikämpällemme. Meidän tehokkuudestamme saisi moni bändi ottaa oppia. Listasimme biisit, jotka pitää treenata (niitä tuli yhteensä viisitoista) ja sovimme, että urakasta on suoriuduttava kolmessa vartissa. Ei muuta kuin komppi pyörimään ja nopeutta kehiin! Aikaa jäi vielä ylikin, tosin ei ihan hirveästi.

Onnistuneen treenisession jälkeen siirryin tapaamaan Helsingissä asuvia ystäviäni. Miss Fitin, Hevi-Heikin ja kumppaneiden kanssa ilta vierähti rattoisasti.

Lauantaiaamuna ehdin vielä pitämään toiset bänditreenit ystäväni Michael Nightin kanssa ennen Karkkilaan lähtöä. Keikkabussi (joka oli jälleen täynnä tuntemattomia ihmisiä) saapui Karkkilaan parahultaisesti. Kävimme tekemässä lyhyen ja ytimekkään soundcheckin keikkapaikalla ja vetäydyimme majoittajiemme Millan ja Hannan luokse, jossa oli tarjolla herkullista kasvisruokaa.

Keikkapaikka sijaitsi onnekkaasti majapaikan lähituntumassa. Sinne vääntäydyttiin jonkin aikaa ennen keikan alkua. Meidän lisäksemme Karkkilan Hovissa järjestetyllä Hasardi-klubilla esiintyi The Ghost of Bruce Springsteen & The E Street Band. Arvaatte ehkä kenen tuotantoa tuo mainio tribuuttiorkesteri versioi.

sytytin.jpg
Klaus tulkitsee, eturivi villiintyy (Kuva: Hanna Laaksonen)

Meidän soittovuoromme oli ensimmäisenä, ja vaikka väsymys vähän painoikin, nousimme lauteille ja taistelimme kolmen vartin setin läpi. Vähän jännä tunnelma oli soittaa, mutta olosuhteisiin nähden sanoisin, että teimme parhaamme. Lyhyen keikanjälkeishengailun painuimme nukkumaan. Klaus lähti aamubussilla takaisin Helsinkiin kukonlaulun aikoihin, minä nukuin hieman pidempään, ja sain syödäkseni maittavan aamiaisen.

Aamutuimaan oli luvassa myös hienoa ohjelmaa, kun Milla ja Hanna pitivät minulle asiantuntevan Karkkilan kiertoajelun ennen Riihimäen juna-asemalle lähtöä. Kiitokset heille ja kiitokset teille, jotka keikkaa saavuitte todistamaan. Lopuksi täytyy vielä kertoa, että kun junani saapui Joensuun asemalle, ammuttiin keskustassa ilmaan raketteja. “Joulukauden avajaiset”, väittivät jotkut, mutta minä tiesin paremmin: juhlittiin sitä, että Wilhelm Meister oli palannut kaupunkiin.

-Wilhelm

Pielisjoki-EP ilmestyy joulukuussa!

16.11.2005 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen toinen äänite ilmestyy ennen vuodenvaihdetta. Pielisjoki-nimeä kantava EP julkaistaan maanantaina 12.12. Levy sisältää viiden uuden kappaleen lisäksi kaksi livetaltiointia. Katso levynjulkistamiskeikat keikkakalenterista.

Päivityksiä

23.10.2005 (Uutiset)

Niinivaaralle satoi tänä aamuna ensilumi! Sen kunniaksi Klaus ja Wilhelm päivittivät Yhtye-sivulle Kuukauden parhaat asiat -listansa. Keikkakalenteriin on tehty lisäyksiä.

Syysprinsessaa etsimässä, osa 2

02.10.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Torstai 29.9.2005
Fever, Jyväskylä

Torstaiaamuna herätessä kurkkuun koski, ja kuumemittarikin uhkaili, että pitäisi jäädä kotiin. “Ei auta itku markkinoilla”, sanoisi mummoni, ja niin sanoin minäkin. Takki niskaan ja aamuluennolle halki sateisen Joensuun.

