Salamablogi

Uutuustuotteita ja muistelmia kevään keikoista

11.07.2010 (Uutiset)

Rakkauden kesä 2010 on kuumimmillaan! Ukkosmaineen Salama-shopista löytyy nyt kesän viilein asuste, eli hihaton salamapaita Ukkosmaine-logolla! Uutuutena kaupasta löytyy myös Elli Maanpään designia oleva Salamaponi-kassi.

Tuoreesta blogikirjoituksesta löytyy Wilhelmin muistelmia kevään keikoista. Lehtijuttuarkistoon on lisäilty uuden Oletteko te tosissanne? -levyn saamia arvioita ja muita linkkejä. Lisäksi Juki Recordsin YouTube-kanavalle päivittyy säännöllisesti sekä Salama-tv:n lähetyksiä että muutakin mielenkiintoista. Tuoreehko videohaastattelu puolestaan löytyy Ilosaarirockin Netti-tv:stä.

Ukkosmaine toivottaa ystävilleen mahtavinta rakkauden kesää! Nähdään keikoilla, seuraavan kerran Ilosaarirockissa!

Kevätkeikkojen tunnelmia (28.4.-28.5.2010)

(Keikkapäiväkirjat)

Keskiviikko 28.4.
Levykauppa X, Turku

Heräsin levynjulkistamispäivänä virtaa täynnä Klausin lukaalista Helsingin Pihlajistosta jopa liian aikaisin. Herätyskello olisi soinut vasta parin tunnin päästä, mutta päätin hyödyntää energiapiikin tekemällä muutamat rästissä olleet päivitykset kotisivuille.

Tuntuma levynjulkaisulle oli oikein hyvä. Koko kulunut kuukausi oli itselläni kulunut pitkälti Pielisjoen varressa sijaitsevalla treenikämpällä uusia biisejä treenaten sekä uutta keikkakalustoa sisäänajaen. Klaus tuli kehiin ekoja keikkoja edeltävän viikon alussa, ja treenasimme keikkasettiä läpi kimpassa. Lisäksi aika kului juoksevien asioiden hoitamisessa, kuten totuttua. Viikonloppuna pidimme myös pienimuotoiset kiitosbileet levyn- ja videonteossa mukana olleelle porukalle.

Ja nyt siis oli viimein virallinen julkaisupäivä, ja ulkona paistoi kevätaurinko. Nettipäivitykset tehtyäni suuntasin herättämään Klausin laulamalla ”hetken laulu” -henkisesti improvisoitua levynjulkistamispäivälaulua.

Lähdimme ajelemaan Turkua kohti iltapäivästä. Matka taittui joutuisasti, ja löysimme Levykauppa X:n ajoissa. Nopea kamojen pystytys, ja sitten odottelemaan että tuleeko paikalle väkeä. Levykauppakeikathan olimme päättäneet hoitaa siten, että esittelemme oman käsityksemme akustisesta keikasta: toisin sanottuna lyhyen setin säestys hoitui pikkuisen Yamaha VSS-200 -koskettimen voimin.

Sovittuun keikka-aikaan levykaupan tiloihin oli päätynyt reilun kymmenen hengen kokoinen joukkio. Ei mikään yleisöryntäys siis, mutta paikalle päätyneet pitivät kuulemastaan ja keikan aikana kauppaan eksyneet jäivät myös kuuntelemaan setin loppuun.

Kuuden biisin ja yhden encoren jälkeen kiittelimme yleisön ja jaoimme muutamat nimmarit levyihin. Sitten suuntasimme läheiseen Dennikseen syömään levynjulkistamisjuhla-aterian.

Ja kun levykaupassa keikalla oltiin, niin keikkapalkkioksi sai valita vapaavalintaisen tuotteen kaupan valikoimasta. Loistavaa! Klaus otti jonkun Dungenin vinyylin, oma valintani päätyi Metallican viime kesänä Ranskassa kuvattuun dvd:hen. Paluumatka Helsinkiin sujui leppoisasti, ja pääsin palatessani suoraan kaverini Teemun luokse saunomaan. Kaikkinensa oikein hyvä levynjulkistamispäivä.

