Salamablogi

Päiväkirjamerkintöjä ja uusi nettisingle!

25.06.2007 (Uutiset)

Rakkauden kesän 2007 kunniaksi Klaus Thunder & Ukkosmaineen kotisivuilla julkaistaan toinen nettisingle kuluvan vuoden ystävänpäivänä ilmestyneeltä Niinivaara Express -levyltä. Eka kerta -kappale on ladattavissa ilmaiseksi Musiikki-sivulta. Lisäksi Musiikki-sivulle on lisätty ladattavaksi yksi lisäkappale (Yli mutakuoppien) Ukkosmaineen ensimmäiseltä levyltä.

Päiväkirjasta löytyy kuvia ja muistelmia kesäkuun keikoista. Kuvia Semifinalin keikalta löytyy enemmänkin Kuvat-sivulta. Lehtijuttuarkistoon on puolestaan lisätty Rytmi-lehden Niinivaara Express -arvio (neljä tähteä viidestä) sekä Savon Sanomien tuore haastattelu.

Seuraavan kerran Klaus Thunder & Ukkosmaine nähdään keikalla Ilosaarirockissa. Siihen asti, hyvää rakkauden kesää 2007!

Mozart sävelsi, me voimme vain soittaa

14.06.2007 (Keikkapäiväkirjat)

Perjantai 1.6.
Telakka, Tampere

Kesän keikat oli ilo aloittaa Tampereelta, Viime vierailustamme ehtikin vierähtää jo parisen vuotta. Kesäkuun ensimmäinen päivä oli kaunis. Aurinko paistoi lempeästi, mutta määrätietoisesti ja elämä tuntui muutenkin hienolta.

Saavuin itse Tampereelle jo iltapäivällä. Muutama edellinen päivä oli vierähtänyt toisen yhtyeeni kanssa Toijalassa uusien kappaleiden sovitustalkoiden merkeissä, ja lopetimme perjantaina hommat aikaisemmin, jotta ehtisimme pyörimään kaupungilla. Kaupunkikierroksen aikana ehdin ostaa itselleni uusia sukkia ja kahvitella Tampereella asuvien tuttavien kanssa.

51koodia oli samana iltana keikalla Telakan vieressä sijaitsevalla Pakkahuoneella. Pete ja Hannu sattuivat hengailemaan Pakkahuoneen edessä, ja ehdimme tervehtiä pikaisesti. Molemmat ihastelivat uutta kesäkampaustani.

Klaus saapui paikalle sovittuun aikaan. Teimme soundcheckin, joka meni pätevän miksaajan johdolla oikein sulavasti. Checkin jälkeen siirryimme ulos terassin puolelle syömään Telakan kasvistortilloja, jotka olivat oikeasti niin herkullisia, että meiltä molemmilta meinasi päästä itku, kun annos loppui.

Keikkaa odotellessa pyörähdimme vielä kaupungilla jäätelöllä. Keikkapaikalle palaillessamme paikalla näytti olevan jo melko mukavasti väkeä, suurin osa toki terassin puolella. Juttelimme paikalle saapuneiden tuttavien kanssa, ja vetäydyimme takahuoneeseen latautumaan noin puolta tuntia ennen keikan alkua.

Teimme takahuonetiloissa biisilistan, ja nostatimme yhteisesti fiiliksiämme, jotka kyllä olivat aika korkealla jo valmiiksi. Sovittuun aikaan laskeuduimme toisessa kerroksessa sijaitsevasta takahuoneesta odottelemaan lavalle pääsyä. Miksaaja iski soimaan keikkaintromme. Vähän punnerruksia ja nopean halauksen jälkeen lavalle aloittamaan setti 80200:lla.

Keikkaa seuraamaan oli saapunut ihmisiä varsin mukavasti, ravintolasalin puolella näytti varsin täydeltä. Hyvä meininki oli tosiasia. Ekan biisin aikana tosin huomasin jännittäväni soittoa jotenkin alitajuisesti, sillä kädet tuntuivat kummallisen kankeilta. Lämpöä alkoi kuitenkin virrata sormiin melko nopeasti.

telakalla1.jpg
(Kuva: Mika Kemiläinen)

Setti oli hyvin pitkälti samankaltainen kuin kevään keikoilla muutoinkin. Pienillä variaatioilla maustettuna toki. Erityisen mukavalta tuntui taas soittaa Nöpönenää. Ostoslistalle pitäisi varmaan laittaa langaton lähetin kyseisessä biisissä käyttämääni kannettavaan koskettimeen, niin ei tarvitsisi koko ajan pelätä tallaavansa piuhan päälle lavalla käyskennellessä.