Jyväskylään on onneksi Joensuusta niin lyhyt matka, että iltajunan aikataulut sopivat hyvin yksiin omien kanssa. Näin ehti vielä koulupäivän jälkeen kotiin lepäilemään ja juomaan kuumaa mustaviinimarjamehua. Kellon lähestyessä viittä pakkasin tavarat ja astelin keikkabussipysäkille. Junamatka vierähti rivakasti hellyttävän kirjan (Tove Janssonin Taikatalvi) parissa.

Jyväskylässä opiskeleva tuttavani Olli oli minua vastassa asemalla. Hänen opastuksellaan löysin illan keikkapaikalle. Klausin juna tuli vasta myöhemmin, joten sain tehdä soundcheckin yksikseni. Yllättäen siinä ei taaskaan vierähtänyt pitkään, joten saatoimme siirtyä Ollin kanssa Bar68:n tiloihin odottelemaan keikkaa. Hetken istuttuamme myös Klaus liittyi seuraan.

Aikamme keikkafiiliksiä haettuamme oli aika siirtyä Feveriin. Kyseessä olivat historian opiskelijoiden fuksiaiset, joita tahdittamaan oli kutsuttu meidän lisäksemme kuopiolainen Reckless Love. Paikka olikin jo mukavasti täynnä, ja muutaman jyväskyläläisen tutunkin ehti bongaamaan.

Etsiydyimme takahuoneeseen, joka sijaitsi erittäin spinaltapmaisesti sekavan varaston uumenissa, rakennuksen alimmassa kerroksessa. Miksaajaa aikamme odoteltuamme oli aika siirtyä lavalle. En voi unohtaa käynnisti keikan, ja flunssasta huolimatta oli mukava soittaa. Kaikkein korkeimmat stemmat kävivät aika kipeästi kurkkuun, mutta yritin olla välittämättä.

Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, ja lavan edessä velloneiden ihmisten reaktioista päätellen meininki upposi jyväskyläläisiin varsin mainiosti. Keikan loppupuolella joku hieman väsyneen oloinen nuorimies olisi tahtonut ottaa tukea kosketinsoittimestani, mutta hätistelin kaverin sormet hellästi pois.

fever1.jpg
Vauhdikasta menoa Feverissä.
fever2.jpg
Klaus ottaa yleisönsä.
fever3.jpg
Hikiset sankarit keikan loppupuolella.

Keikan jälkeen pyyhimme hetken ajan hikeä takahuoneessa, ja opastimme Reckless Loven tyyppejä lavalle päin (kaverit olivat saaneet hissin pysähtymään, ja hukkasivat hätäpäissään suuntavaistonsa). Hetken huokaistuamme menimme itsekin seuraamaan Reckless Loven keikkaa, ja täytyy sanoa että kylläpä toimi! Koko seurueemme oli vakuuttunut yhtyeen estottomasta esiintymisestä, tiukasta soitannasta ja ytimekkäistä rokkibiiseistä. Tuosta kokoonpanosta tullaan vielä kuulemaan.

Reckless Loven keikan jälkeen palloilimme vielä hetken takahuoneessa ennen poistumistamme tuttaviemme Jussin ja Merjan asunnolle, jossa saimme iloksemme yöpyä. Kylmässä ulkoilmassa kävellessämme huomasin jälleen taudin olemassaolon: puhuminen sattui kurkkuun sen verran, että näin viisaimmaksi olla vaihteeksi hiljaa.

Perjantai 30.9.2005
Vakiopaine, Jyväskylä

Perjantaiaamu valkeni kirpeänä ja elämänmakuisena. Suihku, maukas aamiainen hyvässä seurassa, hetki Monty Python -leffan parissa, ja auton kyydissä kohti kaupunkia iltapäivän tienoilla. Kiitokset majoituksesta, aamukahvista ja hyvistä meiningeistä Jussille ja Merjalle.

miettiva.jpg
Kosketinsoittaja tutkiskelee itseään ja ympäristöään aamun hetkinä.

