Salamablogi

Levynjulkistamistunnelmia

17.02.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Pakko on lainata tämän päiväkirjan alkuun Riston Rakkauden rock -biisiä: “Huh huh, nimittäin ihan mielettömät fiilikset!”.

On nimittäin vieläkin hyvät värinät päällä toissa viikon keikoista, jotka tehtiin levynjulkistamisen yhteydessä. Neljän päivän aikana ehdimme soittaa neljä loppujen lopuksi tosi erilaista keikkaa. Ja levy on nyt vihdoin ihmisten kuultavana, mikä tuntuu ihan älyttömän hyvältä kaiken viimevuotisen työn jälkeen. Alla muistelmia julkistamisviikon keikoista.

Keskiviikko 14.2.
Teatteriklubi, Joensuu

Ystävänpäivänä oli levymme kauan odotettu julkaisupäivä. Ainakin paikalliselta medialta oli huomiota tullut ihan mukavasti, lehdissä oli isohkoja juttuja, ja paikalliset radiokanavatkin olivat kuulemma levyä soittaneet. Radio Helsingissäkin oli uusi levy soinut. Siistiä. Joensuulaiselle Oi.fm-kanavalle annettiin Klausin kanssa tiistain bänditreenien tauolla kohtalaisen levoton haastattelu.

Keskiviikkoaamuna heräsin jo aikaisin, täynnä virtaa. Kymmeneltä olisi ollut luento, mutta annoin itselleni siitä vapautuksen vedoten siihen, että en olisi kuitenkaan pystynyt keskittymään. Yllätin kuitenkin itseni kirjoittamalla gradua roudausta odotellessa.

Roudaus suoritettiin tukijamme Joensuun ylioppilaslehden, ja sen urhoollisen päätoimittajan avustuksella. Keikkafiilistä ei laskenut edes se, että lainaamamme minibussin sivuovi ei toiminut, ja meidän täytyi kavuta Klausin kanssa kyytiin takaluukun kautta. Kävimme hakemassa äänentoisto- ja valolaitteistoa eri puolilta kaupunkia, ja lopulta pääsimme kama-arsenaalin kanssa Teatteriklubille.

Levymme äänittäjät Heikki ja Pekka lupautuivat jo aiemmin suureksi iloksemme auttamaan levynjulkistamiskeikan ääni- ja valopuolessa, ja mikäpä sen hienompaa olisi ollutkaan. Kasailimme yhdessä kamat Teatteriklubille, ja pääsimme tekemään soundcheckiä aikataulun mukaisesti. Rutgersin miehistö saapui paikalle vähän ennen seitsemää. Heidänkin tehtyä nopean äänentarkastuksen, painelimme syömään Teatteriravintolan puolelle. Ruokailun ohessa skoolattiin ystävänpäivän ja Niinivaara Expressin ilmestymisen kunniaksi.

Ruokailun jälkeen suuntasin kotiin käymään nopeasti suihkussa ja ajamaan levynteon ajan rehottaneen naamakarvoituksen pois. Viikset jätin - tietenkin. Ennen keikkaa ehdin myös käydä Sirviön Ellin luona parturoitavana. Elli saksikin minulle hienon kampauksen, joka tekee kunniaa muun muassa MacGyverille.

Teatteriklubille mennessä jännitys kohosi jotenkin yhtäkkiä valtavaksi. Käsitin klubille kävellessä, että hetki jota on alitajuisesti odottanut jo monen kuukauden ajan on nyt läsnä. Klubilla vaikutti onneksi olevan jo mukavasti porukkaa, ja lisää tuli sisään koko ajan.

Rutgers aloitti settinsä puoli yhdentoista jälkeen. Jätkät vetivät hienosti, ja Juki Records -merkki rintapielessä tuntui erityisen hienolta seurata keikkaa. Viimeisenä soitetun Kleine Heidi -biisin seurasin Heikin ja Pekan lavan sivustalle asetetusta miksaus- ja valopisteestä käsin, ja repeilimme kollektiivisesti nerokkaan polveilevalle biisille.

Sitten alkoikin olla jo todenteolla aika alkaa jännittää. Suuntasimme Klausin kanssa miesten vessaan vaihtamaan keikkavaatteita, koska varsinaisia takahuonetiloja ei ollut. Molemmilla tuntui olevan valtava lataus päällä.

