Salamablogi

Keikkavuoden alkumetrit

14.03.2009 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 10.1.
Karjalantalon kellari, Joensuun

Keikkavuoden avaus osui viime vuoden tapaan tammikuun alkuun ja Joensuun Karjalantalon Kellarille. Mikäpäs siinä. Samana viikonloppuna keikkamme kanssa vietettiin myös Karjalantalon Kellarin yksivuotissynttäreitä. Oikein mieluisa ja tervetullut lisä tuo paikka on Joensuun musiikkielämälle ollutkin, paljon hyviä keikkoja tuli nähtyä viime vuonna itsekin.

Klaus saapui Helsingistä keikkakumppanimme Karoshi Loversien kyydissä. Itse kulutin lauantaiaamupäivän siivoamalla ja pakkaamalla kamoja seuraavan viikon reissua varten.

Ehdin kuitenkin perinteisesti ennen Joensuun keikkaa pistäytyä myös parturoitavana aiemmatkin kampauksenikin loihtineen Ellin luona. Tällä kertaa emme suunnitelleet mitään uutta mullistavaa, vaan tyydyimme siihen että hiukset ohimoilta ajeltiin siiliksi. Sen verran kuitenkin piti koristautua, että Elli ajeli toiselle puolen päätä salaman ja toiselle sydämen. Näin toimii kauneudenhoito!

Neljän aikoihin Klaus soitteli, että ovat juuri saapumassa Joensuuhun. Koko porukka tuli minun luokseni, sillä olimme sopineet että Karoshit saavat luotani majapaikan. Koska soundcheck oli sovittu vasta viideksi, ehdimme hyvin juoda luonani kahvit ja spekuloida kaikenlaista.

Viideksi Karoshien keikkapakun kyydissä Karjalantalolle. Yhteisroudaus, jonka jälkeen aloin pystyttämään omia kamojani lavalle: koska meillä oli jälkimmäinen soittovuoro, oli check-vuoro ensimmäisenä. Paikalla toimintaamme oli myös seuraamassa Joensuun City-lehden toimittaja, joka pyysi aiemmin viikolla lupaa tehdä keikan etukäteistoiminnoistamme repparin. Ilmoitin, että niissä ei liene mitään kovin jännittävää kerrottavaa, mutta mikäs siinä.

Omassa checkissämme vierähti tovi, hioimme lava- ja salisoundit hartaudella. Miksaajana toimi jälleen Pekka, siis Pavel Kursor. Lisäksi valomieheksi lupautui spontaanikiinnityksellä iloksemme Urski, eli Uli Nabbul. Soitimme useamman biisin läpi, ja tsekkasimme yhdessä <3-biisin, jonka maailman keikkaensi-illan suunnittelimme illaksi. Itse olinkin treenaillut biisejä yksikseni koko viikon, joten tuntuma oli oikein hyvä.

Checkin jälkeen siirryimme takahuoneeseen antamaan haastattelua edellä mainitulle toimittajalle. Mukavan rupattelutuokion jälkeen kello olikin juuri sopivasti ruokailua ajatellen. Siirryimme yläkertaan ruokaileman, ja saimme seuraa oman checkinsä viimeistelleistä Karosheista, Pekasta sekä paitamyyjäksemme lupautuneelta Hannalta. Hyvää ateriaa (kasvisrisottoa) sävyttivät toinen toistaan hauskemmat anekdootit, jotka olivat kuitenkin yllättävän kultivoituneita.

Aterian jälkeen siirryin Karoshien kanssa minun luokseni viettämään lyhyen luppoajan ennen takaisinsiirtymistä. Juttelimme Peten kanssa kirjallisuudesta, Raimo nukkui ja Terhi meikkasi. Hyvä työnjako.