Saavuimme Vakiopaineeseen tyylillemme ominaisesti suuren maailman tyyliin: sisälle baariin, jonka jälkeen hetken pysähtyminen oviaukolle ja vilkuttelua kaikille asiakkaille. Suurin osa ihmisistä katseli vähän hämillään, mutta jo viime vierailultamme tuttu viehättävä tarjoilijatar hymyili hyväksyvästi.

Jätimme soittokamat takahuoneeseen. Vakiopaineen mukavat ihmiset antoivat meille rahaa, jotta saisimme käydä syömässä. Olli liittyi mukaan vahvuuteemme, ja päädyimme hänen suosittelemaansa pizzeriaan. Pizzat olivat runsaat, ja Klaus sai ainoana joukkiosta syötyä omansa loppuun asti. Tuolla pienikokoisella miehellä on vahvuuksia, joita vain harva voi aavistaa.

Lyhyen levykauppakierroksen jälkeen kävimme istumassa hetken viihtyisässä Vihreässä Haltijattaressa, jonka jälkeen siirryimme bileisiin, joihin meidät oli kutsuttu aamupäivällä. Bileet järjestettiin upeassa kattohuoneistossa, jossa yövyimme edellisen kerran Jyväskylässä vieraillessamme. Soittoajan lähestyessä siirryimme kivenheiton päässä sijaitsevaan Vakiopaineeseen, suoritimme lyhyen soundcheckin ja siirryimme takahuoneeseen latautumaan.

keiju.jpg
Biisilistapalaveri Vihreässä Haltijattaressa saa Klausin tulistumaan.

Kuuma tee ja pöytäjalkapallo-ottelu Klausin kanssa sai keikkafiiliksen nousemaan, ja intron jyrähtäessä käyntiin tunsin itseni äärimmäisen latautuneeksi. Baariin oli saapunut mukavasti ihmisiä, ja astellessamme lavalle saimme osaksemme runsaasti suosionosoituksia. Hienoa oli soittaa, ja yleisön joukossa oli ilmeistä päätellen sellaisiakin, jotka eivät meitä aiemmin olleet nähneet.

Paikka paikoin tuntui siltä, ettei ääni riitä, mutta taistelin ja voitin itseni…ainakin osittain. Hieno yksittäinen hetki keikalla oli oma toimintani Pisaroita- biisin aikana. Kun c-osan jälkeen piti siirtyä kertosäkeeseen modulaation kautta, menivät pasmat sekaisin - laitettakoon flunssan piikkiin. Kun tavoiteltava sävellaji oli H-molli, arpoi allekirjoittanut kehiin E-mollia. Hetken takkuilemisen jälkeen laitoin kosketinsoittimesta kompin poikki ja aloitin yleisönhuudatuksen. Onnittelin itseäni ratkaisusta, se oli parasta mitä keksiä saattoi.

vakkari.jpg
Vakiopaine vapisee Ukkosmaineen mahdin alla…
vakkari2.jpg
…ja Ukkosmaine nauttii joka hetkestä.

Settimme kesti melko pitkään, yhteensä taisimme soittaa noin viisitoista biisiä. Osin tämä johtui siitäkin, ettei yleisö tyytynyt kahteen ylimääräiseen biisiin, vaan vaati vielä toisen encoren. Hiki oli keikan jälkeen melkoinen, samoin kurkkukipu, mutta pakkohan se oli jaksaa jyväskyläläisten ystävien kanssa seurustella. Henkevien keskustelujen jälkeen vetäydyin Vakiopaineen kulmilla asuvan Ollin kämpälle nukkumaan.

Lauantai 1.10.2005
Niinivaara, Joensuu (levyn äänitykset)

Lauantaina herätyskello soi ennen yhdeksää. Isännän vielä nukkuessa keittelin yksikseni kahvit ja lähdin kävelemään juna-asemalle. Asemalla kohtasin Klausin, joka oli käynyt matkaevääksi karjalanpiirakoita.