Keikan fiilis tuntui kasvavan hyvin nousujohteisesti loppua kohti. Ihmiset tanssivat mukana, ja Klaus lietsoi väkeä yhä rajumpaan menoon. Varsinaisen setin jälkeen yleisö vaati encoreja vielä pariinkin otteeseen, ja meillä ei ollut mitään sitä vastaan.

Keikan jälkeen kiipesimme hikisinä ja onnellisina takahuoneeseen, jossa hengähdimme hetken ja kehuimme toisiamme. Olisi ollut aivan valtavan hienoa jäädä istuskelemaan lukuisten tuttavien kanssa iltaa, mutta meidän oli jo aika alkaa valmistautua seuraavalle keikalle lähtöön.

Kävi nimittäin niin, että paria viikkoa ennen toukokuun loppua saimme bändin sähköpostiin liikuttavan viestin, jossa meitä pyydettiin soittamaan yksi kappale Niinivaaran lukion ylioppilasjuhlaan. Kyseinen abipoika kertoi, kuinka meidän musiikkimme on ollut tärkeä osa heidän lukioaikaansa, ja selitti että Suudelmia Suvikadulla -biisissä kiteytyy useita asioita, jotka ovat ajankohtaisia lukioajan päättyessä, ja joita hän aikoi käsitellä juhlassa pitämässään puheessa.

Mietimme asiaa Klausin kanssa tovin, ja totesimme että suunnitelmassa ei ole mitään järkeä. Meidän pitäisi ajaa halki koko yön ehtiäksemme keikalle kymmeneltä aamulla, ja Klausin pitäisi olla vielä samana päivänä Helsingissä kuudelta illalla. Ilmoitimme asiasta keikkaa tiedustelleelle abille, ja hän vastasi että “kyllä me teidät tullaan hakemaan, niin voitte nukkua autossa”.

Kuinka siinä sitten käy, kun hulluja yllyttää tarpeeksi? Tilaisuus tuntui niin koskettavalta ja hienolta, että emme me vaan kerta kaikkiaan pystyneet kieltäytymään ja ilmoitimme ajavamme itse paikan päälle.

Hengailimme Telakalla keikan jälkeen vielä noin tunnin levyjä myyden ja kuulumisia vaihtaen. Sitten pyysimme tiskiltä mukaan muutaman energiajuomatölkin ajomatkaa varten, ajoimme auton ravintolan eteen, pakkasimme kamat ja lähdimme matkaan. Kello oli lähempänä kahta, kun starttasimme Telakan pihasta.

Lauantai 2.6.
Niinivaaran lukio, Joensuu
Kerubin kuppila, Joensuu

Ajomatka Tampereelta oli pitkä, mutta hauska. Jyväskylän kohdalla saimme kuningasidean: meidän tulee ajaa Vakiopaineen ohi ja jättää jälkeemme Ukkosmaine-postikortti. Tuumasta toimeen, ja niinpä olimme pian Jyväskylän kauppakadulla kirjoittamassa korttiin terveisiä Vakiopaineen henkilökunnalle. Jätimme kortin ovenpieleen, toivottavasti se löysi tiensä perille.

Koska ajoimme itään päin, ajoimme tietenkin samalla myös auringonnousua kohti. Näky oli oikeasti aika hieno. Usvaiset pellot ja aurinko kiipeämässä taivaalle. Autostereoissa soi täysillä PMMP, jota molemmat lauloimme mukana kuin viimeistä päivää.

Joensuussa olimme perillä seitsemän tienoilla. Menimme suoraan asunnolleni, jossa punnitsimme vaihtoehtojamme. Voisimme nukkua puolisentoista tuntia, ennen kuin pitäisi herätä. Päätimme olla nukkumatta. Rojahdimme sohvalle ja avasimme tv:n, josta tuli erittäin sopivasti Unikulma-liikkeen mainos Ostos-tv:ssä. Katsoimme mainosta ja kikatimme hysteerisesti.

Aamukahvien ja -suihkujen jälkeen vedimme puvut päälle ja suuntasimme lukiolle. Pukumme myötäilivät toisiaan hienosti: minulla oli musta puvuntakki ja pinkki kauluspaita, Klausilla puolestaan pinkki puvuntakki ja musta kauluspaita. Teimme lukiolla nopean soundcheckin. Olimme päätyneet siihen ratkaisuun, että komppaan biisiä koskettimien sijaan elektroakustisella kitarallani. Soundit oli siis nopeasti katsottu.