Puoli kymmeneksi takaisin pelipaikalle. Yleisöä oli valunut paikalle jo jonkin verran. Tällä kertaa ei tarvinnut kuitenkaan hermoilla, sillä tiedustelimme baarin työntekijältä ennakkolipputilannetta jo checkissä, ja niitähän oli mennyt enemmän kuin aiemmille keikoillemme samassa baarissa.

Karoshit aloittivat keikkansa vähän kymmenen jälkeen. Tällä kertaa keikkaa pystyi seuraamaan hyvillä mielin kahvikupin kera, sillä oman keikan jännitystä ei yllättäen vielä kovin vahvana tuntunut: koko päivä oli kai mennyt niin toimeliaana, ettei ehtinyt ajatella asiaa.

Karoshien keikka oli hyvä, ja johti lopulta työvoittoon: alussa hieman kylmänkankea yleisö lämpeni keikan edetessä ja taputti vielä encoretkin. Hyvä meininki.

Sitten takahuoneeseen odottelemaan, että kamat on roudattu lavalta pois ja pääsee siirtämään omat kamat asemiin.

Jonkin ajan päästä Pekka tuli ilmoittamaan että kamani ovat valmiudessa lavalla, joten voisin käydä laittamassa virrat päälle ja soundit valmiiksi jonka jälkeen hän ja Urski hoitavat loput. Mahtava meininki, näin toimivat reilut teknikot!

Tein siis työtä käskettyä. Soundit valmiiksi, ja sen jälkeen jäikin ruhtinaallisesti aikaa vaihtaa takahuoneessa vaatteet, tehdä vähän punnerruksia ja valmistautua muutenkin.

Koko päivän poissaolollaan loistanut jännitys saapui sitten noin viisi minuuttia ennen keikkaa, ja täytyy sanoa että se tuli kyllä tiivistyneessä muodossa. Ihan valtava, koko kehon valtaansa ottava tunne, joka veti hetkeksi aivan veteläksi. Ei ole tuollaista tullut koettua ihan aikoihin.

Halaus ja sitten lavalle. Pimeä sali oli ihan täynnä, ja yleisö tajusi ukkosen jyrinää sisältäneen intron aikana alkaa pakkautua lavanedustalle.

Melkoiset suosionosoitukset kohahtivat salista, kun astelin lavalle aloittamaan Ukkosmaineeseen-biisin pitkitetyn intron. Soittaminen tuntui oikein hyvältä, lavasoundi oli juuri niin hyvä kuin soundcheckissäkin, ja soittimenikin olivat Kuopion trapetsitaiteilun jälkeen käyneet serkkumiehellä huollossa.

Loistomeno oli siis tosiasia. Soitto kulki erittäin hyvin, yleisö oli liekeissä ja kaikki muutenkin kohdallaan. Riemuitsin myös siitä, että onnistuin muistamaan muutamat pikku yksityiskohdat joita olin aiemmin viikolla hionut yksikseni. Paljon iloa itselle saa näköjään asioista, johon yleisöstä varmaan noin kaksi ihmistä kiinnittää huomiota. Sekin riittää.

<3-biisin ensiesitys sujui hyvin, ainoastaan omat laulustemmani kertosäkeessä vielä hieman hakivat paikkaansa. Eiköhän tuo biisi lunastanut paikkansa keikkasetissä, sen verran kivalta tuntui soittaa.

kellari0901.jpg
Kuva: Matti Karttunen

Uudelta levyltä soitettiinkin sitten kokonaiset seitsemän biisiä. Muista setin uudistuksista voisi ehkä mainita sen, että Riippakivi jätettiin yhteisestä päätöksestä vähäksi aikaa pois setistä. Encoreissa puolestaan soitimme pari viime aikoina harvemmin soitettua biisiä: Suudelmia Suvikadulla sekä Katuvalojen välke.