Suuntasimme aamujunalla Joensuuhun tarkoituksenamme äänittää pari biisiä kesällä nauhoitettujen seuraksi. Näistä äänityksistä on luvassa julkaisu, josta lisätietoa myöhemmin. Joensuun asemalla saimme arvoisemme vastaanoton, kun äänittäjämme Dieter ratkesi yhden miehen aplodeihin sekä “eläköön!”-huutoihin. Oli kuulemma meinannut tehdä ison Klaus Thunder -kyltinkin, muttei ollut ehtinyt.

Dieterin kyydillä suuntasimme studiolle. Onneksi kyseinen studio toimii myös allekirjoittaneen kotina. Kahvia ja muita herkkuja siis löytyi niitä kaipaaville. Äänitykset sujuivat jouhevasti. Työn alla olivat biisit nimeltä Pisaroita ja Pielisjoki.

Pohjia nauhoittaessani pääsin herkuttelemaan PSR-7 -koskettimeni harvinaisemmilla soundeilla oikein urakalla. Esimerkiksi Pisaroihin tuplasin kertosäkeen melodian Ice Block -soundilla, jolle löytyy käyttöä aivan liian harvoin. Pielisjoen alkuun laajensin instrumenttivalikoimaa melodikalla, joka sopi mielestäni biisin tunnelmaan hyvin.

Koko päivä meni enemmän tai vähemmän nuutuneissa tunnelmissa. Kun flunssaan lisätään vähän univelkaa ja kahden illan keikat, niin lopputulokseksi saadaan kunto, jossa ei taustalauluja nauhoiteta. No, onneksi ne ehtii tehdä myöhemminkin. Klaus puolestaan laittoi omat osuutensa purkkiin rautaisella ammattitaidolla, hienolta kuulosti. Hyvä äänite on luvassa. Suuret kiitokset jyväskyläläisille rattoisasta viikonlopusta, sekä Dieterille lauantaisista äänityssessioista. Palataan asiaan piakkoin.

-Wilhelm

Syysprinsessaa etsimässä, osa 1

17.09.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 2.9.2005
Mona & Timo -festival, Lieksa

Ukkosmaineen syyskuinen Suomen turnee alkoi varsin eksoottisesta paikasta: olimme nimittäin lupautuneet soittamaan tuttavapariskuntamme häissä Lieksan vanhassa pappilassa.

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ja mieli oli työntäyteisen viikon jälkeen korkealla. Pappila sijaitsi todella kauniilla paikalla, ja itse rakennushan oli todella hieno.

Pystytimme backlinen ja äänentoiston rivakasti olohuoneen nurkkaan, ja hymyilimme hieman kohtalaisen absurdille keikkaympäristölle. Catering oli kunnossa - heti kamoja pystyttäessämme saimme lasilliset marjamehua. Ennen keikkaa maistelimme hääpöydän herkkuja, jotka eivät olleet lainkaan hassumpia.

Keikka aloitettiin hääkakun tarjoilemisen jälkeen. Tuntui mukavalta soittaa pienelle yleisölle, joka koostui suurimmaksi osaksi omanikäisistä ihmisistä. Toisaalta aikuisetkin vaikuttivat lämpenevän toiminnallemme hiljalleen, joskin ensimmäiset ilmeet olivatkin näkemisen arvoisia. Yli mutakuoppien -biisin aikana hoidimme myös hääkarkkien jakamisen.

Klaus omisti aika monta biisiä hääparille, joka luonnollisestikin säteili onnellisuutta koko laajaan saliin. Voimaa, nopeutta ja hääonnea pariskunnalle vielä kerran. Keikan jälkeen pakkasimme kamat autoon ja lähdimme takaisin kohti Joensuuta. Paluumatkalla kuunneltiin Queenia. Joensuuhun ehdittiin takaisin juuri parahultaisesti katsomaan Marylandin keikkaa Teatteriklubille, tosin Klaus oli sen verran flunssainen että päätti mennä mieluummin nukkumaan.

