Salamablogi

Päiväkirjaa ja uusia levyarvioita

21.11.2008 (Uutiset)

Raporttia levynjulkistamistunnelmista ja Jyväskylän viimeviikkoisesta keikasta löytyy päiväkirjasta. Lisäksi lehtijuttuarkistoon on päivitetty muutamia tuoreita levyarvioita.

Uusimmasta Rumbasta (21/2008) löytyy Klaus Thunder & Ukkosmaine -haastattelu sekä uuden levyn arvio. Lyhyt Ukkosmaine-juttu on myös tämän viikonlopun Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä.

Klaus Thunder & Ukkosmaine toivottaa ystävilleen rakkaudentäyteistä alkutalvea!

Levynjulkistamishommissa

14.11.2008 (Keikkapäiväkirjat)

Keskiviikko 29.10.
Kerubin kuppila, Joensuu

Jännityksellä ja innostuksella odotettu levynjulkistamispäivä valkeni syksyisenä. Lähtökohdat vaikuttivat hyvältä: levy oli noteerattu mukavasti jo ennakkoon ja ensimmäiset arviot vaikuttivat positiivisilta. Lisäksi olimme ehtineet hoitamaan jo alkuviikosta kaiken maailman pikkujuttuja levynjulkkarijuhliin liittyen.

Edellispäivänä olimme treenanneet erikoiskokoonpanomme ohjelmiston keskiviikkoa varten. Halusimme soittaa levynjulkistamisjuhlan yhteydessä lyhyen keikan, mutta tuntui luontevalta keksiä jotain spesiaalia. Päädyimme akustiseen trioon: Klaus laulussa ja minä sekä levyn äänittänyt Heikki kitaroissa. Treeneissä päädyimme siihen, että sekä minulle että Heikille lankesi myös yksi biisi mandoliinilla soitettavaksi. Itse olen ehtinyt ottaa soitinta haltuun vasta reilun kuukauden ajan, joten keikkadebyytti jännitti kovasti.

Suuntasimme Kerubin kuppilalle yhden paikkeilla. Pystytimme äänentoiston, ja totesimme oikeanlaisten kaiutinpiuhojen puuttuvan. Onneksi aikaa checkin tekemiseen oli varattu reilusti. Vajaan tunnin piuhasekoilun ja kaupungin ympäriajamisen jälkeen selvisi, että kaiuttimet toimivatkin paikalla olevilla piuhoilla. Tällaista se on.

Checkissä katsoimme vielä lyhyttä ohjelmistoamme läpi. Kun balanssit olivat osapuilleen kunnossa siirryimme spekuloimaan kuppilan tarjoamien lounassalaattien ääreen.

Olimme buukanneet itsellemme kuppilan bileiden lisäksi kahvi- ja piparikeikan Levy-Eskoille, ja pysyimme sovituissa aikatauluissa juuri oivallisesti. Siirryimme kuppilalta Eskoille neljän paikkeilla.

Klaus oli tehnyt edellisenä iltana miehen työn ja leiponut reilut sata salamapiparia ihmisille tarjoiltavaksi. Niitä napostellessa, kaupassa vierailijoita jututtaessa ja uutta levyä kuunnellessa Eskojen kahvikeikka meni oikein mukavasti.

salamaj2.jpg
Promootiohommia Levy-Eskoilla.

Heikki tuli myös hengailemaan levykaupalle hieman ennen kuutta. Kävimme vielä ennen kuppilalle siirtymistä noutamassa kahvila Houkutuksesta sieltä tilaamani Ukkosmaine-kakun. Toisin sanottuna annoin maanantaina liikkeessä vieraillessani kahvilan tädille levynkannen ja kysyin että voitteko tehdä tällaisen. Ja hienoltahan se näytti.

salamaj4.jpg
Maailman ensimmäinen Ukkosmaine-kakku!

Kuppilaan astellessa vähän jännitti, että onko väki löytänyt tiensä paikalle näinkin aikaisin alkavaan tilaisuuteen. Sisälle astellessa huoli osoittautui turhaksi, sillä väkeä riitti. Hyvä niin. Baari myös näytti sopivan juhlavalta himmennettyine valoineen ja eri puolille ripustettuine Ukkosmaine-julisteineen.

Aloitimme illan ohjelman tietokilpailulla, jonka kysymykset olin viimeistellyt edellisiltana. Musiikkitrivian ystävänä tein kisasta sen verran haastavan, että todelliset tietäjät erottuisivat joukosta. Kisassa soitettiin myös otteita biiseistämme, jotka piti tunnistaa.