Torstai 29.4.
Semifinal, Helsinki

Keskiviikon leppoisien tunnelmien jälkeen torstaina olikin sitten jo vähän isompia perhosia vatsassa. Ensimmäinen varsinainen keikka (normaalipituinen ja oikealla backlinella soitettuna siis) neljän kuukauden keikkatauon jälkeen, setissä runsaasti uusia ennen soittamattomia biisejä, uusi kosketinsoitinkioski uusine lisälaitteineen tulikasteessa…paineita oli rakennettu ihan urakalla.

Myöhästyimme hieman sovitusta roudausajasta järkyttävän ruuhkan takia: samana päivänä bussikuskit olivat päättäneet lakkoilla ja keskustan alue oli ihan tukossa. Pääsimme kuitenkin perille ja roudasimme keikkaa varta vasten miksaamaan saapuneen Pekan avustuksella kamat Semifinaliin.

Kamojen pystytys kesti tavallista pidempään, koskapa pystytin uuden settini ensimmäistä kertaa. Valmiina pystytettynä se herätti kyllä herkkiä tunteita: erittäin toimivan kokonaisuuden olin onnistunut itselleni suunnittelemaan! Pitkään kyllä sen parissa aikaa kyllä treenikämpällä vietinkin ja suunnittelin signaaliketjua nukkumaan mennessäkin.

Ehdimme tehdä alustavan tsekkauksen, kunnes oli poistuttava toviksi parin korttelin päässä sijaitsevaan Levykauppa X:ään soittamaan päivän levykauppakeikka.

Väkeä oli paikalla taas hieman niukasti, johtuen kenties bussilakosta ja sateisesta kelistä. Kuitenkin noin parinkymmenen hengen kokoinen joukkio kuunteli lyhyen settimme ja tuntui pitävän kovasti. Tältä keikalta sain keikkapalkkioksi Bob Dylanin Don’t Look Back -leffan deluxe-version.

X:stä takaisin Semifinaliin. Nopean ruokailun jälkeen treenasimme läpi muutaman kerran illan keikalle vierailemaan saapuvan tanssiporukan (videosta tuttuja naisihmisiä) kanssa heidän osuutensa, jonka jälkeen jatkoimme omaa checkiämme.

Omat pasmani meinasivat jossain vaiheessa mennä hieman sekaisin, kun soitimme läpi jotain biisiä ja huomasin Tommi Vikstenin seurailevan toimintaa miksauspöydän vierellä. Kyseisen herran kitaransoittoahan on tullut itse ihailtua useammassakin eri yhteydessä. Miehen läsnäolo selittyi sillä, että J. Karjalaisen Polkabilly Rebels oli soittamassa yläkerrassa Tavastian puolella. Kovasti Viksten kehui muutaman biisin kuunneltuaan, mikä lämmitti kyllä suuresti.

Checkin jälkeen kello olikin jo sen verran, että oli sama jäädä odottelemaan keikkaa Semifinaliin. Ennakkolippuja oli myyty sen verran mukavasti, ettei väen suhteen tarvinnut juuri jännittää. Kaikkea muuta kylläkin.

Laittautumista, uuteen keikka-asuun sonnustautumista, hermoilua, vessassa ravaamista…ja yhtäkkiä sitä havahtuu siihen että uunituore intronauha pamahtaa salin puolella soimaan. Reilun kahdeksan kuukauden määrätietoisen työnteon odotettu kulminaatiopiste onkin yhtäkkiä käsillä. Itse olin ainakin niin hermona, etten osannut kuin nauraa hysteerisesti kun halasin Klausia ennen lavalle astelemista.

Viittä vaille loppuunmyyty Semifinal otti meidät vastaan lämpimästi, ja tuntui siltä että on juuri siellä missä pitääkin. Keikasta ei oikein muista mitään muuta kuin että kaikki tuntui menevän juuri kuten pitääkin: soittimien vaihdot, uudet biisit, uusien efektien kanssa pelaaminen, soolospottini synakitaran kanssa, Klausin asunvaihto, tanssijoiden vierailu… Muistan kehuneeni jossain spiikissä yleisölle sitä kuinka pitkäkestoinen stressi levynteon suhteen oli kaiken sen arvoista juuri tämän takia. Enkä kyllä liioitellut yhtään.

