Salamablogi

Muistikuvia keväältä ja alkukesältä

13.06.2009 (Keikkapäiväkirjat)

Sunnuntai 26.4.
Onnela, Oulu

Oulun keikalle lähtiessä päätin, että tällä kertaa teen päiväkirjan kuvareportaasin muodossa siten että otan kuvan kerran tunnissa missä ikinä silloin sattuu olemaankaan ja kirjoitan niihin myöhemmin kuvatekstit. Ohessa lopputulos, josta ehkä ilmenee sitten sekin tosiasia että joskus keikkareissujen yhteydessä päivä venähtää kohtalaisen pitkäksi.

onnela1.jpg
Klo 8:45: Kosketinsoittaja nauttii aamiaistaan keväisessä aamuauringossa.
onnela2.jpg
Klo 9:55: Suihkussa on käyty ja kamat pakattu.
onnela3.jpg
Klo 10:33: Kyyti saapuu etuovelle.Oulun keikan sopimuksessa lukee “esiintyjillä tarvittavat laitteet mukanaan”, joka tarkoittaa sitä että Joensuusta otetaan mukaan vuokra-pa sekä teknikko.
onnela4.jpg
Klo 11:40: Tie. Keikkareissuja tehdessä sitä näkee paljon. Tämä tie johtaa Kuopioon.
onnela5.jpg
Klo 12:46: Kuopion juna-asemalta otetaan kyytiin Helsingistä tullut Klaus.
onnela6.jpg
Klo 13:57: Lounastauko ABC:lla. Normaalisti tuota ketjua pyritään välttämään, mutta sen noutopöytä on välillä kätevin ja terveellisin ruokavaihtoehto.
onnela7.jpg
Klo 14:59: Tien päällä taas. Ratin takana teknikkomme Pekka, jolla on ainoana sopiva kortti ison auton ajamiseen.
onnela8.jpg
Klo 16:16: Kello 15-16 välillä unohdin ottaa kuvan, koska pelasimme niin hektisesti bändipeliä, joka huipentui siihen että Popedan keikkabussi ajoi vastaan ja kaikki saivat siitä hyvästä ekstrapisteen. Tässä kuitenkin lisää tietä.
onnela9.jpg
Klo 17:15: Perillä Oulun Onnelan edessä. Kamat sisälle apukantajien avustuksella.
onnela10.jpg
Klo 18:17: Sillä aikaa kun Pekka pystyttää pa:ta, virittää Klaus taustalakanan valomies-Markuksen avustuksella.
onnela11.jpg
Klo 19:27: Kamat ovat pystyssä ja kaikki valmista soundcheckin tekemiseen.
onnela12.jpg
Klo 20:53: Soundcheck tehty ja on aika bändiruokailun. Menu: fetasalaatti ja soodavesi.
onnela13.jpg
Klo 21:44: Silloin kun sopimuksessa lukee “ei majoitusta”, yövymme viiden tähden hotellien sijaan useimmiten kavereiden luona. Oulun majoituksen tarjosi Jenni, kiitos!
onnela14.jpg
Klo 22:52: Keikkaan on vielä aikaa tapettavana, joten päätämme poiketa Jennin luota Juhan ja Leenan luokse kahville.
onnela15.jpg
Klo 23:55: Takahuone. Artistit ovat valmiita tulevaan koitokseen.
onnela16.jpg
Klo 00:20: Keikka käynnissä. Humalaista yleisöä ja akustisesti huonon tilan takia kammottava lavasoundi. Loppukeikasta päälleni kaatuu lavan edessä olevan aidan päältä täyskännissä oleva teekkari, joka miltei kaataa kosketinkioskini. Muutenkin levotonta, ei hyvä tunnelma.
onnela17.jpg
Klo 02:05: Keikka on takana. Artistit eivät ole aivan tyytyväisiä, mutta päättävät kuitenkin juhlistaa alkanutta kevättä mansikkaisella kuohujuomalla.
onnela18.jpg
Klo 03:50: Artistit ja teknikko käyvät kauneusunille. Seuraavana aamuna herätyskello soi yhdeksältä ja vuorossa on roudaus sekä ajomatka takaisin. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Torstai 30.4.
Hoviraitti, Jyväskylä

Jyväskylän keikka pitkästä aikaa. Laskujeni mukaan kymmenes keikkamme kaupungissa. Laina-pa mukana, Pekka teknikkona. Keikkapaikkana eksoottisesti kauppa- ja liikekeskuksen aula. Turhan myöhäinen soittoaika, huono lavasoundi, ja jotenkin nahkeantuntuinen keikka. Keikan jälkeen hotellihuoneessa lasit kuohuviiniä ja unille.