Lauantai 3.9.2005
Hotelli Himos, Jämsä

Lauantaina kello soi aamukahdeksalta, sillä ennen Jämsään lähtöä minulla oli tarkoitus käydä tekemässä toisen yhtyeeni tulevan levyn viimeisiä nauhoituksia. Aamupäivä vierähtikin niiden hommien parissa. Ehdin juuri ja juuri käydä kotona syömässä, kun Klaus saapui hakemaan.

Matkaan lähdettiin Niinivaarantietä pitkin hyvissä tunnelmissa. Keikka-autossa oli pelkästään kasettisoitin, joten menomatka kului old school -tyyppisten klassikoiden parissa: Green Dayta, Offspringiä, Red Hot Chili Peppersiä ja sen sellaista. Varkaudessa pysähdyttiin kahville, jonka jälkeen sain itse kunnian jatkaa ajourakkaa.

Jämsässä oltiin perillä vähän myöhässä, kiitos allekirjoittaneen Jyväskylässä suorittaman suuntien arpomisen. Jämsässähän meininkinä oli se, että siellä järjestettiin Provinssirockin työntekijäbileet talkootyöläisille ja muille. Meidän lisäksemme esiintymässä olivat Bloodpit ja Kauko Röyhkä.

Ystävällinen järjestäjä opasti meidät hotellihuoneeseemme (kyllä, todellista luksusta). Vähäiset matkatavaramme sinne jätettyämme menimme hotellin pihalle katselemaan meininkiä. Bileethän nimittäin järjestettiin hotellin ulkopihalla, jonne oli pystytetty suurehko teltta.

Bloodpit aloitteli soundcheckiään astellessamme telttaan soittovehkeiden kanssa. Se soundcheck sitten jatkuikin niin pitkään, että sen loppuessa oli enää vartti aikaa meidän keikkamme alkuun. Mutta eipä hätää: ei muuta kuin kosketinsoitinständi pystyyn, kosketinsoittimeen virtaa, piuha paikalleen. Sitten malliksi vähän komppia koskettimen uumenista, sekä mikrofonien testaus. Valmis! Aikaa meni noin viisi minuuttia. Tässä yhteydessä pitää toistaa se usein pohtimamme totuus, että Ukkosmaine on varmastikin maailman mukavin bändi niin roudaamisen kuin miksaamisenkin kannalta.

Keikka alkoi ajallaan. Heti alusta asti piti pitää liikettä yllä, sillä puolittaisella ulkoilmakeikalla oli vähän vilpoisaa. Iso ja korkea lava vaikutti aluksi hiukan haasteelliselta, mutta Klaus otti tilan hienosti haltuunsa, eikä mennyt pitkään kun salin etuosa täyttyi tanssivista ihmisistä. Joukossa oli aika paljon tyttöjä, jotka jostain syystä halusivat olla erittäin vähäpukeisia. Omituista toimintaa.

Keikka paketoitiin Yläkerran tytölle -biisillä, jossa Klaus sai loppuhuudatukseen mukaan myös kauempana keikkaa diggailleet ihmiset. Keikan jälkeen juttelimme vähän aikaa järjestäjien ja muiden ihmisten kanssa, kauppasimme joitakin Niinivaarantie 19 -levyjä ja diggailimme Kauko Röyhkää - tai ainakin minä.

Yöpuulle vetäydyttiin miltei heti Röyhkän keikan jälkeen. Aamulla pääsimme nauttimaan hotelliaamiaista ennen poistumistamme. Poistuminen tehtiinkin sitten tyylikkäästi: auton ovet valmiiksi auki, jonka jälkeen villi spurtti hotellin ovelta autoon ja vilkuttelua kaikille. Huippumeininkiä.

Loppu aamu- ja iltapäivä menikin sitten tien päällä. Heitin Klausin Jämsän juna-asemalle, josta kaveri jatkoi Helsinkiin. Hienoa oli se, että törmäsimme juna- asemalla pariin faniin. Jämsän asemalta ajelin sitten yksikseni Joensuuhun, ja täytyy sanoa, ettei paljoa tylsempää ajanvietettä olekaan.