Keikka meni ohi sellaisessa hurmoksessa, että se johti siihen että keikan jälkeen istuimme pienellä porukalla yläkerrassa Ilveksessä ja mietimme Klausin kanssa että tässäkö se nyt oli. Stressi purkautui jännällä tavalla: alkoi miettiä että menikö kaikki oikeasti hyvin. Hirvittävät eksistentialistiset kysymykset mylläsivät päässäni, mutta seuraavana aamuna heräsin tyytyväisenä ja iloisena ja hoksasin että keikka oli kuin olikin ollut silkkaa juhlaa. Kiitos paikalla olleille!

Perjantai 30.4.
Vakiopaine, Jyväskylä

Vakiopaine on mukavimpia baareja joita on. Sinne meneminen aiheuttaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen paineita, sillä olemme soittaneet siellä niin upeita keikkoja että niiden ylittäminen tuntuu aina vaan haastavammalta.

Fiilikset olivat edessä olevista positiivisista haasteista huolimatta kieltämättä melkoisen hyvät: vappuaatto Jyväskylässä ja onnistunut levynjulkkarikeikka takana.

Kävimme hakemassa kamat Juki-mobiilin (keikka-automme, jolle voi myös ehdottaa iskevämpiä nimiä) kyytiin Semifinalista ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Autolle löytyi paikka ihan Vakiopaineen edestä, joten roudaus ei kovin iso homma ollut.

Vakiopaineen Matti oli tiskillä saapuessamme, ja kertoi ennakkolippuja myydyn sen verran että muutaman vielä pystyisi myymään kunnes paikka on loppuunmyyty. Ei muuten tuntunut yhtään hassummalta lähtökohdalta.

Perinteisesti viereisessä Mariassa suoritetun ruokailun jälkeen kamat pystyyn, itse hoidettu soundcheck ja sitten odottelemaan keikan alkua.

Sovittuun aikaan intronauha pärähti soimaan ja astelimme takahuoneesta yleisön läpi aloittamaan keikan Diskotanssiin-biisillä. Yleisö oli hyppysissä alusta asti ja meininki loistavaa.

Tästäkään keikasta ei jäänyt mieleen mitään yksittäistä huippuhetkeä, tuntuu siltä että kaikki vain meni alusta loppuun asti juuri kuten pitikin. Paitsi että synakitaran kanssa sekoilin jotain, ja Nöpönenän aikana yleisön joukossa juoksennellessani huomasin langattoman lähettimeni irroneen hihnasta ja roikkuvan holtittoman näköisesti piuhasta lattialla. Tuollaiset asiat jäävät aika marginaalin kun täpötäysi baari elää keikan mukana intensiivisesti alusta loppuun ja tiukassa iskussa oleva bändi pistää parastaan. Olipa siis jälleen kerran aivan loistava Jyväskylän visiitti, ja uskaltaisin sanoa että pistimme jälleen paremmaksi edellisestä kerrasta.

Keikan jälkeen hengailimme kaikessa rauhassa baarissa, kävimme nappaamassa yöpalaa läheiseltä grilliltä ja hengitimme syvään kevätilman tuoksuja. Kiitos Jyväskylä!

Keskiviikko 12.5.
Levykauppa X, Oulu
45 Special, Oulu

Oulun keikan asetelmat olivat jännät. Edellisellä viikolla olin sairastunut (ilmeisesti levynjulkaisuun liittyvän stressin lauettua) flunssaan, joka alkoi lievänä kurkkukipuna ja yltyi viikonloppuun tullessa korkeahkoon kuumeeseen ja äänenmenettämiseen. Kun vielä maanantaina kurkusta lähti pelkkää pihinää, käväisi jo mielessä että miten tästä selvitään. Sovimme Klausin kanssa netin välityksellä että jos ääntä ei lähde, niin sitten sovelletaan taustalauluosuuksia, mutta lähdetään siitä ettei keikkaa peruta.

Niinpä Klaus tuli hakemaan minua keikka-aamuna. Olin varautunut matkaan ostamalla itselleni lehtiön, jonka avulla kommunikoin solistin kanssa. Jotain vuosien varrella rakentuneesta kommunikaatiosta ja ymmärryksestä kertoi se, ettei väärinymmärryksiä päässyt koko viiden tunnin ajomatkan aikana syntymään, vaikka keskustelu olikin välillä melko moniulotteista.

Saavuimme Levykauppa X:ään ajallaan, pystytimme kamat ja aloimme soittaa lähes saman tien. Paikalle oli tullut mukavasti väkeä varta vasten, ja osa taisi laulaa uusia biisejäkin mukana: levykauppasetithän koostuivat Nöpönenää lukuun ottamatta täysin uuden levyn biiseistä.

