Salamablogi

Päiväkirjaa ja kesäkeikkoja

17.05.2006 (Uutiset)

Päiväkirjasta löytyy Wilhelmin muistelmia taannoisesta Jyväskylän vierailusta. Lisäksi Keikkakalenteriin on lisätty pari festarikeikkaa. Tulevana kesänä Klaus Thunder & Ukkosmaine vavisuttaa kansaa muun muassa Seinäjoen Provinssirockissa.

Musiikki-sivulle on puolestaaan lisätty mp3-tiedosto Pielisjoki-ep:n Hälytys!- avauskappaleesta. Jos et ole vielä hankkinut mainiota ep-levyä, voit vakuuttua sen ylivertaisuudesta kuuntelemalla kappaleen.

Ukkosmaine toivottaa kaikille ystävilleen rakkaudentäyteistä kesän odotusta! Pian edessä ovat romanttiset kuutamouinnit ja muut kesään liittyvät kauniit asiat.

Isku Keski-Suomeen

06.05.2006 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 5.5.2006
Vakiopaine, Jyväskylä

Toukokuun alussa oli luvassa pieni Jyväskylän kiertue Ukkosmaineen matkassa. Keikkakunnon vetreyttämisen lisäksi parasta reissussa oli se, että saimme rakkaan yhtyetoverimme Rutgersin mukaan matkaan. Juki Records -levymerkin (jolle myös Ukkosmaine levyttää) tuorein kiinnitys on niittänyt paljon mainetta viimesyksyisellä Hier Kommen die Rutgers! -äänitteellään.

Perjantaiaamupäiväni meni toisen yhtyeeni aktiviteettien merkeissä. Tarkoituksena oli lähteä Rutgers-yhtyeen Matin kanssa ajelemaan Jyväskylään jo hyvissä ajoin, mutta allekirjoittaneen aikataulut pettivät pahemman kerran. Matkaan taidettiin päästä joskus viiden tienoilla.

Saimme soviteltua pieneen keikka-autoomme molempien bändien backlinet (toisin sanottuna kosketinsoittimeni, sekä Rutgersin akustisen kitaran). Klaus ja Rutgersin Tatu tulivat onneksi omilla kyydeillään, muuten olisi tullut ahdasta.

Matka sujui rivakasti ilman turhia pysäyksiä. Matti kuunteli matkalla muistinsa virkistykseksi Rutgersin levyn läpi. Levysoittimessa pyörähti myös Marzi Nymanin soololevy sekä Jukka Poika & Jenkkarekan uusi levy Apajilla. Kävimme Matin kanssa myös syväluotaavia keskusteluja yhteisestä 24-suosikkisarjastamme.

Saavuimme Jyväskylään joskus kahdeksan aikoihin. Klaus oli jo odottelemassa Vakiopaineessa, ja pääsimme tekemään soundcheckiä saman tien. Ensin kävimme kuitenkin Vakiopaineen alakerrassa treenaamassa settimme läpi. Ukkosmaineen tehokkaista bänditreeneistä voisi moni ottaa oppia.

Rutgersien setti alkoi joskus kymmenen tienoilla. Kylläpä oli taas mukava nähdä pitkästä aikaa yhtyeen keikkakunto. Mattia ja Tatua vahvisti joissain biiseissä Monica’s Lipsistä tuttu kosketinsoittaja Eino. Mahtava meininki oli meneillään ja Helmut Kohl, Derrick sekä muut bändin hitit upposivat jyväskyläläisiin, vaikka nämä olivatkin hieman hämmentyneitä Rutgersin toiminnasta. Myin keikan aikana Rutgersin levyjä ja bongasin yleisön joukosta herkullisia kommentteja.

Rutgersin keikan jälkeen oli aika laskeutua alakerrassa sijaitsevaan takahuoneeseen latautumaan keikkaan. Hiukkasen kieltämättä jännitti, sillä edellisestä keikasta oli ehtinyt vierähtää jo reilut pari kuukautta. Rutgers-miehistö ihmetteli hiukan keikkaan valmistautumisriittejämme (punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä tiukkaan tahtiin ja niiden jälkeen rauhoittava halaus).

Oma keikka oli ihan silkkaa juhlaa. Biisit ovat jääneet selkäytimeen sen verran hyvin, ettei tarvinnut arpoa edes soundien vaihtamisia. Ainoastaan Yli mutakuoppien -biisin introssa onnistuin vähän mokailemaan.

