Salamablogi

Päivityksiä

23.10.2005 (Uutiset)

Niinivaaralle satoi tänä aamuna ensilumi! Sen kunniaksi Klaus ja Wilhelm päivittivät Yhtye-sivulle Kuukauden parhaat asiat -listansa. Keikkakalenteriin on tehty lisäyksiä.

Syysprinsessaa etsimässä, osa 2

02.10.2005 (Keikkapäiväkirjat)

Torstai 29.9.2005
Fever, Jyväskylä

Torstaiaamuna herätessä kurkkuun koski, ja kuumemittarikin uhkaili, että pitäisi jäädä kotiin. “Ei auta itku markkinoilla”, sanoisi mummoni, ja niin sanoin minäkin. Takki niskaan ja aamuluennolle halki sateisen Joensuun.

Jyväskylään on onneksi Joensuusta niin lyhyt matka, että iltajunan aikataulut sopivat hyvin yksiin omien kanssa. Näin ehti vielä koulupäivän jälkeen kotiin lepäilemään ja juomaan kuumaa mustaviinimarjamehua. Kellon lähestyessä viittä pakkasin tavarat ja astelin keikkabussipysäkille. Junamatka vierähti rivakasti hellyttävän kirjan (Tove Janssonin Taikatalvi) parissa.

Jyväskylässä opiskeleva tuttavani Olli oli minua vastassa asemalla. Hänen opastuksellaan löysin illan keikkapaikalle. Klausin juna tuli vasta myöhemmin, joten sain tehdä soundcheckin yksikseni. Yllättäen siinä ei taaskaan vierähtänyt pitkään, joten saatoimme siirtyä Ollin kanssa Bar68:n tiloihin odottelemaan keikkaa. Hetken istuttuamme myös Klaus liittyi seuraan.

Aikamme keikkafiiliksiä haettuamme oli aika siirtyä Feveriin. Kyseessä olivat historian opiskelijoiden fuksiaiset, joita tahdittamaan oli kutsuttu meidän lisäksemme kuopiolainen Reckless Love. Paikka olikin jo mukavasti täynnä, ja muutaman jyväskyläläisen tutunkin ehti bongaamaan.

Etsiydyimme takahuoneeseen, joka sijaitsi erittäin spinaltapmaisesti sekavan varaston uumenissa, rakennuksen alimmassa kerroksessa. Miksaajaa aikamme odoteltuamme oli aika siirtyä lavalle. En voi unohtaa käynnisti keikan, ja flunssasta huolimatta oli mukava soittaa. Kaikkein korkeimmat stemmat kävivät aika kipeästi kurkkuun, mutta yritin olla välittämättä.

Keikka luovittiin läpi hyvissä tunnelmissa, ja lavan edessä velloneiden ihmisten reaktioista päätellen meininki upposi jyväskyläläisiin varsin mainiosti. Keikan loppupuolella joku hieman väsyneen oloinen nuorimies olisi tahtonut ottaa tukea kosketinsoittimestani, mutta hätistelin kaverin sormet hellästi pois.

fever1.jpg
Vauhdikasta menoa Feverissä.
fever2.jpg
Klaus ottaa yleisönsä.
fever3.jpg
Hikiset sankarit keikan loppupuolella.

Keikan jälkeen pyyhimme hetken ajan hikeä takahuoneessa, ja opastimme Reckless Loven tyyppejä lavalle päin (kaverit olivat saaneet hissin pysähtymään, ja hukkasivat hätäpäissään suuntavaistonsa). Hetken huokaistuamme menimme itsekin seuraamaan Reckless Loven keikkaa, ja täytyy sanoa että kylläpä toimi! Koko seurueemme oli vakuuttunut yhtyeen estottomasta esiintymisestä, tiukasta soitannasta ja ytimekkäistä rokkibiiseistä. Tuosta kokoonpanosta tullaan vielä kuulemaan.

Reckless Loven keikan jälkeen palloilimme vielä hetken takahuoneessa ennen poistumistamme tuttaviemme Jussin ja Merjan asunnolle, jossa saimme iloksemme yöpyä. Kylmässä ulkoilmassa kävellessämme huomasin jälleen taudin olemassaolon: puhuminen sattui kurkkuun sen verran, että näin viisaimmaksi olla vaihteeksi hiljaa.

Perjantai 30.9.2005
Vakiopaine, Jyväskylä

Perjantaiaamu valkeni kirpeänä ja elämänmakuisena. Suihku, maukas aamiainen hyvässä seurassa, hetki Monty Python -leffan parissa, ja auton kyydissä kohti kaupunkia iltapäivän tienoilla. Kiitokset majoituksesta, aamukahvista ja hyvistä meiningeistä Jussille ja Merjalle.

miettiva.jpg
Kosketinsoittaja tutkiskelee itseään ja ympäristöään aamun hetkinä.

Saavuimme Vakiopaineeseen tyylillemme ominaisesti suuren maailman tyyliin: sisälle baariin, jonka jälkeen hetken pysähtyminen oviaukolle ja vilkuttelua kaikille asiakkaille. Suurin osa ihmisistä katseli vähän hämillään, mutta jo viime vierailultamme tuttu viehättävä tarjoilijatar hymyili hyväksyvästi.