Saapuminen:
Minä: Päivää, täälläköhän meillä on keikka?
Ravintoloitsija: Oletko sinä se toinen noista?
Minä: Anteeksi?
Ravintoloitsija (osoittaa promokuvasta tehtyä keikkajulistetta): Oletko sinä tuo toinen?
Minä: Joo.

Soundcheck:
Keski-ikäinen, parkkiintunut juoppo: Mikäs bändi te oikein ootte?
Minä: Klaus Thunder & Ukkosmaine.
Juoppo: Mikä? Millaista musaa te soitatte?
Minä: Diskopoppia.
Juoppo: Mitä? Onko se vähän niinku Hurriganesia?
Minä: No ei ihan.
Juoppo: Ettekö te oo kuunnellu Hurriganesia? Eikö teidän musa oo samanlaista?
Minä: Joo, on se.

Keikan odotus:
Turkkilainen trubaduuri, joka esiintyy ennen meitä: What kind of music do you play?
Minä: Sort of discopop.
Trubaduuri: Really!? That’s great! Who’s songs do you play?
Minä: We write our own songs.
Trubaduuri: Really!? That’s fantastic! And which one of you plays the guitar?
Minä: We don’t have a guitar player in our band.
Trubaduuri: Really!? That’s amazing!

Keikan jälkeinen roudaus:
Juopunut nuori mies: Hei anna mä vähän autan sua kantamaan.
Minä: Ei kiitos, tämä sujuu kyllä.
Nuori mies: Ei kun ihan totta! Mä voin kantaa!
Minä: Kiitos vaan, mutta älä nyt kanna mitään.
Nuori mies: Häh! Kyllä mä osaan!
Minä: Sinä autat nyt parhaiten sillä tavalla että pysyt poissa tieltä.
Nuori mies (osoittaa paitakioskia): Voinko mä saada tuolta yhden teidän paidan ilmaiseksi?

jyv1.jpg
Kamojen pystytystä Jyväskylässä.

Lauantai 16.5.
Gloria, Helsinki

Sekä Oulun että Jyväskylän keikat jättivät itselleni sellaisen olon, että jos seuraavakin keikka tuntuu yhtä tahmealta niin jotain pitää tehdä.

Toisaalta päättelin myös tahmeuden johtuvan osin siitä. että molemmat keikat olivat sellaisia jonne piti lähteä oman tekniikan kasaamisen takia normaalia aikaisemmin. Kun herää aikaisin aamulla, on koko päivän liikkeessä ja kantaa tavallista enemmän kamoja, ei välttämättä enää jaksa puolenyön jälkeen olla lavalla parhaimmillaan.

Glorian keikalla moisia ongelmia ei ollut. Olin tullut Helsinkiin jo torstai-iltana toisen bändini keikkojen johdosta. Ukkosmaineen soundcheckiä odottelin jo valmiiksi paikan päällä, koskapa lastenbändini oli esiintynyt samaisessa paikassa jo iltapäivästä.

Check meni ripeästi, Pekka oli jälleen puikoissa. Checkin jälkeen kamat lavan sivuun odottamaan iltaa ja pikkusiskon luokse torkkumaan. Ehkä tunnin mittaisten nokosten jälkeen siirryin kaverini kanssa Gloriaan katsomaan Eläimen keikkaa. Mainio bändi, josta tullaan vielä kuulemaan.

Eläimen keikan jälkeen jännäystä ja hengailua takahuoneessa Houserockersien keikan ajan. Sen jälkeen kamat lavansivustasta valmiuteen lavalle ja takaisin takahuoneeseen vaatteita vaihtamaan.

Keikkamme aloitus pitkittyi reilun varttitunnin arpajaisten takia. Ei siinä muuten mitään, mutta olisihan se kiva ollut jos joku olisi asiasta maininnut etukäteen.

No, arpajaisten ja hemmetin pitkän alkujuonnon jälkeen nopea halaus ja lavalle aloittamaan keikka Ukkosmaineeseen-biisillä.

Jo alusta asti tuntui siltä, että nyt muuten lähtee. Soitto kulki mainiosti, lavasoundi oli kohdallaan ja yleisö hienosti mukana.