Kuuntelimme yläkerrasta käsin, kun Heikki ja Pekka vaihtoivat sovittuna merkkinä soimaan hengenluontibiisiksi Pariisin kevät -yhtyeen Tuu rokkaa mun tanssilattiaa -biisin. Sen tahdissa punnerruksia ja keskinäistä hengenluontia, ja sitten levyn avaavan Pamelan spiikin pohjalle tehty intronauha alkoikin pyöriä klubin puolella.

Astelin lavalle aloittamaan ekan biisin (80200), ja voi että tuntui hyvältä. Yleisö oli pakkautunut erittäin tiiviisti lavan eteen, ja oli selkeästi odottanut keikkaa lähes yhtä paljon kuin mekin.

Keikasta ei ole paljoa järkevää sanottavaa, se oli aikalailla silkkaa hurmosta alusta loppuun. Soittaminen tuntui erityisen hyvältä ja turvalliselta, kun tiesi että keikan ääni- ja valomies tuntevat biisimme erittäin hyvin. Iso käsi Helmutille ja Pavelille, jotka suureksi ilokseni osallistuivat myös Ilosaaren nurmikolla -biisin lauluosuuksiin.

3668.jpg
(Kuva: Matti Karttunen)
3681.jpg
(Kuva: Matti Karttunen)
3698.jpg
(Kuva: Matti Karttunen)

En muista tarkalleen montako encorea soitimme varsinaisen keikan päälle, mutta oli niitä kyllä aika monta. Keikka taisi venähtää yli tunnin mittaiseksi. Kiitos kaikille läsnä olleille, mahtavaa oli!

Torstai 15.2.
Night, Joensuu

Torstain ohjelmassa oli muun muassa kamojen roudailua Teatteriklubilta. Nightin soundcheckiin ehdittiin kuitenkin melkein ajoissa. Muutaman biisin soitettuamme totesimme homman toimivan, ja suuntasimme ravintolakompleksin yläkertaan syömään.

Keikan oli määrä alkaa vasta kahdentoista tienoilla, joten ennen sitä ehdin käydä kotona nukkumassa reilun tunnin unet. Keikkapaikalle saapuessamme ilmeni, että varsinaisesta yleisöryntäyksestä ei voinut puhua. Isohkossa ravintolasalissa bailasi ehkä viitisenkymmentä ihmistä. Yllättävää sinällään, koska kyseessä olivat penkkaribileet, joiden aikana Nightissa on ollut totutusti tungosta. Muiden paikkojen bileet ilmeisesti verottivat väkeä.

Keikan alkaessa huomasimme kuitenkin iloksemme, että näköjään suurin piirtein kaikki paikalla olevat ihmiset olivat tulleet Nightiin nimenomaan keikkamme vuoksi. Hyvä meininki saatiin aikaiseksi, ja tunnelma muodostui paikan koosta huolimatta hyvin intiimiksi. Nöpönenä-biisin soitimme käytännössä yleisön joukossa.

Keikka oli myös tyyliltään paljon keskiviikkoista holtittomampi, mutta hyvällä tavalla. Kun keskiviikkona huomasin ainakin itse keskittyväni todella paljon mahdollisimman hyvin soittamiseen, annoin nyt itselleni vapauksia hullaantua enemmälti. Jollain tapaa punk-henkisempi keikka. Mutta erittäin hyvä meininki siis, ja yleisö tuntui tykkäävän.

Encoreiden joukossa soitimme mielijohteesta myös Pielisjoen, jota ei varsinaisesti settiin oltu suunniteltu. Keikan jälkeen hetki hikien pyyhkimistä takahuoneessa, ja kotiin valmistautumaan viikonlopun koitoksiin.

Perjantai 16.2.
Vakiopaine, Jyväskylä

Vakiopaineessa olimme käyneet aiemmin jo kolme kertaa soittamassa, ja joka kerta keikat ovat olleet onnistuneita. Niinpä odotukset olivat korkealla, kun perjantaiaamuna lähdettiin tien päälle.

Suureksi iloksemme saimme matkalle mukaan vahvistukseksi trumpettitaituri Erno Kettusen (muun muassa Skanes, Oscar H.O.T. Quartet ja Erno Kettunen & Pajatso). Levy-Eskojen tiskin takana Erno on hankkinut sen verran kokemusta kaupanteosta, että levymyyjän pesti lankesi hänelle luontevasti. Lisäksi Erno lupasi toimia apukuskina ja valokuvaajana.

