Salamablogi

Provinssi-muistelmat ja pari haastattelua

27.06.2006 (Uutiset)

Taannoisesta Provinssirockin keikasta löytyy kuvareportaasi päiväkirja-sivulta. Päiväkirjaan on lisätty myös muutama kuva toukokuun Jyväskylän keikoilta.

Klaus Thunder & Ukkosmaine on ollut viime aikoina esillä myös mediassa. Provinssirockin yhteydessä tehtyyn Sanomalehti Ilkan haastatteluun pääsee klikkaamalla tästä. Noise.fin tuore haastattelu puolestaan löytyy klikkaamalla tästä.

Kesä on kukkeimmillaan! Älä siis nyhjötä tietokoneen ääressä, vaan suuntaa ennemmin vaikka pyöräretkelle tai uimaan! Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille ystävilleen onnekasta rakkauden kesää 2006!

Ukkosmaine + Provinssi =1

16.06.2006 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 16.6.2006
Provinssirock, Seinäjoki

Kesäkautta olisi tuskin hienommin voinut avata: takana oli viikon verran kesälomaa ja piristävää joutilaisuutta, edessä kesäkuun paras festivaali ja ystäväparin häät samana viikonloppuna. Tunnelmat olivat siis korkealla, kun astelin perjantaiaamuna keikkabussiin, joka kuljetti myös Popmuusikoiden järjestämälle Provinssimatkalle ilmoittautuneita festivaalivieraita.

Reilun kahdeksan tunnin bussimatka taittui yllättävän kivuttomasti tuttavien kanssa rupatellessa ja kiireettömästä olosta nauttiessa. Majapaikkana toimineen Steiner-koulun eteen päästyäni nakkasin koskettimen ja muut tavarat sisälle ja lähdin yhyttämään Helsingistä saapunutta Klausia festivaalialueelta. Jälleennäkeminen oli riemukas, ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa edellispäivänä sovittuun Sanomalehti Ilkan haastatteluun. Voit lukea jutun klikkaamalla tästä.

Haastattelun jälkeen ehdimme vielä vilkaisemaan hieman Stam1naa ja hakemaan bäkkärin virkaa toimittaneelta asuntovaunulta iltaevästä ennen kuin koppi sulkeutui. Sitten olikin jo aika siirtyä tositoimiin. Soundcheck sujui totuttuun tapaan: lyhyesti ja tehokkaasti.

Keikkaa ennen huomasin perhosten kapuavan pitkästä aikaa vatsanpohjalle. Seurasimme pukuhuonetilasta käsin lavanedustan täyttymistä, ja tiedostimme että keikkaa ei tarvitse soittaa ihan keskenämme.

Sovittuun aikaan lavalle ja En voi unohtaa käyntiin. Yleisö villiintyi täysin jo ensitahdeista, ja kun nakkasimme heti toisena biisinä Katuvalojen välkkeen, olivat alkukesän parhaat bileet täydessä vauhdissa.

provinssi1.jpg
Ukkosmaine dominoi Provinssirockin Moulin Rouge -lavaa.

Klaus vietteli jälleen yleisön elastisuudellaan ja mahtipontisella olemuksellaan. Riippakiven aikana yleisö muodosti meille ringin, johon pääsimme suorittamaan nopeatahtista punnerruskisaa. Ihan juhlameininkiä alusta loppuun. Ainoa pieni huoli pääsi syntymään hiekkakentästä, joka pöllysi lavalle asti melko voimakkaasti yleisön tanssiessa. Hiekkaa kulkeutui koskettimeeni, ja yhdessä vaiheessa filli-painike jäi pohjaan. Klaus vähän vilkuili olkansa yli, kun koskettimesta alkoi kuulua holtitonta räiskimistä. Naurun tahdittamana tilanne saatiin kuitenkin hallintaan.

provinssi3.jpg
Wilhelm lietsoo yleisöä.

Keikan jälkeen roudasimme kamat takaisin Steiner-koululle, ja palasimme festarialueelle. Lyhyt pistäytyminen Vip-ravintolassa riitti, kyllä oikea festaritunnelma löytyy alueelta, ei bäkkäriltä. Tosin Vip-telttavisiitti kannatti sikäli, että PMMP:n Paula ja Mira suostuivat laatimaan ystävilleni hulppean hääkortin. Kiitokset vielä siitä!

Illasta muodostui täydellinen The Arkin keikalla. Klaushan on diggaillut bändiä kovasti jo pitkän aikaa, mutta itse en ole koskaan vaivautunut perehtymään kyseiseen yhtyeeseen. Ola Salon lavakarisman edessä ei kuitenkaan voinut kuin nöyrtyä, ja laulaa mukana biisejä joita ei ole koskaan aiemmin kuullut. Juuri noin yleisö pitää ottaa: hellästi, mutta varmaotteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Kymmenen pistettä!

Seuraavana aamuna kello herättikin sitten noin 6:30 muutaman tunnin yöunien jälkeen. Nopea suihku, juna-asemalle ja Kajaania kohti. Kolmen junanvaihdon ja seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen pääsin perille, eikä Strapping Young Ladin missaaminen harmittanut yhtään, kun pääsi viettämään kaunista hääjuhlaa Eino Leinon asuinseuduille. Onnea vielä hääparille, ja erityiskiitokset Karan jäbille siitä, että huolehtivat kosketinsoittimeni turvallisesti takaisin Joensuuhun.

-Wilhelm