Miihkali tuli jälleen vierailemaan synakitaransa kanssa Hiustesi tuoksu -biisiin. Tarkoitus oli, että Miihkali olisi jättänyt vierailunsa jälkeen minulle langattoman lähettimensä, jotta voisin käyttää sitä Nöpönenän aikana kannettavassa koskettimessani. Kun asia sitten unohtui, niin kompensoin tapahtunutta juoksentelemalla Nöpönenän aikana piuhan äärirajoille asti.

glori1.jpg
(Kuva: Tomi Forsblom)
glori2.jpg
(Kuva: Tomi Forsblom)

Setti oli oikeastaan alusta loppuun asti mainiota meininkiä. Soitannollisesti yksi vuoden parhaista keikasta. Yleisöäkin oli paikalla varsin mukavasti.

Keikan jälkeen hetki hikien pyyhkimistä ja tuulettelua siitä, että juuri tällainen keikka pitikin saada soittaa kahden vähän nihkeämmän jälkeen. Kiitoksia paikalla olleille!

Perjantai 29.5.
Coikkis, Joensuu

Joensuun keikkapäivämme aamuna teimme Klausin kanssa erikoislaatuisen vierailun Niinivaaran lukiolle. Meidät oli kutsuttu haastateltaviksi koulun kevätjuhlaan. Niinpä puhuimme lukiolaisille varttitunnin verran siitä kuinka elämämme ovat lukion jälkeen edenneet ja kuinka omat tiet ovat kantaneet. Erittäin mukava kokemus, josta toivottavasti syntyi joillekin opiskelijoille rohkeutta luottaa itseensä tai muuten hyviä fiiliksiä.

Lukiokeikan jälkeen kävimme hengailemassa kaupungilla ja siirryimme sen jälkeen minun luokseni. Katsoimme läpi pari viime aikoina paitsiossa ollutta biisiä (muun muassa Tyttöni Rosmariini) soittaaksemme ne illan keikalla.

Sovittuun aikaan soundcheckiin, jossa Pekka oli jälleen miksauspöydän takana. Nopea ja ytimekäs check, jonka jälkeen suuntasin itse ensin kuuntelemaan Suomen suven avausta laulurinteelle ja sen jälkeen saunomaan.

Saavuimme keikkapaikalle noin tuntia ennen sovittua soittoaikaa. Paitakioski pystyyn ja takahuoneeseen odottelemaan.

Takahuoneessa ei ollutkaan sitten kovin mukavaa valmistautua keikkaan, kun joka paikassa pyöri illan muita esiintyjiä sekä alkuillasta soittaneita dj:itä. Tuli jokseenkin liian levoton olo, ja kun kolmekerroksinen keikkapaikkakin vielä oli niin kompleksinen niin päätin vaihtaa suosiolla vaatteet taustalakanamme suojissa lavan takana.

Vaatteiden vaihtaminen lavan takana oli kieltämättä hauska hetki. Coikkishan sijaitsee kauppakeskus Ison myyn yhteydessä ja lavamme sijaitsi portin edessä josta pääsi kauppakeskuksen sisälle. Jostain syystä tilanteessa oli jotain huvittavaa, kun seisoin aution ja pimeän kauppakeskuksen keskellä housut kintuissa.

Keikan aluksi ryömin lastausportin alta lavalle ukkosintron pauhatessa. Avausbiisinä toimi vaihteeksi Katuvalojen välke.

Porukkaa oli paikalla varsin mainiosti, vaikka myöhemmin meille ilmeni että aikataulullisten sekaannuksien takia esiinnyimme osin päällekkäin toisen pääesiintyjän Puppa J:n kanssa.

Tyttöni Rosmariini toimi pitkästä aikaa oikein mainiosti. Muutenkin keikka oli oikein hyvä, vaikkei ehkä ihan edellisen Joensuun keikan hurmostasoon päästykään.

Ehdimme juuri soittaa viimeiseksi encoreksi jätetyn 80200:n ennen kuin baarissa tuli valomerkki. Sen myötä kamat kasaan ja hetkeksi hengähtämään takahuoneeseen, joka tyhjeni onneksi muista ihmisistä melko pian. Sitä ennen ehdimme jo todeta, että rytmimusiikkiympyröistä löytyy näköjään todellisia urpoja. Joku alkuillan dj:istä yritti muun muassa viedä Klausin salaattilautasen tämän nenän edestä ja sen jälkeen siirtyi tonkimaan muiden reppuja.