Ryhmissä kysymyksiin vastailleet ihmiset tunsivat historiamme kuitenkin hämmentävän hyvin. Itse asiassa vastauksia tarkastaessa huomasi, että ihmiset tiesivät jopa asioita jotka oli itse unohtanut. Esimerkkinä vaikkapa kysymys, jossa haettiin Niinivaara Express -levyn vierailijoita. Enpä muistanut kysymystä tehdessäni, että Heikin koira Onni vieraili myös levyllä (se unohtui jopa levynkannesta), mutta niinpä vaan se oli monessa vastauksessa muistettu mainita.

Tietokilpailun jälkeen tarkastimme läpi vastaukset ja hengailimme hetken ennen seitsemältä alkanutta keikkaa.

Erikoiskeikka meni erittäin hyvin. Tunnelma oli normaaleihin keikkoihimme verrattuna mukavalla tavalla hartaampi, joskin Klaus sai kyllä lietsottua yleisöä ihan kiitettävästi lyhyen setin loppupuolella.

salamaj3.jpg
salamaj1.jpg

Biisit toimivat myöskin hyvin riisuttuina versioina, mikä on aina hyvä merkki. Neljän biisin setissä soitettiin uudelta levyltä Mansikkakausi, Sydämeni jäi sovituskoppiin, Hiustesi tuoksu ja Tilkkutäkin alla.

Lyhyen setin loputtua yleisö taputti lisää, ja tajusimme naureskellen että emme tosiaankaan olleet ottaneet tällaista mahdollisuutta huomioon. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen. Palasimme Klausin kanssa lavalle ja esitimme vielä Suudelmia Suvikadulla -biisin.

Keikan jälkeen julkistimme tietokilpailun voittajat. Voittajajoukkue otti hyvin selkeän pistevoiton kakkoseen ja kolmoseen verrattuna.

Loppuilta meni ihmisten kanssa jutustellessa ja uutta levyä juhliessa. Mukava ilta oli, kiitoksia kaikille paikalla olleille!

Perjantai 14.11.
Redneck, Jyväskylä

Vaikka keikkoja huomaa aina jännittävänsä vähintään hieman, oli Jyväskylän keikan etukäteisjännittäminen ihan omaa luokkaansa.

Ensimmäinen varsinainen keikka uuden levyn tiimoilta, paljon uusia ennen livenä esittämättömiä kappaleita setissä, uusia laitteita kosketinkioskissa, ihan liikaa kaikkia pieniä yksityiskohtia muistettavana…

Käytännössä koko keikan alusviikon vapaat hetket tuli siis kulutettua koskettimien ääressä. Toki biisejä oli treenattu Klausin kanssa jo aiemmin keikkakuntoon, mutta itselläni oli vielä muistamista. Varsinkin kun hankin käyttööni uuden delaymasiinan vasta päivää ennen keikkaa, ja sen käytön opettelemisessa oli omat niksinsä.

Torstaiyön ja perjantaiaamun kenraaliharjoitusten jälkeen olo alkoi kuitenkin olla jo melko luottavainen. Lounaan ja kamojen pakkaamisen jälkeen lähdin ajelemaan kohti Jyväskylää.

Yhytin Klausin hotellin aulasta. Jätimme kamamme huoneeseen ja suuntasimme kivenheiton päässä sijaitsevaan Redneckiin. Matkalla naureskelimme samaisena päivänä ilmestyneen Rumban jutulle. Toimittaja oli hieman ottanut vapauksia Klausin antamien lausuntojen suhteen. Mikä ihmeen roskisprojekti?

Keikkapaikkana toiminut Redneck oli pieni, mutta mukavan tuntuinen ja henkilökunta oikein ystävällistä. Pystytin kamani, jonka jälkeen miksaaja ehdotti meille ruokailua sillä välin kun hän laittaa äänentoiston valmiuteen.

Suuntasimme läheiseen Soppa-baariin syömään pastaa, ja törmäsimme samalla pariin Jyväskylän tuttuun. Hyvän aterian jälkeen takaisin keikkapaikalle ja checkin kimppuun.

Check venähti tavallista pidemmäksi, koska soitimme vielä läpi setissä olevat uudet biisit sekä muutaman muun harvemmin soitetun. Lavasoundi tuntui hieman mössöiseltä, vaikka sitä hinkattiin kohdalleen kaikin mahdollisin keinoin. Fiilikset olivat kuitenkin aivan hyvät.