Mitä siitä keikasta nyt muuta voisi kirjoittaa? Kaikki toimi hienosti, ainoastaan Syysprinsessan ja Ekan kerran väliin tarkoitetun pikavaihdon mokasin hieman, mutta eipä tuo vaakakupissa paljoakaan paina kun suhteuttaa tuon kämmin kaikkeen siihen mikä meni loistavasti. Soitannollisesti yksi parhaita keikkoja koskaan, ja muutenkin menee ehdottomasti omaan Top 5 -listaani parhaista Ukkosmaine-keikoista koskaan. Mukavaa että kotiyleisön edessä pystyi parhaimpaansa. Kiitoksia kaikille paikalla olleille, nähdään taas!

Sunnuntai 8.2.
Goom-risteily, Turku-Tukholma-Turku

Risteilykeikka oli edessä. Edellinen Goom-risteily jätti varsin hyvän kuvan järjestelyjen toimimisesta ja muusta, joten reissu tuntui varsin mieluisalta, vaikka risteily itsessään onkin sellainen että ei kyllä tulisi mieleenkään lähteä ihan vain asiakkaaksi mukaan.

Heräilin kukonlaulun aikaan, ja suuntasin aamujunalla kohti Turkua. Kaikkien soittokamojen kanssa junanvaihto ei ollut mikään hirvittävän kevyt operaatio, mutta selvisin kuitenkin. Itse seitsemän tunnin junamatka meni jotenkin yllättävän nopeasti torkkuessa ja kirjaa lukiessa. Matkalukemiseksi olin varannut Johanna Sinisalon Lasisilmän. Nopealukuinen romaani, Sinisalon tekstissä on hyvä imu.

Kaverini oli juna-asemalla sovitusti vastassa. Ennen laivaan menoa oli pari tuntia joutoaikaa, joten ehdimme käydä mainiosti syömässä ja kahvilla. Sitten neljän jälkeen Klausia vastaan juna-asemalle ja taksilla terminaalille.

Terminaalilla kaikki sujui nopeasti ja pääsimme laivaan joutumatta sen suuremmin odottelemaan muuta kuin hyttien siivousta.

Kamat hyttiin, ja risteilyinfoa keikkakannelle kuuntelemaan. Olennaiset asiat tulivat nopeasti läpikäydyksi, ja sen päälle pääsimmekin tekemään suoraan soundcheckin, koskapa olimme ensimmäinen esiintyjä.

Soundcheckissä esittelin Klausille uuden synani, joka oli kokeva tulevana iltana tulikasteensa. Erittäin hyvä löytö oli kyseinen soitin, sisältää samat ominaisuudet ja käyttöliittymän kuin aiempi Rolandini, mutta on pidemmälle kehittynyt versio. Kertoohan siitä jo sekin, että soittimessa on diskettiasema. Tuosta voi päätellä, että soitinarsenaalin suhteen pysytään edelleen 80-luvun puolella.

Joka tapauksessa, keikkaa edeltävä viikko oli tullut vietettyä synaan tutustuen ja soundeja ohjelmoiden, joten tuntuma oli hyvä.

Soundcheck meni mainiosti ilman sen kummempaa ihmettelyä. Sen päälle hyttiin suihkuun. Vähän olisi tehnyt mieli torkkua hetki, mutta arvelin että se ei ole järkevää, kun keikkaan oli aikaa vain pari tuntia.

Kahdeksan jälkeen siirryimme takahuonetiloihin juomaan kahvia, syömään sipsejä ja viimeistelemään settilistaa. Apulannan miehistö pelasi taustalla Guitar Heroa.

goom0902.jpg
Keikan odottelua.

Sitten yhdeksän aikoihin valmiudessa lavan tuntumassa. Juontaja kävi huudattamassa yleisöä, me teimme punnerruksia. Niiden päälle nopea halaus ja lavalle.

Keikka oli sanalla sanoen omituinen. Soitto kulki hyvin, mutta yleisön keskittymiskyky tuntui olevan sokerihumalaisen lapsen tasolla. Ja ymmärtäähän sen toki, tilaisuuden luonteen huomioon ottaen.