Rauhattomista olosuhteista huolimatta keikka todettiin hyväksi. Hetken hengähtämisen ja takahuonehengailun jälkeen oli hyvä siirtyä kotiin lyhyille yöunille ennen seuraavan päivän lakkiaisjuhlia.

Lauantai 13.6.
Provinssirocki, Seinäjoki

Olin onnistunut virittämään itselleni toimeliaan lauantaipäivän: ennen Provinssirockiin siirtymistä soitin toisen yhtyeeni kanssa aamupäivästä keikan Lohjalla järjestetyillä lastenfestareilla. Hyvin sujuneen keikan jälkeen autolla Helsinkiin ja sieltä junalla kohti Seinäjokea.

Junamatka vierähti musiikkia kuunnellen. Juna-asemalla oli sovitusti festarin työntekijä vastassa. Hänen kyydissään pääsin ripeästi passin hakemisen jälkeen festarialueelle. Katsoin hetken aikaa Stam1nan keikkaa ja siirryin sitten yhyttämään jo aiemmin paikan päälle saapuneen Klausin.

Olin onnistunut järjestämään asiani niin hyvin, että kamani pääsivät kulkemaan Joensuun Popmuusikoiden festaribussin kyydissä Seinäjoelle, ja ystävällinen avustaja vieläpä kantoi ne lavan sivustalle asti odottamaan. Kiitokset vaan vielä Antille.

Treffasin Klausin lavamme edustalla, ja varmistin että kaikki kamani olivat paikalla. Ilmeni myös että vaihtoaika on ennen edellistä esitystä melko lyhyt, mutta toivoimme kaiken sujuvan hyvin.

Keikkaan oli aikaa vielä reilu tunti, eikä mitään tehtävää, joten siirryimme bäkkärialueellemme juomaan kahvia ja syömään sämpylää. Hetken hengähdystauon jälkeen suuntasimme takaisin lavalle tekemään etukäteisvalmisteluja. Kieltämättä tuli hieman häveliäs olo kosketinkioskia pystyttäessä, kun meitä ennen samaisella lavalla esiintyi burleski-show ja lavan sivusta oli siis täynnä vähäpukeisia naisia.

Lyhyt linjacheck Pekan johdolla ja sitten vaihtamaan vaatteet. Aikaa keikan alkuun oli tässä vaiheessa noin kolme minuuttia. Onneksi lavan taakse oli saapunut riemukkaissa fiiliksissä ollut Stella-orkesterin Turbo, joka otti oma-aloitteisesti asiakseen psyykata meidät oikeaan keikkafiilikseen. Harvoin sitä saa vaatteita vaihtaessaan osaksi niskahierontaa ja kannustavia huudahduksia (”keikkamyyjäkin on katsomassa, vetäkäähän tunteella!”).

Sovittuun aikaan aloittamaan keikka Katuvalojen välkkeellä. Lavanedusta oli tupaten täynnä väkeä. Harmillista kyllä, Provinssin sideshow-lava on maan tasalla ja vieläpä pienessä alamäessä, eli todennäköisesti vain murto-osa paikalla olleesta yleisöstä näki yhtään mitään. Mutta mitäpä näistä, tunnelma oli alusta asti mahtava.

Yleisö oli liekeissä ja niin olimme mekin. Soitto kulki hyvin ja kaikki kuului lavalle selkeästi. Klaus lietsoi yleisöä. Keikka painottui festariolosuhteisiin sopivasti nopeisiin numeroihin, mutta herkistelimme sentään On/off-biisin ajan.

provi1.jpg
(Kuva: Meemu Haveri)
provi2.jpg
(Kuva: Meemu Haveri)

Kolmen vartin soittoaika tuntui aivan liian lyhyeltä, ja keikka oli ohi liian pian. Encoreihin ei ollut aikaa, mutta kiitimme vielä yleisöämme käymällä kumartamassa ja paiskaamassa kättä eturivin kanssa.

Keikan jälkeen fiilis oli kesäinen ja hyvä. Nopea roudaus ja sen jälkeen syömään ja nauttimaan festivaalitunnelmasta. Loppuilta menikin sitten aikalailla omalla painollaan Manowarin keikan ja mukavien ihmisten parissa. Kiitos Provinssi!

-Wilhelm