Paluu hotellille ja nopea suihku. Keskinäisen kommunikaatiomme tasosta pystyi päättelemään, että molemmilla oli melkoisen hermostunut olo. Toisin sanottuna jutut olivat erittäin levotonta höpötystä, eivätkä sisältäneet juuri yhtään järkevää informaatiota.

Takaisin keikkapaikalle yhdentoista maissa. Paikalla oli väkeä ehkä muutamia kymmeniä, mikä näytti tilassa hivenen vähältä. Siirryimme takahuoneeseen vaatteidenvaihtoon, settilistan olimme tajunneet onneksi tehdä jo aiemmin.

Keikan aloitusaika oli sovittu puoli kahdeksitoista, mutta vähän ennen puolta henkilökunta ilmoitti että sisään lappaa porukkaa sen verran tasaiseen tahtiin, että aloitusta voitaisiin viivästyttää hieman.

Hermostunutta edestakaisin kulkemista, äänenavausta ja venyttelemistä, kunnes miksaaja ilmoitti että seuraavana tulevan Movetronin kappaleen jälkeen päästään aloittamaan. Biisin loputtua nopea halaus, toteamus “tästä se lähtee” ja lavalle.

Olo tuntui melkoisen latautuneelta, kun astelin pimeälle lavalle. Yleisö puhkesi valtaisiin suosionosoituksiin. Nopea vilkaisu yleisöön päin osoitti, että paikka oli kuin olikin täynnä.

Aloitin ekan biisin (Ukkosmaineeseen) kiusoittelevan pitkällä introlla, kunnes siirryin soittamaan kappaleen introriffiä. Tuntui melkoisen hienolta, kun Klaus aloitti biisin ekan rivin “Salamasiskot, salamaveljet”. Oli hienoa hahmottaa, että nyt oltiin tässä, esittämässä biisiä ensimmäistä kertaa livenä kaiken levyyn liittyneen työnteon jälkeen. Tunnelmaa nosti melkoisen paljon se, että yleisö lauloi biisiä mukana alusta asti aivan hiton lujaa.

Muutama ensimmäinen biisi meni läpi melkoisessa hurmoksessa. Alkusetistä soitettu Mansikkakausi sai myös ensikasteensa (jos akustista keikkaa ei lasketa), ja hyvin meni sekin. Hiljalleen oma meininki alkoi myös vapautua, sillä alitajuisestikin uusia biisejä tuli skarpattua aika lailla.

Meininki oli poikkeuksellisen lämminhenkinen, tosin niinhän Jyväskylässä aina. Lavasoundi oli myöskin kohdallaan, sillä runsas yleisö vähensi takaseinästä kimpoilevaa ääntä. Miksaajaa piti tosin pyytää laittamaan kaikkea kovemmalle, koskapa yleisö eli juhlavan kovaäänisesti mukana.

Settimme oli sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhoista biiseistä mukaan kaivettiin pitkästä aikaa Rakkauden vallankumous, joka tuntui oikein mukavalta soittaa. Tilkkutäkin alla -kappaleeseen päättynyt keikka oli ohi jälleen kerran aivan liian nopeasti.

Oli hauskaa seurata yleisöä, kun palasin lavalle. Ensin encoretaputus muuttui suosionosoituksiksi, jonka jälkeen aplodit hiljenivät ja ihmiset jäivät odottamaan mitä tapahtuu. Ripustin kaulaani kannettavan koskettimeni ja katselin edelleen hiljaa odottavaa yleisöä. Pienen hiljaisuuden jälkeen yleisöstä kuului “80-luku meni jo!”, jota seurasi välittömästi “Leinikkitie!”. Sen jälkeen absurdeja huutoja alkoi kimpoilla joka suunnasta. Aivan nerokasta.

Encoret olivat muutenkin riehakkaat. Kannettavan koskettimeni patterit loppuivat Nöpönenän aikana kahteen otteeseen - ja juuri ennen kertsejä. Sain kuitenkin paikattua tilanteen ja pääsin aina lennosta kiinni kertsin jälkimmäiseen osaan.

Palasimme lopulta encoreille noin kolmeen kertaan. Yhteensä tuli soitettua lähemmäs parikymmentä biisiä, joten hiki oli melkoinen.

Mutta kylläpä oli mahtava fiilis keikan jälkeen! Vaatteidenvaihdon ja salamannopean kamojen kasaamisen jälkeen oli mukavaa siirtyä juttelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kerrassaan loistava avaus Salamasiskot, salamaveljet -levyn keikoille. Kiitoksia Jyväskylä, jälleen kerran!

-Wilhelm