Olimme peranneet setistä jo etukäteen kaikki slovarit Nöpönenää lukuun ottamatta, mutta huomasi että jotkut vähän pohdiskelevammat nopeatkin (kuten Tilkkutäkin alla) tuntuivat jotenkin staattisilta risteily-yleisön edessä. Klaus myös valitteli keikan jälkeen, ettei oikein saanut rakennettua yleisöön kunnollista kontaktia.

Keikka ei kuitenkaan missään nimessä ollut huono, vain vähän repaleiselta tuntuva. Oli jokseenkin hauskaa, kun huomasi että suurin osa yleisöstä tunsi tuotannostamme vain biisit, jotka ovat MySpacessa kuunneltavina. Niiden aikana tanssilattia täyttyi aina hetkeksi, sen jälkeen suuri osa suuntasi baaritiskille. 80200:n aikana aikaiseksi saatiin kuitenkin yhteislauluakin, mikä oli nerokasta. Eturivistä myös bongasin pari tyttöä, jotka näyttivät osaavan kaikki biisit sanasta sanaan.

Yleisö myös tykkäsi siinä määrin, että saimme vielä varsinaisen setin jälkeen encoret. Keikka paketoitiin Yläkerran tytölle -biisin myötä.

Tunnelmat olivat keikan jälkeen aivan hyvät, mutta väsähtäneet. Kävimme messissä syömässä ja hämmästelemässä vasta seuraavalla risteilyllä esiintyvän bändin erään jäsenen moukkamaisen humalaista metelöintiä.

goom0903.jpg
Hetken ajan halusimme kokeilla, millaista olisi riehaantua Goomilla.

Ruoan jälkeen totesin olevani sen verran väsynyt lyhyiden yöunien ja pitkän päivän jälkeen, että en jaksanut lähteä katselemaan laivan meininkiä sen kummemmin. Menin siis nukkumaan kahdentoista maissa, eli siitäpä jälleen rock-uskottavaa käyttäytymistä näille sivuille.

Seuraavana päivänä olikin sitten ihan mukavaa hengailla Klausin kanssa kiireettömästi auringon paistaessa ja kauniiden maisemien lipuessa ohi ennen kuin laiva saapui satamaan alkuillasta. Mukava reissu jälleen, kiitos järjestäjille!

Lauantai 14.3.
Kassan baari, Tikkala

Tohmajärven pienessä Tikkalan kylässä sijaitseva Kassan baari on saavuttanut vajaan vuoden toimintansa aikana kiitettävästi valtakunnallistakin huomiota. Te, jotka ette baarista ole kuulleet, lukekaa tämä artikkeli.

Kun keikalle tuohon paikkaan kutsuttiin, niin eihän sitä kahdesti tarvinnut miettiä. Sitä paitsi vieraskirjamme perusteella meillä on Tikkalassa ainakin yksi kuuntelija, joka tuntee tuotantomme entuudestaan.

Matkaan lähdettiin lauantai-illasta miksaajaksi pestatun Pekan kyydissä. Matkaan lähtivät minun ja Klausin lisäksi hengausvahvistuksiksi ja apumiehiksi Urski ja Miihkali.

Miihkalin kanssa minulla oli ollut edellisenä iltana Pentilän saha -yhtyeen levynjulkistamiskeikka Karjalantalon Kellarilla. Hyvin mennyt keikka katkaisi samalla kyseisen bändin noin viiden vuoden mittaisen hiljaiselon. Fiilis oli siis edellisillan jäljiltä mainio, vaikkakin edellisviikolla sairastamani influenssa tuntui vielä kehossa.

Lyhyen ajomatkan aikana huomasimme jossain vaiheessa keskustelevamme politiikasta. Keskustelun aiheen tiedostaminen oli hämmentävää. Onneksi emme kovin syvällisiksi päätyneet, ja tovin päästä keskustelu jo siirtyikin naamakarvoitusmallien ruotimiseen.

