Salamablogi

Pistokeikka Saksaan

28.08.2009 (Keikkapäiväkirjat)

Lauantai 22.8.
Kultifest Badesaison, Fürth (GER)

Ulkomaan keikoista on kyllä Ukkosmaineen historian aikana ollut puhetta aiemminkin erinäisiä kertoja, mutta hommat ovat aina jääneet harmittavasti puolitiehen.

Kuluneena keväänä meihin otti yhteyttä Saksassa muun muassa Eläkeläisten ja Aavikon levyjen julkaisusta huolehtiva Martti, joka on järjestänyt sinne päin paljon suomalaisbändien keikkoja ja toiminut muutenkin yhden miehen suomalaisen musiikin kannatusyhdistyksenä. Martti kysyi meitä elokuun lopulla järjestettävälle kaksipäiväiselle pikkufestarille esiintymään, ja kun vähän järjestelimme aikataulujamme uusiksi, annoimme epäröimättä myöntävän vastauksen.

Ilmassa oli pienoista urheilujuhlan tuntua, kun saavuimme Klausin kanssa Helsinki-Vantaalle aamuviiden aikoihin. Klausilla oli ollut keikka toisen yhtyeensä kanssa edellisiltana, jota minäkin olin katsomassa. Pääsimme keikan jälkeen nukkumaan kahden aikoihin yöllä, joten kun kello soi aamuneljältä, jäivät yöunet lähinnä kosmeettisiksi.

Väsymyksestä huolimatta fiilikset olivat korkealla: eka ulkomaan keikka! Koska Klaus oli hoitanut lentoliput, päädyin siihen johtopäätökseen että hän on kiertuemanageri. Samalla totesin että minun vastuullani on aiheuttaa kiertuemanagerille harmaita hiuksia. Tästä asetelmasta seurasi paljon hupailua, joka tuntui ainakin väsyneenä kovin hauskalta.

Selvisimme check-inistä lyhyen odottelun jälkeen kunnialla. Kosketinsoittimetkin uskalsi jättää ruumaan kepein mielin, kun ne oli lentokeikkaa silmälläpitäen pakattu koviin caseihin (kiitos Jonelle lainasta).

Pienen odottelun ja lähtöselvityksen jälkeen istuimme koneeseen. Hauska fiilis. Totesimme yhteisesti, että ei sitä kyllä viisi vuotta sitten bändin ekan levyn aikoihin olisi uskonut että päädymme joskus ulkomaille ihan vaan oman, suomenkielisen musiikkimme avulla. Absurdia, mutta mahtavaa.

gero01.jpg
Innostuksen merkkejä lentokoneessa aamuseitsemältä.

Lento meni mukavasti. Vieressämme samalla penkkirivillä istunut nainen tosin pyysi noin kahden minuutin jälkeen lentoemännältä saisiko siirtyä edempänä olevalle tyhjälle paikalle. Meille hän totesi tyynesti pitävänsä siitä kun on enemmän tilaa, mutta tuntui uskottavammalta että hän ei jaksanut seurata kahden yliväsyneen ja hyperaktiivisen soittomiehen hassuttelua.

Olimme perillä Münchenissä aikataulun mukaisesti. Aamu valkeni Saksassa harmaan ja sateisena. Onneksi Klaus harppoi lentokentällä edelleni ja antoi minulle saapumisaplodit. Turistit katselivat hämillään.

ger02.jpg
Kiertuemanageri pohtii seuraavaa siirtoa Münchenin lentokentällä.

Otimme kosketinsoittimet matkaan ja lähdimme metrolla kohti Münchenin rautatieasemaa, josta puolestaan jatkoimme junalla kohti Nürnbergiä, josta puolestaan jatkoimme lähijunalla Fürthiin. Matkustaminen oli leppoisaa ja maisemat hienoja, mutta junanvaihdot painavien kosketinlaukkujen kanssa veivät kyllä voimia.