Klausia ahdisteli keikan aikana joku omituinen tyttö, joka kertoi olevansa Lieksasta. Aluksi mimmin eturiviin tunkeutuminen ja humalaisen sekava hölötys oli hauskaa, mutta aika pian ainoastaan rasittavaa.

vakkarissa.jpg
Klaus ottaa kontaktia.

Yleisö oli jälleen kiitettävän hyvällä intensiteetillä mukana. Encoreja tuli lopulta kaksi, ja meininki oli oikeasti ihan katossa. Todella hyvä mieli jäi. Keikan jälkeen myimme rutkasti levyjä ja totesimme jälleen kerran, että Vakiopaineessa on todennäköisesti Suomen paras baarihenkilökunta. Rutgersit lähtivät vielä yönselkään ajamaan takaisin Joensuuhun, mutta me jatkoimme Jyväskylän sykkivään yöhön.

Lauantai 6.5.2006
Rentukka, Jyväskylä (Live Aid Madagaskar)

Kaikenmaailman kiireiden keskellä on mukavaa huomata välillä, ettei ole minkäänlaisia velvoitteita. Jyväskylässä vietetty lauantaipäivä edusti minulle puhtainta kevätpäivän idylliä. Kävimme roudaamassa aamupäivästä Klausin ja toverimme Ollin kanssa kamat Vakiopaineesta autoon ja jatkoimme syömään läheiseen pizzeriaan, jossa Vakiopaine tarjosi ruoat.

Loppupäivänä ei sitten ollutkaan yhtään mitään ohjelmaa, keikka oli alkava vasta kahdeltatoista. Kaiken tämän tietenkin täydensi se, että keli oli niin aurinkoinen kuin toivoa saattoi. Hengailimme ulkona ja nautimme elämästä. Jossain vaiheessa lähdimme kaikessa rauhassa tekemään soundcheckiä, jonka jälkeen vetäydyimme keikkapaikan lähistöllä sijaitsevaan majapaikkaan iltapäiväunille.

Ennen keikkaa ehdimme vielä poikkeamaan läheisessä kattohuoneistossa asuvien tuttaviemme kattobileissä, jossa oli tosi mukavaa. Henkilökohtaisesti tunsin oloni halki päivän muutenkin kertakaikkisen mainioksi.

Saavuimme keikkapaikalle reilu puoli tuntia ennen keikan alkua, ja saimme kuulla aikataulujen olevan hieman jäljessä. Lopuksi meitä ennen soittaneet kokoonpanot tiivistivät kuitenkin ilmaisuaan sen verran, että pääsimme aloittamaan vain noin kolme varttia aikataulusta myöhässä. Ei harmittanut paljoa. Kyseinen tapahtumahan oli paikallisen Suomi-Madagaskar -seuran järjestämä hyväntekeväisyyskonsertti, johon meidät oli buukattu pääesiintyjäksi - ei hassumpi valinta.

Lauantain keikka oli vähintään yhtä onnistunut kuin perjantainenkin. Keikkapaikka oli hieman erityyppinen, samoin yleisö. Mieltä lämmitti kovasti se, että eturiviin parkkeerasi heti keikan alussa lauma ihmisiä, jotka tanssivat halki keikan. Parasta viihdettä itselleni oli, kun tarkkailin yleisön reaktioita pistäessäni välistä kompin poikki. Tanssi lakkasi välittömästi, ja jatkui heti tahdin päästä kun komppi palasi kehiin.

klausrulaa.jpg
Rentukassa lavanedusta oli täynnä tanssikansaa.

Yksi keikan huippuhetkiä oli pitkään varjelemamme Suudelmia Suvikadulla -biisin maailman ensiesitys. Molemmat olemme kovin mieltyneitä kyseiseen kappaleeseen, jota olemme kohta vuoden päivät soitelleet keskenämme. Ensiesitys sujui hienosti, joten kappale tullaan varmasti kuulemaan tulevilla keikoillakin.

Ilta paketoitiin Odota-coverin ja Yläkerran tytölle -klassikon myötä. Hetken baarissa hengattuamme ja Pielisjoki-levyä myytyämme suuntasimme majapaikkaan, jossa rupattelimme vielä hetken ennen uneen vaipumista.

Vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen olikin aika herätä uusiin seikkailuihin. Heitin Klausin juna-asemalle ja ajelin yksikseni Joensuuhun Dead Kennedysin ja Junnu Vainion tahdittamana. Kiitos Jyväskylä, toivottavasti näemme taas pian!

-Wilhelm