Torstai 15.9.2005
Turku, Downtown

Sanotaan että hulluilla on halvat huvit. Se pitää ehdottomasti paikkansa ainakin minun tapauksessani. Yksi suurimmista huvinaiheistani Klaus Thunder - keikkoihin liittyen on se, että lähes kotioveni edestä kulkee busseja pari kertaa tunnissa. Käsitin aika pian, että ne bussit ovat lähinnä minua varten liikennöiviä keikkabusseja, joissa saa mukavasti kuljetettua itsensä ja soittimensa.

Kerran muistan menneeni keikkabussilla Joensuun keskustassa olleelle keikalle, mutta yleensä keikkabussit heittävät minut vain juna-asemalle, niin kuin nytkin. Keikkabussien aiheuttama mielihyvä täydellistyy silloin, kun soittaa bussiin astuttuaan jollekin kaverille, jolle voi sitten rehvastella, että “istuskelen täällä keikkabussissa”. Yleensä muut bussin matkustajat katsovat oudoksuen.

Junamatka Joensuusta Turkuun kestää yllättävän pitkään. Pitkän matkan saa kuitenkin taittumaan, jos varaa mukaan mielenkiintoista luettavaa. Onneksi mukaan sattunut kirja oli sen verran viihdyttävä, että reilun seitsemän tunnin mittainen matka meni sen parissa kohtalaisen kivuttomasti.

Turussa asuva ystäväni Teemu oli lupautunut tulemaan juna-asemalle vastaanottokomiteaksi. Klausin Helsingin juna saapui onneksi vain paria minuuttia minun junaani myöhemmin, joten selvisimme eteenpäin ilman turhia odotteluja.

Suunnistimme illan keikkapaikalle Anttilan levyosaston kautta. Downtown löytyi melko helposti. Kävimme tekemässä paikan päällä pikaisen soundcheckin, jonka jälkeen siirryimme odottelemaan keikan alkua Teemun residenssiin. Viihdytimme itseämme kuuntelemalla Manowaria ja poikkeamalla Paikallisessa.

Downtowniin palasimme hieman ennen puoltayötä. Meidän oli määrä aloittaa puoli yhdeltä. Baari näytti uhkaavan tyhjältä vielä ennen kahtatoista, mutta onneksi tilanne korjaantui ennen keikan alkamista.

Hyvät bileet saatiin Turussakin aikaiseksi, loppujen lopuksi. Kutsuisin keikkaa työvoitoksi. Alussa porukka oli selvästi vähän kohmeista - lukuun ottamatta tietenkään pientä joensuulaislähtöistä edustusta yleisön joukossa. Loppua kohti homma alkoi kuitenkin toimimaan niin kuin pitääkin, eli ihmiset olivat täysin meidän oikkujemme vallassa. Bravo ja eläköön, Turku jätti itsestään oikein hyvän kuvan!

Katsottuamme toisena esiintyneen Mockshotin keikan poistuimme yömajoitukseemme taksilla, koska yöbusseja ei enää kulkenut. Taksimatka olikin sitten silkkaa juhlaa, sillä pääsimme puhumaan taksikuskin kanssa 80-luvun speed-metallista, josta kuski tiesikin yllättävän paljon. Majapaikassa majoittajamme Salla olikin pistänyt pöydän koreaksi, ja saimme nauttia ravitsevan yöpalan, jonka jälkeen uuvahdimme saman tien lattialle viritetyille patjoille.

Perjantai 16.9.2005
Kerubin kuppila, Joensuu

Herätyskello soi kahdeksalta. Neljän tunnin yöunien jälkeen tuntui mukavalta nousta pesemään hampaita. Aamu-unisina kuljimme Turun keskustan halki juna- asemalle. Joensuun junan lähtöaika oli kymmeneltä, ennen sitä ehdimme käydä ostamassa matkaevästä.