Vetäydyimme odottelemaan ylioppilaan puheen jälkeen olevaa vetovuoroamme opettajainhuoneeseen. Samalla tuli moikattua vanhoja opettajia ja vaihdettua kuulumisia.

Keikkaa odotellessamme yllytimme hulluuttamme lisää. Klaus alkoi pohtia josko hänen kannattaisi lähteä vasta myöhemmällä junalla. Kannustin miestä, ja lopputulos oli se, että Klaus päätti perua näytelmäharjoituksensa ja lähteä Helsinkiin vasta sunnuntaina.

Hetken aikaa tilanteen mukavaa käännettä myhäiltyämme Klaus ajatteli ääneen, että olisikohan pitänyt tehdä yllätyskeikka jossain samana iltana. Tartuin ideaan saman tien ja soitin samalta istumalta Kerubin kuppilan ravintolapäällikölle. Yllätyskeikkaidea oli hänenkin mielestään oivallinen, ja se antoi meille lisää aihetta väsymyksen aiheuttamaan hihittelyyn.

Menimme seuraamaan juhlaa salin puolelle hetkeä ennen h-hetkeä. Meidät keikalle houkutelleen ylioppilaan puhe oli koskettava, ja päättyi siihen, että hän ilmoitti “entisten lukion oppilaiden” kertovan asian parhaiten laulullaan. Aplodit olivat varsinkin ylioppilaiden joukossa melkoiset, kun marssimme salin halki lavalle.

Esitys oli lyhyt, mutta tunnepitoinen. Yksi hienoimmista Klausin kanssa tähän asti jaetuista esiintymiskokemuksista. Täysi salillinen ihmisiä hienoissa puvuissaan kuuntelemassa Klausin hienosti tulkitsemaa laulua. Tuli erittäin liikuttunut olo, ja niin vaikutti tulevan monelle muullekin. Biisin päätteeksi meidät palkittiin raikuvin suosionosoituksin.

Meidän biisimme jälkeen juhla alkoikin loppua, ja ihmiset valuivat hiljalleen ulos onnittelemaan ylioppilaita. Me kättelimme opettajat ja muutamat tuttavat, ja ajoimme Kerubin kuppilalle.

Veimme kamamme Kerubin kuppilalle ja söimme paikan tarjoamat lounassalaatit. Sen jälkeen suuntasimme suoraa päätä asunnolleni nukkumaan pitkät päiväunet. Yllättäen unta ei tarvinnut odottaa hirveän pitkään.

Herättyämme aloimme suunnitella loppuillan kulkua. Teimme settilistan, ja ujutimme siihen lukuisia harvemmin soitettuja biisejä. Soitimme myös kyseiset biisit läpi harjoitusmielessä. Seitsemän aikoihin lähdimme hakemaan äänentoistolaitteistoa varastolta ja menimme pystyttämään kamoja kuppilalle.

Soundcheck luovittiin läpi hyvällä rutiinilla, eikä ongelmia ilmennyt. Nerokas hetki sen sijaan koettiin, kun sisään marssi noin viisissäkymmenissä ollut, siististi pukeutunut ja pienessä laitamyötäisessä ollut herra, joka seurasi äänentarkastustamme hetken nenänvarttaan pitkin katsellen, ja totesi sitten arvokkaasti: “Mozart sävelsi, te voitte vain soittaa”. Meitä hymyilytti.

Keikkaan oli aikaa reilu puoli tuntia, ja baarissa oli yhteensä ehkä viisi asiakasta. Klausia alkoi hermostuttaa, josko paikan päälle tulee lainkaan ihmisiä, ja että olikohan ajatus yllätyskeikasta näin lyhyellä varoitusajalla sittenkään hyvä ajatus. Miehen mieltä rauhoittaaksemme lähdimme kävelylle.

Kävelyllä vierähti aikaa sen verran, että saavuimme takaisin keikkapaikalle noin viittä minuuttia ennen sovittua aikaa. Ehdimme nähdä, kuinka sisään meni pieni joukko ihmisiä, ja toisesta suunnasta tuli lisää. Kun astuimme sisään, niin huomasimme että paikan päälle oli saapunut ihmisiä enemmältikin. Tuntui erittäin hyvältä ja rauhoittavalta.

Annoimme intronauhamme dj:lle, ja suoritimme nopean vaatteidenvaihdon takahuoneessa. Astelimme lavalle noin kymmenen minuuttia sovitun aloitusajan jälkeen ja aloitimme setin yllätyksellisesti Nöpönenällä.