Klausin kyydillä suuntasimme Nightiin hakemaan sinne edellisyönä jätetyt soittokamat kyytiin, ja niin päästiin matkaan. Varkaudessa pidettiin pakollinen kahvi- ja pelitauko, jonka jälkeen jatkettiin Jyväskylään.

Vakiopaineessa pystytimme soittokamat rivakasti, teimme soundcheckin ja lähdimme tapaamaan tuttavia. Muutaman tunnin hermostuneen hengailun jälkeen palasimme Vakiopaineeseen valmistautumaan.

Takahuoneessa teimme Klausin kanssa settilistan, joka noudatti pitkälti edellisiltojen runkoa pienin muutoksin. Latautuneisuus tuntui taas vahvana.

Jälleen valmistautumismerkiksi oli sovittu Tuu rokkaa mun tanssilattiaa, jonka pärähtäessä baarin kaiuttimista tavallista äänenpainetta kovempaa yleisö kuulosti innostuvan jo valmiiksi. Kun sitten intronauhan puheen ensimmäiset lauseet kajahtivat ilmoille, kuului takahuoneeseen asti innostuneita huudahduksia.

Ja kyllä oli muuten hieno kävellä lavalle aloittamaan biisi. Vakiopaine ei varmasti koskaan ole ollut noin täynnä meidän soittaessamme siellä. Vilkaistessani ulos huomasin siellä olevan vieläpä pitkähkön jonon.

Toisen biisin aikana soitin kertsin päälle toisesta koskettimestani sointumattoa pohjalle. Soitin aivan oikeita sointuja, mutta soinnut kuulostivat siitä huolimatta epävireisiltä. Tarkistin asian biisin välissä, ja kas kummaa: Roland D-10 oli epävireessä! Yritin näpelöidä hermostuneesti transponointinappeja, mutta tilanne ei korjaantunut miksikään.

Hetken ajan pääkopan sisällä vyöryi valtava pettymyksen aalto, joka häipyi noin minuutin sisällä. Siitä lähtien kaikki oli aivan silkkaa juhlaa. Soittamista ei oikeastaan edes tarvinnut miettiä. Etsin korvaavat soundit luotettavasta PSR-7:sta, ja se toimi aivan mainiosti.

jyvas1.jpg
(Kuva: Erno Kettunen)
sinamina.jpg
(Kuva: Erno Kettunen)
jkl2.jpg
(Kuva: Erno Kettunen)

Yleisö oli niin hienosti mukana, etten ole varmaan koskaan kokenut moista. Jossain vaiheessa tuli aidosti sellainen olo, että kylläpä on älyttömän siistiä olla elossa. Varsinaisen setin päättäneen Suudelmia Suvikadulla -biisin aikana meinasi alkaa itkettämään kun tuntui niin hienolta.

Encoreja tuli soitettua varmaan viisi tai kuusi. Tuntui vaan siltä, että ei raaskisi millään lähteä pois. Ja vaikutti siltä, että tunne oli molemminpuolinen yleisön kanssa.

Takahuoneessa leijuimme Klausin kanssa varmaan metrin verran ilmassa. Totesimme yksimielisesti soittaneemme juuri uramme parhaan keikan.

Loppuilta meni tuttujen kanssa jutellessa. Edes väsymystä ei tuntunut lainkaan. Aika hiton moni tuli kiittämään keikasta. Yksi mukavimmista kehuista tuli tuttavaltamme, joka totesi aiemmin pitäneensä meitä huvittavana, mutta tajunneensa keikan aikana että hommassammehan on oikeasti aika paljon enemmän syvyyttä kuin hauska ulkokuori.

On oikeasti iltoja, jolloin ei ole aihetta valittaa mistään. Kun sellaisia osuu kohdalle, täytyy nauttia. Mahtavan keikkakokemuksen kruunasi vielä se, että Vakiopaineessa on oikeasti varmasti maailman mukavin henkilökunta, joka tuo paikkaan niin hienon yleisfiiliksen, että oksat pois. Lämmin kiitos kaikille paikalla olleille!

Lauantai 17.2.
Korjaamo, Helsinki

Eilisen illan energialataus tuntui vielä aamulla herätessäkin kehossa. Hirveä innostus päällä, ja väsymystä ei tuntunut yhtään, vaikka yöunet olivatkin lyhyehköt.

Keittelin majapaikassani kahvit, ja lähdin hakemaan autolla Ernoa, jonka kanssa suunnistimme koluamaan Kauppakadun divareita. Erno selaili vinyyleitä, minä hankin täydennystä Hämähäkkimies-sarjakuvien kokoelmaani.