Pääsimme muutamien tuntien matkustamisen jälkeen perille Fürthiin, ja soitimme Martille. Ihmettelimme häntä odotellessamme torin kulmalla pyörinyttä poliisiautoarmadaa, joka yhtäkkiä lähti pillit soiden ajamaan. Myöhemmin selvisi, että torilla oli juuri samoihin aikoihin saapumisemme kanssa ollut paikallisten uusnatsien mielenosoitus tai vastaava. Kovin jännittävää.

Martti saapui ja suuntasimme taksilla kohti keikkapaikkaa. Saapuessamme perille taksikuski auttoi minua nostamaan kosketinlaukut takakontista ja totesi samalla vihaiseen sävyyn “das ist keine traktor”. Martti kuittasi tilanteen toteamalla minulle suomeksi että “tuo homo voisi pitää päänsä kiinni”. Tuli heti kotoisa olo.

ger03.jpg
Saksalaismediat haltuun!

Veimme kamat bäkkärille ja tutustuimme keikkapaikkaan. Miellyttävä, punkkihenkinen halli. Ei erillistä esiintymislavaa, mikä sopi meille aivan hyvin. Tapahtuma itsessään puolestaan osoittautui mukavaksi yhdistelmäksi koko perheen puistojuhlaa ja vaihtoehtotapahtumaa.

Aikaa keikan alkuun oli rutkasti. Päiväunet olisivat tehneet terää, mutta pääsisimme majapaikkaamme vasta yöllä. Päädyimme tekemään meidän bändimme kirjoissa harvinaisen ratkaisun ja otimme oluet. Normaalistihan kumpikaan meistä ei nauti ennen keikkaa mitään.

ger04.jpg
Tapahtuman lentolehtinen. Ukkosmaineen genremäärityksenä “disco-bizarre/electropop”.

Ilma oli kuin morsian, aurinko paistoi ja lämmintä oli noin parisenkymmentä astetta. Elämä ei tuntunut lainkaan hassummalta juodessa mahtavaa lähipanimon olutta ja jutustellessa tapahtumassa myös esiintyvän No Neo! -yhtyeen jäsenten kanssa.

Iltapäivä ja alkuilta meni ihmisiin tutustuessa ja hengaillessa. Teimme myös jotain tehdäksemme lyhyen kävelylenkin lähialueelle. Maininnanarvoista on myös se, että söin ehkä pahinta kasvisruokaa koskaan.

ger06.jpg
Keikan settilista on valmis.

Keikkaa edeltävät pari tuntia alkoivat oikeasti tuntua vähän vaikeilta. Muutamasta kahvikupista huolimatta väsymys painoi ja mihinkään ei oikein päässyt lepäilemään. Yritimme kuitenkin tsempata.

Kun meitä ennen esiintynyt ryhmä lopetti, siirryin kasailemaan kosketinkioskiani. Olin pyytänyt kamojen roudaamista vähentääkseni järjestämään paikan päälle kosketinsoitintelineen. Joidenkin sekaannuksien vuoksi en kuitenkaan saanut telineeseeni kahta tasoa, joten jouduimme ratkaisemaan ongelman laittamalla toisen koskettimeni leveän pöydän päälle. Soittoasento tuntui hieman kummalta, mutta päätin selviytyä.

Nopea linjacheck ja vaatteiden vaihtoon. Energisen juonnon (josta ymmärsin muutamia sanoja) jälkeen astelimme lavalle aloittamaan keikan 80200:n tahdissa.

Oli jännittävää seurata tällä tavalla neitseellistä yleisöä. Paitsi etteivät he olleet koskaan ennen kuulleet meitä, eivät he myöskään ymmärtäneet sanaakaan teksteistämme. Välispiikeissä tulimme toki vastaan kommunikoimalla englanniksi ja opettamalla hieman suomea.

Aluksi yleisö tarkkaili kohteliaan välimatkan päästä. Ilmeet vaihtelivat epäuskosta leveisiin hymyihin. Kun keikka oli edennyt noin viiden biisin verran, rohkaisimme yleisöä astumaan lähemmäksi. Kieltämättä ainakin itse hämmästyin hieman, kun he tottelivat heti.