Jätimme soittokamat takahuoneeseen. Vakiopaineen mukavat ihmiset antoivat meille rahaa, jotta saisimme käydä syömässä. Olli liittyi mukaan vahvuuteemme, ja päädyimme hänen suosittelemaansa pizzeriaan. Pizzat olivat runsaat, ja Klaus sai ainoana joukkiosta syötyä omansa loppuun asti. Tuolla pienikokoisella miehellä on vahvuuksia, joita vain harva voi aavistaa.

Lyhyen levykauppakierroksen jälkeen kävimme istumassa hetken viihtyisässä Vihreässä Haltijattaressa, jonka jälkeen siirryimme bileisiin, joihin meidät oli kutsuttu aamupäivällä. Bileet järjestettiin upeassa kattohuoneistossa, jossa yövyimme edellisen kerran Jyväskylässä vieraillessamme. Soittoajan lähestyessä siirryimme kivenheiton päässä sijaitsevaan Vakiopaineeseen, suoritimme lyhyen soundcheckin ja siirryimme takahuoneeseen latautumaan.

keiju.jpg
Biisilistapalaveri Vihreässä Haltijattaressa saa Klausin tulistumaan.

Kuuma tee ja pöytäjalkapallo-ottelu Klausin kanssa sai keikkafiiliksen nousemaan, ja intron jyrähtäessä käyntiin tunsin itseni äärimmäisen latautuneeksi. Baariin oli saapunut mukavasti ihmisiä, ja astellessamme lavalle saimme osaksemme runsaasti suosionosoituksia. Hienoa oli soittaa, ja yleisön joukossa oli ilmeistä päätellen sellaisiakin, jotka eivät meitä aiemmin olleet nähneet.

Paikka paikoin tuntui siltä, ettei ääni riitä, mutta taistelin ja voitin itseni…ainakin osittain. Hieno yksittäinen hetki keikalla oli oma toimintani Pisaroita- biisin aikana. Kun c-osan jälkeen piti siirtyä kertosäkeeseen modulaation kautta, menivät pasmat sekaisin - laitettakoon flunssan piikkiin. Kun tavoiteltava sävellaji oli H-molli, arpoi allekirjoittanut kehiin E-mollia. Hetken takkuilemisen jälkeen laitoin kosketinsoittimesta kompin poikki ja aloitin yleisönhuudatuksen. Onnittelin itseäni ratkaisusta, se oli parasta mitä keksiä saattoi.

vakkari.jpg
Vakiopaine vapisee Ukkosmaineen mahdin alla…
vakkari2.jpg
…ja Ukkosmaine nauttii joka hetkestä.

Settimme kesti melko pitkään, yhteensä taisimme soittaa noin viisitoista biisiä. Osin tämä johtui siitäkin, ettei yleisö tyytynyt kahteen ylimääräiseen biisiin, vaan vaati vielä toisen encoren. Hiki oli keikan jälkeen melkoinen, samoin kurkkukipu, mutta pakkohan se oli jaksaa jyväskyläläisten ystävien kanssa seurustella. Henkevien keskustelujen jälkeen vetäydyin Vakiopaineen kulmilla asuvan Ollin kämpälle nukkumaan.

Lauantai 1.10.2005
Niinivaara, Joensuu (levyn äänitykset)

Lauantaina herätyskello soi ennen yhdeksää. Isännän vielä nukkuessa keittelin yksikseni kahvit ja lähdin kävelemään juna-asemalle. Asemalla kohtasin Klausin, joka oli käynyt matkaevääksi karjalanpiirakoita.

Suuntasimme aamujunalla Joensuuhun tarkoituksenamme äänittää pari biisiä kesällä nauhoitettujen seuraksi. Näistä äänityksistä on luvassa julkaisu, josta lisätietoa myöhemmin. Joensuun asemalla saimme arvoisemme vastaanoton, kun äänittäjämme Dieter ratkesi yhden miehen aplodeihin sekä “eläköön!”-huutoihin. Oli kuulemma meinannut tehdä ison Klaus Thunder -kyltinkin, muttei ollut ehtinyt.

Dieterin kyydillä suuntasimme studiolle. Onneksi kyseinen studio toimii myös allekirjoittaneen kotina. Kahvia ja muita herkkuja siis löytyi niitä kaipaaville. Äänitykset sujuivat jouhevasti. Työn alla olivat biisit nimeltä Pisaroita ja Pielisjoki.

Pohjia nauhoittaessani pääsin herkuttelemaan PSR-7 -koskettimeni harvinaisemmilla soundeilla oikein urakalla. Esimerkiksi Pisaroihin tuplasin kertosäkeen melodian Ice Block -soundilla, jolle löytyy käyttöä aivan liian harvoin. Pielisjoen alkuun laajensin instrumenttivalikoimaa melodikalla, joka sopi mielestäni biisin tunnelmaan hyvin.

Koko päivä meni enemmän tai vähemmän nuutuneissa tunnelmissa. Kun flunssaan lisätään vähän univelkaa ja kahden illan keikat, niin lopputulokseksi saadaan kunto, jossa ei taustalauluja nauhoiteta. No, onneksi ne ehtii tehdä myöhemminkin. Klaus puolestaan laittoi omat osuutensa purkkiin rautaisella ammattitaidolla, hienolta kuulosti. Hyvä äänite on luvassa. Suuret kiitokset jyväskyläläisille rattoisasta viikonlopusta, sekä Dieterille lauantaisista äänityssessioista. Palataan asiaan piakkoin.

-Wilhelm