Meininki oli alusta asti erittäin juhlavaa. Paikalle saapuneet ylioppilaat nostattivat ilmoille aivan hirvittävän hienon meiningin tanssimalla ja laulamalla mukana. Muissakin pöydissä intoiltiin kovin.

Setti sisälsi runsaasti kappaleita ensimmäiseltä levyltämme, myös monia sellaisia joita ei oltu soitettu aikoihin, kuten En voi unohtaa ja Syysprinsessa. Myös uuden levyn Rakkauden vallankumous soitettiin ensimmäistä kertaa tämän vuoden keikoilla.

Setin loppupuolella meininki alkoi olemaan erittäin punkmaista, mistä tulee aina hieno olo. Yleisön puolella kaatuiltiin ja särjettiin jokunen tuoppi, mutta kaikilla oli silti hauskaa. Itse onnistuin hienosti kaatamaan päälleni tuopillisen vettä siten, että puolet siitä meni nenään ja puolet koskettimien päälle. Keikka päättyi lopulta hyvin riehakkaissa tunnelmissa Yläkerran tytölle -biisiin.

Keikan jälkeen oli niin hieno olo kesän alusta ja kaikesta, että ei tosikaan. Kun on yliväsynyt, niin usein keikan jälkeinen euforia tuntuu paremmalta kuin koskaan. Maailma hymyili minulle ja Klausille, ja me hymyilimme sille takaisin. Kesää ei olisi voinut aloittaa paremmin.

Torstai 7.6.
Semifinal, Helsinki

Kauan odotettu Semifinalin keikka oli edessä torstaina. Erityisen juhlavaksi keikan teki se, että pääsimme jakamaan lavan mahtavan kaveribändimme Vihreän Maan kanssa.

Ajomatka meni useamman auton voimin mainiosti, ja perille päästiin suurin piirtein sovittuun soundcheck-aikaan. Teimme Klausin kanssa checkin ensimmäisenä alta pois, koska meidän oli määrä soittaa viimeisenä.

Äänentarkastuksen jälkeen menimme Tavastian puolelle syömään, ja sen jälkeen vetäydyimme lepäilemään Klausin kämpille. Keikkapaikalle palatessamme oli ensimmäisenä soittanut Dance jo aloittanut settinsä. Klausin epäilyksistä huolimatta paikalla näytti myös olevan jo varsin hyvin väkeä jo illan alkuvaiheessa.

Vihreän Maan keikkaa seurasimme yksissä tuumin, ja hyvältähän se kuulosti. Orkesterin kosketinsoittaja Eino oli rikkonut kätensä, ja lähtenyt vielä sen päälle Amerikkaan, joten pienellä vajaamiehityksellä jäbät soittivat. Hyvä keikka oli siitä huolimatta, ja yleisökin tuntui tykkäävän.

Vihreän Maan vikan biisin jälkeen menin pystyttämään kosketinsoittimeni lavalle. Homma sujui nopeasti, ja olimme valmiita aloittamaan keikan sovittuun aikaan. Nopea vaatteidenvaihto, keskinäiset tsemppaukset ja sitten lavalle intronauhan saattelemina.

Yleisöä oli valunut paikalle sen verran, että paikka näytti olevan lähestulkoon täynnä. Yleisö otti meidät myöskin vastaan erittäin mukavasti. Ekasta biisistä lähtien tunnelma oli mainio.

Alkusetti oli melkoista tykitystä. Klaus piti välispiikkinsä lyhyinä, ja keskityimme paiskomaan yleisöön energiapommeja. Yleisö vastasi tilanteeseen tanssimalla kiihkeästi.

semifinal1.JPG
(Kuva: Heidi Finnilä)
semifinal2.JPG
(Kuva: Heidi Finnilä)
semifinal3.JPG
(Kuva: Heidi Finnilä)

Yksi omia suosikkikohtiani keikalla oli jälleen Nöpönenän soittaminen. Tällä kertaa tuntui erityisen mahtavalta, sillä yleisö lauloi kertosäettä mukana erittäin kovaäänisesti. Huikeaa.

Varsinaisen setin päätyttyä pääsimme taas encore-hommiin. Encoreina soitettiin ainakin Yläkerran tytölle sekä ihan viimeisenä biisinä Pielisjoki. Keikan päätyttyä tervehdimme tuttuja ja tuntemattomia ja otimme vastaan kehuja. Oivallinen keikka.