Siitä lähtien keikka oli silkkaa juhlaa. Yleisö tanssi innoissaan, ja lauloivatpa he mukana muun muassa Hälytyksen lopun pii-paa -osuuden. Ilmapiiri oli silkkaa positiivisuutta. Tuntui harvinaisen hienolta tajuta, että hyvä meininki ja energia välittyy kielimuurista huolimatta.

ger05.jpg
Encoreille saapuminen kosketinsoittajan näkökulmasta.

Yleisö taputti meidät encoreille kahdesti, ja olisi vielä ottanut lisää, mutta valitettavasti tapahtuman aikataulussa ei siihen enää ollut aikaa. Uskomattoman hyvä meininki!

Loppuilta meni epäuskoisissa, väsyneissä, mutta onnellisissa tunnelmissa. Jutustelimme paikallisten kanssa, myimme levyjä. Kävimme myös tapahtuman jatkoklubilla piskuisessa Kunstkellerissa, jossa dj yhtäkkiä iski soimaan 80200:n, ja yleisö ryntäsi tanssilattialle. Melkoisen hämmentävä kohtaus.

Loppuyöstä pääsimme viimein Martin luokse nukkumaan jatkoklubilla esiintyneen brittibändin kanssa. Uni tuli heti.

Seuraava päivä meni loistotunnelmissa. Nautimme aamupäivästä Klausin kanssa läheisessä Biergartenissa mahtavan lounaan ennen kuin Martti heitti meidät pakulla Müncheniin. Lentokentältä lähetimme keikkamyyjällemme Hannulle “Now we are big in Germany” -terveisillä varustetun maisemakortin.

Loppusummauksena todettakoon, että ulkomaan keikkailua olisi tuskin voinut paremmin avata. Kiitos Saksa, toivottavasti näemme uudelleen pian!

ps. tästä linkistä löytyy kieltä osaaville saksankielinen keikka-arvio lauantain festivaalista.

-Wilhelm

Juhlapäivä!

13.08.2009 (Sekalaista)

Tajusin juuri pari tuntia sitten aivan sattumalta, että tänään tulee kuluneeksi päivälleen viisi vuotta esikoislevymme Niinivaarantie 19:n julkaisusta. Päivämäärän innoittamana oli pakko kaivella vähän arkistoja, josko juhlapäivän kunniaksi löytyisi jotain nettiin laitettavaksi. Alla muutama skannattu aarre. Muistakaahan juhlia vuosipäivää kukin itselle mieluisimmalla tavallaan!

-Wilhelm

niikkajulkka.jpg
A4-kokoinen keikkajuliste Kerubin kuppilalla soitetusta levynjulkkarikeikasta. Muistan meidän jännittäneen sitä tuleeko paikan päälle ketään. Paikka oli täynnä ja keikka huikea. Sen aikana kuultiin ensimmäisen (ja myös viimeisen) kerran sävellykseni “Takatukkapetturi”.
niinpeta.jpg
Pidimme bänditreenejä joskus kevättalvesta, kun kännykkäni piippasi. Viestin inspiroimana syntyi melko lailla kertalaakista biisi Niin petaa kuin makaa. Ideal-mainostoimiston kirjekuoreen on näemmä luonnosteltu myös tulevaa Yläkerran tytölle -hittiä.
mutakuop.jpg
Yli mutakuoppien -biisin teksti. Tarkimmat huomannevat, että äänitettyyn versioon on tehty pari pientä viilausta.
leike.jpg
Taitaa olla ensimmäinen meistä tehty lehtijuttu. Tämä ilmestyi Karjalan heilissä keskiviikkona 11.8., jutun kirjoitti Pasi Huttunen.

Viisivuotispäivä!

(Uutiset)

Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 5 vuotta Klaus Thunder & Ukkosmaineen Niinivaarantie 19 -esikoislevyn julkaisusta! Juhlapäivän kunniaksi päiväkirjasta löytyy muutama skannattu arkistojen aarre. Hyvää viisivuotispäivää kaikille!