Tule pois piilosta -biisin aikana unohdin kurkkukipuni ja huusin oman osuuteni ensimmäisessä kertosäkeessä. Voin sanoa että sattui melkoisesti: sen jälkeen tyydyinkin vaan spiikkailemaan äänellä joka oli ehkä oktaavin normaalia puheääntäni matalammalla.

Levykauppakeikka meni hyvin, ja saimmepa kesken keikan lapsiyleisöäkin, kun kaksi päiväkoti-ikäistä muksua asteli sisään isänsä käsipuolessa. Onnistuneesti setissä sattui juuri silloin olemaan Salamaponi, jonka pystyi osoittamaan suoraan näille yleisön edustajille kertomalla seuraavan laulun kertovan ponista. Tyttöjen isä osti keikan jälkeen levyn, joten ilmeisesti siinä perheessä kuunnellaan Ukkosmainetta jatkossakin. Hyvä!

Kamat kasaan, palkkiolevy mukaan (Klausille Pariisin kevät, minulle Nirvanan Live at Reading -dvd) ja hotellille kirjautumisen jälkeen Nelivitoseen. Oulussa vaikuttava kaverimme Markus oli lupautunut jälleen kerran miksaamaan, joten tiedossa oli että asiantunteva mies on puikoissa. Markus oli myös lupautunut suorittamaan miksaajalle harvinaisen lisäpestin: kun viestitin alkuviikosta äänettömyydestäni, lupasi hän hoitaa ainakin Tule pois piilosta -biisin taustalauluosuudet. Näitä varten Markus oli virittänyt itselleen miksauspöydän luokse mikin. Juuri näin!

Kamat pystyyn, tehokas soundcheck ja ruoan ääreen. Nelivitosessa on erinomainen keittiö, joka ei pettänyt taaskaan: oikein maittavaa oli kasvislasagne.

Takahuoneessa odottelua, keikkavaatteisiin sonnustautumista, takahuonetekstien selailua (tämänkertaisena suosikkina absurdilla tavalla hauska ”Mä kusin sun poikkihuilukoteloon”). Sovittuun aikaan intronauha pyörimään ja lavalle.

Baari ei seuraavana päivänä odottavasta helatorstaista huolimatta ollut varsinaisesti täynnä, mutta ihan tyhjille seinillekään ei tarvinnut soittaa: sali oli melko tarkalleen puolillaan ihmisiä jotka olivat varta vasten tulleet meitä seuraamaan, ja kannustus oli sen mukaista.

Omasta mielestäni soitto kulki hyvin, lukuun ottamatta synakitarasooloa, jonka onnistuin jotenkin hieman vesittämään osin epäselvän kuuntelun ja osin soittimen täydellisen holtittomuuden takia. Muuten meni hyvin, mutta onhan se kieltämättä hieman eri fiilis vetää keikkaa kun tiedostaa että pitää varoa revittämästä ääntään. Jätin suvereenisti suurimman osan taustoista laulamatta, lauloin vain sellaisissa biiseissä joissa osuuteni olivat oikeastaan lead-osuudessa (kuten Tänä yönä -biisin kertosäkeistö).

Sen verran hyvin keikka kuitenkin meni, että saimme encoret ja keikan jälkeen paita- ja levykauppa kävi vilkkaana. Lisäksi mieleen jäi mies, joka kertoi mikä Ukkosmaineen musiikin merkitys on heidän avioelämässään. Liikuttavaa oli se. Hetki hengailua, kamat kyytiin ja hotellille nukkumaan. Seuraavana aamuna hotelliaamiaisella ääni tuntui edellispäivän koitoksista huolimatta liki normaalilta. Musiikin parantava vaikutus on välillä aika ällistyttävä.

Perjantai 14.5.
Levy-Eskot, Joensuu
Karjalantalon Kellari, Joensuu

Kotikaupungin keikka ja ensimmäinen kunnolla lämmin kevätpäivä: toimiva yhtälö! Kävimme soittamassa ennen soundcheckiä kevään viimeisen levykauppakeikan Levy-Eskoilla, ja täytyy sanoa että oli kyllä onnistunein levykauppavedoista.