Onnistunut ilta paketoitiin Vihreän Maan kaverusten kanssa mukavissa merkeissä Swengi-klubilla, jossa pääsimme esittelemään taitojamme karaoken parissa. Minä ja Klaus esitimme duettona Samuli Edelmannin ja Sanin takavuosien hitin Tuhat yötä. Loppuyöstä lauloimme porukassa Nuoruustangoa. Parasta!

Torstai 14.6.
Henry’s Pub, Kuopio

Kesäkuun myötä pääsimme myöskin ensimmäistä kertaa soittamaan Kuopioon. Keikkakumppanina Kuopion keikalla oli Martti Servo Napander-orkestereineen.

Kuopioon saavuin roudariksemme pestautuneen Josin kanssa noin kuuden maissa. Klaus oli saapunut paikan päälle jo aiemmin. Yhytimme Klausin keikkapaikan vieressä sijaitsevasta ravintolasta, jonne bändien ruokailu oli järjestetty. Ruoan jälkeen siirryimme tekemään soundcheckiä.

Servon porukat saapuivat keikkapaikalle samoihin aikoihin. Kättelimme miekkoset. Mukavanoloista ja leppoisaa väkeä.

Checkin jälkeen menimme odottelemaan keikkaa kahvin ääreen. Saimme myös konkreettisen näytteen kuopiolaisten rehellisyydestä. Auton ohi kävellessämme huomasimme nimittäin, että olimme unohtaneet laatikollisen Niinivaara Express -levyjä kadulle. Puolisen tuntia levyt olivat lojuneet vartioimattomina, mutta yhtäkään ei ollut viety.

Valuimme keikkapaikalle noin puolta tuntia ennen soittoaikaa. Paikalla oli väkeä jo aika lailla. Suurin osa oli toki tullut katsomaan nimenomaan Servoa, mutta muutama tuttu naamakin yleisön joukossa oli.

Vaihdoimme takahuoneessa vaatteet ja teimme punnerruksia. Paikan dj sai fiiliksemme nousemaan soittamalla ennen keikkaamme muun muassa PMMP:tä ja Ristoa. Melko tarkalleen kymmeneltä salin puolelta alkoi kuulua intronauhamme junakuulutuksineen. Halaus ja lavalle aloittamaan 80200.

Hieman erilainen meininki oli Henry’s Pubissa kuin kesäkuun aiemmilla keikoilla. Yleisö tarkkaili tilannetta rauhallisesti kohteliaan välimatkan päästä, mutta vaikutti kyllä pitävän kuulemastaan ja näkemästään.

Klaus otti tilanteen hienosti haltuun. Mies syöksähteli yleisön joukkoon, ja sai hymyn nousemaan monen huulille. Minä keskityin komppaamaan, tosin Riippakiven c-osassa innostuin hakemaan eturivissä olleen tytön valssin pyörteisiin.

Pidimme settimme lämppäribändin mitoissa, eli noin kymmenisen biisiä soitettiin. Loppua kohti yleisö kyllä alkoi selkeästi lämmetä. Itsellä oli oikein mukava fiilis soittaa, kaikki kuului lavalle selkeästi, ja paikan oma miksaaja sai diskokompit jytisemään hyvin. Setti päättyi Katuvalojen välkkeeseen, jonka jälkeen annoimme vetovuoron Martti Servolle.

Servon keikan katsoimme porukalla loppuun. Miehen tuotantoon ainoastaan pintapuolisesti tutustuneena keikka oli positiivinen yllätys. Bändi soitti tiukasti, ja kappaleet olivat oivallisia. Varsinkin sanoitusten kohdalla löysin selkeää hengenheimolaisuutta omaan bändiimme, vaikka Napanderin sointi onkin huomattavasti iskelmällisempi.

Servon keikan jälkeen kiitimme baarin henkilökuntaa sekä Napanderin miehistöä onnistuneesta illasta ja lähdimme ajelemaan takaisin Joensuuhun. Ulkona satoi kaatamalla, ja maantiellä ajaessa piti paikoitellen pinnistellä että näki eteensä. Sain kuitenkin kuljetettua porukkamme onnellisesti kotiin, ja jaksoimme vielä viihdyttää toisiamme asunnollani aamuyön tunteina.

Kiitokset kesäkuun keikoista kaikille paikalla olleille! Seuraavan kerran nähdäänkin sitten Ilosaarirockissa. Siihen asti, hyvää rakkauden kesää 2007!

-Wilhelm