Joensuu-Turku väli ei tuntunut päättyvän koskaan, eikä ravintolavaunussa nautittu aamukahvikaan oikein meinannut pitää silmiä auki. Matkan aikana tosin ehdittiin juttelemaan monenmoista yhtyeen tulevaisuuteen liittyvää asiaa: odottakaahan vain.

Joensuussa oltiin perillä viiden maissa iltapäivällä. Klausin isä, eli Isä Ukkonen oli vastassa asemalla. Kävimme heittämässä kamat Kerubin kuppilalle, jonka jälkeen Klaus poistui toisen yhtyeensä treeneihin, ja minä menin kotiin lepäilemään.

Ruoan ja tunnin torkkujen jälkeen olikin aika ruveta valmistautumaan keikkaan. Vähän vaikealta tuntui piiskata itseään oikeaan keikkamielentilaan, kun päätä särki ja väsytti. Kunhan sai raahauduttua kuppilaan ja tapasi Klausin, alkoi olotila hiljalleen selviämään.

Kotikaupunkimme Kerubin kuppilassa olemme soitelleet ties kuinka useasti, mutta aina se vaan on kivaa. Tällä kertaa PA:takaan ei tarvinnut tuoda itse paikalle, sillä Reinoaudio oli viritellyt paikalle kuppilan kokoon nähden varsin kookkaan kattauksen. Syöksyimme Liekehtivä rakkaus -intron tahdittamina lavalle ja aloimme louhimaan viidentoista biisin mittaista urakkaamme.

Massiivinen äänentoisto aiheutti hyvänolon tunteita viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin jotain biisiä soittaessani, että saan matalia ääniä koskiessa tapetit rapsahtelemaan. Asiallista. Varsinainen keikka päättyi upouuteen Pielisjoki-biisiin, jota seurasi vielä muutama encore. Keikan jälkeen lyhyen kuppilassa istuskelemisen jälkeen kotisatamaan näkemään kauneusunia. Kiitos kaikille keikkoja seuraamaan tulleille!

-Wilhelm

Ukkosmainetta netissä!

10.09.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Hyvät ystävät: tervetuloa virtuaaliselle Niinivaarantielle, eli Klaus Thunder & Ukkosmaineen kotisivuille! Ihmiset ovat kyselleet kotisivujemme perään jo kauan, ja nyt kun yhtyeemme on toiminut reilut puolitoista vuotta, koimme ajan kypsäksi verkkosivujen kasaamiseen. Suuri kiitos sivujen toteuttamisesta kuuluu Tommi Rinteelle, jolle toivotamme yhteisesti kauniita asioita ja paljon ukkosmainetta!

Kotisivuiltamme löytyy paljon herkullisia asioita. Kuvien ja yhtyeestä kirjoitettujen lehtijuttujen lisäksi Musiikki-sivulta on ladattavissa maistiaisbiisi Niinivaarantie 19 -debyytiltämme. Tänne päiväkirjasivulle tulemme päivittämään tunnelmia ja muistelmia keikoilta ja jossain vaiheessa studiostakin. Yhtye-sivulta löytyy puolestaan kuukausittain päivittyvä Kuukauden parhaat asiat -lista. Sieltä voi toisin sanottuna lukea, minkälaiset asiat ovat eniten Ukkosmaineen miehistön sydämiä liikuttaneet kunakin ajanjaksona.

Klaus Thunder & Ukkosmaineen nykyvointi on mitä mainioin. Syyskuinen Suomen kiertue lähestyy loppuaan, ensi viikonloppuna on edessä vielä Jyväskylä, jossa soitetaan kahtena perättäisenä iltana. Suunnitelmia uuden materiaalin nauhoittamisen suhteen on myöskin kovasti vireillä, lisää tietoa asiasta on luvassa myöhemmin. Siihen asti: nauttikaa toisistanne ja elämästä! Hyvää syksyä koko orkesterin puolesta!

-Klaus & Wilhelm