Soitimme ilman laulukamoja, siis pelkästään siten että koskettimiini oli pieni vahvistin. Intiimi lähestymistapa toimi hienosti, keikalla tuli paljon yllättäviä käänteitä. Lisäksi pieni kauppa oli aika lailla täynnä kiinnostunutta väkeä. Erittäin hyvillä fiiliksillä pääsimme jatkamaan checkiin.

Kyseisenä iltana jaoimme lavan tallikaverimme Eläimen kanssa. Alkuvuodesta esikoisensa levy-yhtiömme Juki Recordsin kautta julkaissut yhtye on saanut mukavasti mediahuomiota, ja levyä ovat kehuneet niin kriitikot kuin yleisökin. Erittäin suurella ylpeydellä on jäbien edesottamuksia tullut seurattua, joten mukavaa oli saada heidät lämppäämään meitä.

Hoidimme checkin alta ennen Eläintä, ja siirryimme ensin Uljas-lehden kuvattavaksi ja sen jälkeen Ilosaarirockin netti-tv:n haastateltaviksi. Jotenkin koko päivän hallinnut valoisa ja avoin olo aiheutti sen, että haastattelussa tuntui pitkästä aikaa siltä että voi olla rennosti ja vapautuneesti. Monesti alkaa punnitsemaan sanojaan ehkä vähän liikaakin, tai on muuten vähän etäinen.

Ruokailun jälkeen odottelemaan ja sitten kymmenen maissa seuraamaan Eläimen keikkaa. Väkeä valui paikalla hiljalleen (ennakkolippuja oli mennyt sen verran reilusti ettei onneksi tarvinnut jännittää yleisökatoa) ja bändi soitti hyvin. Sen verran tosin jännitti omaa keikkaa, että keskittynyt keikan seuraaminen oli melko mahdotonta.

Eläimen keikan jälkeen bäkkärille odottelemaan ja hermoilemaan. Keikka-asu päälle, SHS-10 -soitin valmiiksi ja sitten miettimään että ehtisikö vielä kerran käydä vessassa (ennen keikkaa on mahdollista käydä viiden minuutin sisällä vaikka viisi kertaa vessassa ja silti miettiä että pitäisikö vielä käydä). Sovittuun aikaan miksaajana toiminut Urski laittoi intronauhan soimaan ja halauksen jälkeen astelimme lavalle aloittamaan setin avausbiisiksi kevään keikoilla vakiintuneen Diskotanssiin-raidan.

Tuntuu siltä että alan toistaa itseäni, mutta olipa hyvä keikka! Sali oli täynnä (päälle 150 maksanutta ja vieraslistalaiset päälle), lavasoundi erinomainen ja soitto kulki loistavasti. Synakitara aiheutti taas soolospotissa jotain pientä murhetta, mutta se oli jälleen sivuseikka. Yleisö oli hienosti mukana ja bändi toimi huipusti. Mitään yksittäisiä huippuhetkiä ei taaskaan tule mieleen, keikka oli vaan yhtenäinen energiapurskaus jonka jälkeen oma olo oli euforinen, uskoisin että yleisölläkin.

Keikan jälkeen Klaus lähti nukkumaan, koska oli lähdössä varhaisella junalla takaisin Helsinkiin. Itse kävin istumassa Eläimen edustuksen kanssa hetkisen Jokelassa. Kun kävelin yksikseni nukkumaan pitkin Kauppakatua, alkoi taivaanrannassa yhtäkkiä jyristä ja salamoida. Ukkosilma rajoittui kuitenkin juuri siten, että näin sateen mutta en kastunut itse lainkaan. Melko komea fiilis oli kyllä: näin diskotähti palaa keikalta.

Perjantai 28.5.
Telakka, Tampere

Edellisestä Tampereen keikasta oli päässyt vierähtämään yli kaksi vuotta, mikä on kyllä suuri häpeä kun kaupungissa on aina ollut lämmin ja hieno vastaanotto.

Itse saavuin paikalle kaupunkiin jo hyvissä ajoin, koskapa olin luvannut toimittaa Tampereella toimivalle jakelijallemme hieman lisää levyjä. Tulipahan samalla tsekattua Supersoundsin toimitilat.