Klaus liittyi seuraamme, kun menimme syömään. Aterian jälkeen kävimme hakemassa kamat Vakiopaineesta, ja joimme samalla jälkiruokakahvit. Ja vaihdoimme Ukkosmaine-levyn Vakiopaine-paitoihin!

Ajomatka Helsinkiin sujui rauhallisesti, ajoin koko matkan. Matkan viihdytyksenä oli jo edellisenä päivänä alkanut autoradion käynnistyskoodin ratkaisu. Ei onnistunut. Matkan ainoalla huoltoasemapysähdyksellä voitin 17 euroa pokerista.

Helsingiin saavuttaessa menimme ensimmäiseksi tankkaamaan tankin täyteen huomista varten. Siinä touhussa onnistuin läikyttämään bensaa housuilleni. Olikin sitten mukava edetä keikkapaikalle, jossa vahtimestari kysyi ensi töikseen, että “haiseeko täällä jossain bensa?”. Kohauttelimme olkiamme. Jätimme kamat Korjaamolle ja kävelimme kivenheiton päähän Klausin lukaalille. Vaihdoin housut.

Korjaamon illan pääesiintyjänä oli Maritta Kuula, ja me olimme yksi lukuisista lämppäribändeistä. Tämän takia setti oli typistettävä reiluun pariinkymmeneen minuuttiin.

Vaikutti siltä, että jokunen ihminen oli tullut paikan päälle juuri meitä varten. Joukossa myös useita tuttuja. Oli hienoa, että kovaäänistä kannustusta löytyi. Melko rauhallisella musiikilla alkanut ilta sai yllättävän käänteen meidän settimme myötä, mutta hyvällä tavalla. Hetken alkuhämmennyksen jälkeen nekin, jotka eivät meitä ennen olleet nähneet, alkoivat lämmetä. Ja heti kun tuntui siltä, että pääsee keikan makuun, pitikin jo lopettaa. Venytimme settiämme sentään uhkarohkeasti vielä yhdellä biisillä.

korjaamo1.jpg
(Kuva: Erno Kettunen)
korjaamo2.jpg
(Kuva: Erno Kettunen)

Keikan jälkeen useampikin uusi ihminen tuli kiittelemään. Erityisesti mieleen jäi mainio miekkonen, joka kehui vuolaasti sitä, kuinka hyvin hallitsen kosketinarsenaalini. Samainen mies kertoi käyneensä Joensuussa ainoastaan kerran. Kyseiseen visiittiin liittyen kaveri kertoi mainion tositarinan, joka liittyi erääseen tunnettuun suomalaiseen poliitikkoon. Tulkaa kysäisemään, niin kerron jutun mielelläni.

Loppuilta hengailtiin sitten tuttujen ja tuntemattomien parissa. Maritta Kuulan keikka oli minusta oivallinen. Erinomaisia biisejä ja hienoja tekstejä on naisella iso liuta, vaikka suurelle yleisölle artisti tuntuu valitettavasti pysyvän sitkeästi tuntemattomana.

Niinivaara Express -kiertue alkoi siis onnellisten tähtien alla. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja. Kiitos kaikille mukana olleille tähänastisesta!

-Wilhelm

Niinivaara Express kaupoissa!

14.02.2007 (Uutiset)

Klaus Thunder & Ukkosmaineen uusi pitkäsoitto on nyt saatavilla asiantuntevista levykaupoista ympäri Suomen!

Tällä viikolla Klaus Thunder & Ukkosmaine juhlistaa levynjulkaisua neljän keikan voimin. Levynjulkistamiskeikka soitetaan Joensuun Teatteriklubilla. Lipunmyynti keikalle alkaa kello 22. Liput maksavat 3 euroa. Illan avaa Juki Records -tallin toinen suuri ylpeys, Rutgers. Paikalle kannattaa saapua ajoissa.

Niinivaara Expressistä on ehditty kirjoittamaan jo pari levyarviotakin, arvioita löytyy täältä. Haastattelujakin on julkaistu pari, niitä lisäillään sivuille lähipäivinä. Klaus ja Wilhelm ovat tiistaina 14.2. äänessä myöskin Oi FM -radiokanavan taajuudella noin kello 16:30. Lähetystä voi kuunnella myös netin kautta.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa kaikille lämmintä ja kaunista ystävänpäivää! Olkaa kilttejä toisillenne!