Tikkalaan saavuttiin hyvissä ajoin. Kamat sisälle, paikan oma pieni pa toimintavalmiuteen ja soundcheckiä tekemään.

Oli jotenkin hauska fiilis. Kassan baarissa on niin ehta kyläbaarin tunnelma, että meidän bändimme tuntui sinne hauskalla tavalla vinksahtaneelta esiintyjäratkaisulta. Soundcheckissä oli oikein leppoisa tunnelma ja onnistuin viihdyttämään paikalla olleita asiakkaita improvisoidulla stand up -komiikalla.

Checkin jälkeen siirryimme porukalla lähellä asuvan isäni luokse kahville ja iltapalalle. Aika vierähti niin rattoisasti, että huomasimme jossain vaiheessa keikan alkavan puolen tunnin päästä.

Takaisin baarille, jossa huomasimme että varsinaisesta yleisöryntäyksestä ei nyt päästy nauttimaan. Väkeä oli vajaa parikymmentä, josta yli puolet Joensuusta paikan päälle saapuneita tuttujamme. Joku vakioasiakkaista valitteli, että yleisökato johtuu Kotiteollisuuden Joensuun keikasta, jota moni oli lähtenyt katsomaan. No, Kotiteollisuuden basisti Hongistohan meidät baariin kiinnitti, joten kohtalomme tuntui osuvalta.

Emme kuitenkaan lannistuneet, vaan suuntasimme pikkuruiseen takahuoneeseen vaihtamaan vaatteita. Viilasimme samalla aiemmin tekemäämme biisilistaa hieman tunnelmaan sopivammaksi. Keikka päätettiin myös aloittaa ilman mahtipontista salamaintroamme.

Aloitimme Suudelmia Suvikadulla -biisillä, joka oli kyllä oiva aloitus keikalle. Diskoinfernon sijasta baarissa vallitsi ennemminkin lupsakka lauantai-illan tunnelma, ja rauhallisempi aloitusbiisi sopi niihin fiiliksiin mainiosti.

Suvikadun myötä siirryimme hiljalleen rokkaavampiin numeroihimme. Klaus oli liekeissä alusta asti, itse tunsin olevani muutaman ekan biisin aikana vähän kohmeessa. Influenssan jäljiltä en ollut myöskään aivan terävimmässä taustalaulukunnossa.

Siitä se kuitenkin lähti vyörymään. Jossain vaiheessa uskalsin vilkuilla vähän yleisöön päin, ja huomasin että väkeä oli tullut paikalle jonkun verran lisää. Ei toki paljoa, mutta sen verran kuitenkin että kaikissa pöydissä istui asiakkaita. Kaikki myöskin tuntuivat viihtyvän mainiosti.

Setti oli vähän erilainen, siihen oli palautettu pari vähän aikaa paitsiossa ollutta numeroa. Lisäksi soitimme hieman yllättävänä vetona Talviuni-slovarin, joka jäi uusimmalta levyltä pois. Biisi on mielestäni edelleenkin yksi parhaitamme.

Aika riehakkaaksihan se keikka sitten lopulta yltyi. Nöpönenän aikana päädyin itsekin koittelemaan miten pitkälle kannettavan koskettimeni piuha yltää. En ihan takaseinään yltänyt, pitäisikin itse asiassa hommata pidempi piuha…

Yleisö intoutui taputtamaan encoretkin, ja nehän tarjoiltiin. Keikan päättäneen Katuvalojen välkkeen jälkeen pyyhimme hetken hikiä, hengasimme levymyynnin ja ruokailun merkeissä tovin baarilla ja sitten lähdimme yön selässä takaisin Joensuuhun, allekirjoittanut kuskina. Mukavaa oli, kiitoksia kaikille paikalla olleille!

-Wilhelm