Kamojen roudaus Telakalle, ja hetkeksi hotellihuoneeseen levähtämään ennen paluuta keikkapaikalle Palsan Tomin kanssa sovittujen treffien merkeissä. Hetki hengailua ja ateriointi Telakalla, jonka jälkeen siirryimme vastapäätä sijaitsevalle Klubille tsekkaamaan Laurilan Jannen keikan. Hienoa meininkiä, erityisesti jäi mieleen uusi, ilmeisesti ensiesityksensä saanut biisi jossa laulettiin kyynaamoista ja rappukyylistä.

Klubilta takaisin Telakalle, jossa Klaus jo odottelikin. Kamat pystyyn, ja nopea soundcheck. Tällä kertaa puikoissa oli talon oma, erittäin asiallinen miksaaja joka ei ollut meitä aiemmin nähnyt. Oli hauskaa, kun kaveri hämmästeli erittäin isosti kosketinkioskiani sitä pystyttäessäni. Itse on jo niin tottunut ajatukseen, ettei ajattele sitä että kattaukseni on tosiaan varsin erikoisista palikoista koottu.

Check meni hyvin, ja sen jälkeen siirryimme odottelemaan keikan alkua yläkerran puolelle. Odotellessa katsoimme Tomin kuvaamia videopätkiä bileistä, joissa soitimme levyn- ja videontekoon osallistuneille lyhyen keikan. Erittäin hienoa matskua, pitää varmaan saattaa julki jossain vaiheessa!

Vähän ennen sovittua aikaa keikkavaatetta päälle ja äänenavausharjoitteita tekemään. Sovittuun aikaan miksaaja tyrkkäsi intron soimaan. Lyhyt halaus ja aloittamaan Diskotanssiin-biisi.

Väkeä oli paikalla mukavasti: ei täysi baari, mutta pöydistä raivattu tanssilattia oli täynnä, ja sehän on pääasia.

Alkukeikka sujui pieniä kämmäyksiä lukuun ottamatta melko mainiosti, mutta James-biisistä eteenpäin tuli pieni notkahdus. Aloin soittamaan biisiä synakitarallani. Klaus lauloi alun aivan oikein, mutta kun nytkäytin kompin käyntiin PSR-7:sta, jatkuikin komppipohja puoli sävelaskelta alemmasta sävellajista, mikä luonnollisestikin harhautti solistin niin että meni kotvanen aikaa ennen kuin pääsi takaisin kyytiin ( myöhemmin ilmeni, että olin vahingossa huitaissut synakitaran transpose-nappia, aiheuttaen näin sekaannuksen).

Vaikka tuo olisi ollut pieni juttu, jäi siitä itselle jonkinnäköinen trauma, varsinkin kun huomasin samalla Klausin fiiliksen hieman laskevan. Hermostuksissani mokailin sitten vähän lisää: Mansikkakausi lähti epähuomiossa ihan väärässä tempossa, ja hätäpäissäni yritin nostaa tempoa liian rajusti kesken säkeistön.

Joku neljä-viisi biisiä meni sekoillessa ja hermoillessa, sitten jotenkin totesin että tilanne täytyy ottaa haltuun. Heitin kehiin vähän erikoisliikkeitä ja keskityin enemmän show’n ylläpitämiseen kuin normaalisti, koska huomasin Klausin fiiliksien kaipaavan kohentamista. Ratkaisu toimi, ja loppukeikka olikin silkkaa spontaanien tilanteiden juhlaa. En edes muista tarkalleen mitä kaikkea tapahtui, mutta tunnelma yleisön ja bändin välillä oli erittäin välitön ja lämmin.

Keikka päättyi onnellisten tähtien alla soitettuamme parit encoret. Sen jälkeen hetki paita- ja levykaupan pyörittämistä sekä hengailua tuttujen ja tuntemattomien parissa. Ja mikä hienointa: kun baarin väelle valitteli yönälkäänsä, saimme molemmat pian eteemme kasvistortilla-annoksen! Kiitos Tampere, vastoinkäymisten kautta voittoon!

-Wilhelm

Muutamia huomioita levynjulkkarikevääseen liittyen, eli artisti avautuu -osio:

Kaikki kevään keikat ovat olleet hyviä, suurin osa erittäin hyviä, ja niillä on riittänyt väkeä. Järjestäjät ovat olleet mukavia, samoin paikkojen henkilökunta teknikkoja ja muita lukien. Uusi keikkakalustoni on toiminut mainiosti, tosin synakitaran (Casio DG-20) kanssa tuli lähes joka keikalla sekoiltua jotain soittimen holtittomasta soittotatsista johtuen. Niinpä päätin viimein Telakan keikan jälkeen jättää soittimen soitinarsenaalista pois, ja olen ollut tyytyväinen ratkaisuun.

Jännittävä piirre tässä keväässä on ollut median totaalinen kiinnostuksen puute. Biisimme eivät kotikaupungin loistavaa Oi.fm-kanavaa lukuun ottamatta ole soineet oikein missään, edes yksittäisiä kertoja (tosin levyllä on sen verran kritiikkiäkin radioita ja soittolistoja kohtaan, ettei se ihan yllätys ole). Samoin printtimedian kiinnostus on riittänyt satunnaisiin levyarvioihin: haastatteluja ei ole ollut musalehdissä eikä paria poikkeusta lukuun ottamatta sanomalehdissäkään.

Levyarvioiden lukeminen on myös vahvistanut tunnetta siitä, että toimittajien mielestä jokin uutuudenviehätys on karissut, emmekä ole enää kiinnostavia. Vaikka kritiikistä ei sinänsä piittaa, koska itsestä uusi levy tuntuu edelleen ylivoimaisesti onnistuneimmalta tähänastisistamme, on tuntunu kummalliselta lukea joitain arvioita. Useissa meitä syytetään saman kaavan toistamisesta, kun tällä levyllä olemme nimenomaan uudistuneet kaikkein eniten levy-levyltä-kehitystä miettien. Uudistusta on tapahtunut niin musiikillisessa, sanoituksellisella, soitannollisella kuin asenteellisellakin puolella.

Sanoitusten suhteen tuntuu taas siltä, että olemme joutuneet toimittajien toimesta väärintulkitsemisen kohteeksi. Joissain arvioissa kritiikkimme (samoin kuin toisaalta myös useiden tekstien itseironia) soittolistoja ja hittiformaattia kohtaan on tulkittu katkeruudeksi, mitä se ei tosiaan ole. Ei ole kyse siitä, että esimerkiksi radioiden pitäisi tajuta nimenomaan meidän erinomaisuutemme, vaan siitä että olisi hienoa jos radio voisi olla muutakin kuin samaa pariakymmentä suppean formaatin mukaista listaa toistava soittoautomaatti. Kulttuuri voisi olla myös monipuolista, mielenkiintoista ja virikkeitä antavaa. Olisi mukavaa jos marginaalisempiakin ilmiöitä esiteltäisiin muutenkin kuin joissain omituiseen aikaan esitettävissä erikoisohjelmissa (joita niitäkin Ylen puolelta ajetaan koko ajan alas).

Kummalliselta tuntuu myös se ajatus, mikä yhdessä levyarviossa tuotiin esille: kaikki tietävät jo edellämainitun tilanteen, ei sitä tarvitse alleviivaten tuoda esille. En oikein ymmärrä tuollaista ajatusmallia. Kyllähän kaikkien pitäisi periaatteessa myös tietää että vaikkapa väkivalta on väärin: eikö siis kannata tehdä väkivallanvastaisia lauluja?

Kaikkein koomisinta tilanteessa on se, että oman tuntuman mukaan useimmat kuuntelijamme tykkäävät uusimmasta levystämme ja pitävät sitä parhaana tähänastisistamme. Tämä on pääteltävissä sekä keikoilla saaduista kommenteista että siitä, että levy on lähtenyt myymään vauhdikkaammin kuin aiemmat: tästä osoituksena yhtyeen uran ensimmäiset listasijoitukset.

Pähkinänkuoressa: kuuntelijoidemme (sekä uusien että vanhojen) mielestä olemme tällä hetkellä kiinnostavimmillamme, kun taas median mielestä olemme vanhentunut vitsi. Hassua, mutta totta. Ja samalla: erittäin onnekasta että tilanne on näin päin, koska toisin päin tilanne olisi artistin kannalta paljon karumpi. Median huomio auttaa bändin nimen leviämistä ja näin ollen keikkojen saamista ja muuta vastaavaa, mutta ylivoimaisesti tärkeintä on kuitenkin se että te olette kiinnostuneita tekemisistämme. Kiitoksia kevään ja kesän keikoilla käyneille, levyn ostaneille ja meitä muutoin tukeneille! Olette parhautta, nähdään keikoilla!

-Wilhelm