Salamablogi

Oletteko te tosissanne? - yhtye muistelee

19.11.2010 (Levypäiväkirjat, Oletteko te tosissanne?)

Perinteisesti aiemmistakin levyistä on tehty tällaiset yhteenvetotyyppiset jutut, mutta Oletteko te tosissanne? -levyn kohdalla tuntui tarpeelliselta tehdä tällainen blogimerkintä vasta myöhemmin ja antaa ihmisten vetää omat mielipiteensä levystä. Nyt kun julkaisusta on ehtinyt kulua reilu puoli vuotta, niin yhtye lausuu mietteensä ja muistelmansa levystä. Olkaa hyvät!

Miehistö:

Klaus Thunder: laulu, vihellys, ohjelmointi, apuäänitys
Wilhelm Meister: koskettimet, syntetisaattorit, syntetisaattorikitara, sähkökitara, baritonikitara, kellopeli, ohjelmointi, laulu
Heikki Marttila: Äänitys ja miksaus

Biisit:

Diskotanssiin

Wilhelm: Levyn avausraita haki muotoaan pitkään. Vietin syksyllä 2009 paljon aikaa puoliksi homehtuneella, Eläin-yhtyeen kanssa jakamallani treenikämpällä biisejä ja sovituksia väsäillen. Diskotanssiin-biisin sävellys syntyi yhden tällaisen session aikana. Kappale lähti rakentumaan bassoriffin ympärille, ja lopulta lähetin valmiina olevat osat Klausin tekstitettäviksi. Eka tekstiluonnos ei oikein vielä lähtenyt mielestäni kunnolla, ja biisi pyöri jossain vaiheessa unohduksissa kunnes kuuntelin alkuvuodesta siihen mennessä nauhoitettuja demoja ja totesin biisin tunnelman olevan edelleen kiinnostava. Tein oman ehdotukseni avausriveiksi ja Klaus kirjoitti sen pohjalta tekstin uusiksi säilyttäen toki jotain toimineita osia.

Myöhemmin mieleen tuli mahtipontinen riffi jolla olin huvittanut itseäni ja Klausia demovaiheessa, ja yhtäkkiä tajusin sen sopivan jollain kierolla tavalla kappaleeseen. Niinpä kappaleen c-osaksi päätyi riffi, joka tunnettiin bändin sisällä nimellä ”Tuomaksen iltapäivä”: voitte päätellä miksi.

Tämä oli avausbiisinä kaikilla kevään levynjulkaisukeikoilla, ja tätä kuunnellessa tulevat edelleen mieleen silloiset odottavan innostuneet fiilikset.

Hangen halki

Klaus: Hangen halki kertoo siitä että hylkää menneisyyden taakat ja katsoo käsi kädessä eteenpäin. Lähdetään yhdessä tekemään onnellinen tulevaisuus. Teksti sai minut liikuttumaan vielä lopullista versiota kuunnellessanikin. Tällaiset naiviuden hetket ovat hyvin todellisia ja yleensä hyviä inspiraation lähteitä säveltämiseen. Innostun usein tekemään kappaleen, kun tulen sanoneeksi tai kuulleeksi jotain höpsöä mutta todellista. Nuo kaksi asiaa ovat minulle iso osa Ukkosmaineen viehätystä.

Play

Wilhelm: Ensimmäinen levylle syntynyt biisi, jonka myötä levynteko voidaan myös katsoa alkaneeksi. Kun palasimme viime elokuussa ensimmäiseltä ulkomaan keikaltamme Saksasta, oli Euroviisujen avoin karsinta käynnissä vielä viikon ajan ja päätimme osallistua kun Facebookissakin oli ryhmä jossa meitä sinne toivottiin. Ryhdyimme biisintekopuuhiin heti keikalta paluun jälkeisenä maanantaina herättyämme ja aamukahvit juotuamme. Muistan, kun otin PSR-7 -koskettimeni syliin, istahdin sohvalle ja annoin sormien viedä sen kummemmin miettimättä. Syntyi biisin introriffi, jonka ympärille kappale lähti syntymään (myöhemmin riffi siirtyi intron sijasta toiseen paikkaan). Klausille tuli mieleen rap-ote säkeistöön ja teksti rakentui yhteistyönä parin päivän sisällä. Muistaakseni keskiviikkona biisi oli kasassa, levytettyyn versioon tehtiin enää pieniä hienosäätöjuttuja sovitukseen liittyen.

Klaus: Diggailen Euroviisujen hulluutta melkoisesti ja mielestäni Ukkosmaine kävisi ulkonäkönsä ja biisimatskunsa puolesta loistavasti tapahtumaan. Elämäni ei ole pilalla jos en koskaan noihin skaboihin pääse, mutta ainakin on tullut yritettyä. Eihän Euroviisuissa ole kysymys Euroopan parhaimman biisin tekemisestä, vaan yhdessä tekemisestä ja hulluttelusta. Suomalainen mentaliteetti on niin kilpailukeskeinen. Minua huvittavat suuresti otsikot kuten “Suomi yrittää tänä vuonna ysärijytällä”.

Salamaponi

Klaus: Tämä kappale on tehty itse asiassa jo ennen Play:tä. Olimme Jyväskylässä keikalla ja eräs yleisön edustaja antoi meille lahjaksi tuunaamansa leluponin. Se oli pinkki, sillä oli salama kankussa ja niittirannekkeet. Salamaponi!! Aaargh, miten söpöä! Tästä inspiroituneena mieleeni tuli kyseinen kappale. Unessa ujot rakastavaiset saavat toisensa ja ratsastavat tämän ystävällisen ja ymmärtäväisen ponin selässä kohti aurinkoa.

Salamaponi on muuten ensimmäinen biisi jota tapailin syntikalla. Yleensä käytössä on akustinen kitara, koska hallitsen kyseisen instrumentin paremmin. Käytössäni oli maalaileva, uninen soundi ja kertsi kuulosti ihan ensimmäisen Terminator-leffan soundtrackiltä. Tein kappaleesta kuitenkin akustisen demon, ja se virui koneellani useamman viikon ennen kuin lähetin sen Wilhelmille.

Wilhelm: Keikkasuosikiksi osoittautunut biisi, josta tehtiin sittemmin levyn toka video. Ehjä ja konstailematon laulu, jonka toteutus maltettiin pitää sopivan yksinkertaisena: tähän ei kaivannut sen isompia kikkailuja. Sisälläni asuva hevikitaristi tosin nautti suuresti ekaa kertsiä edeltävän pick scrapen soittamisesta.

Pitäiskö sunkin jo

Klaus: Tämä taitaa olla viimeisiä levylle valmistuneita kappaleita. Päätin vuodenvaihteessa 2009-2010 lopettaa “oikeat työt”, jotka tässä tapauksessa tarkoittivat hyllyttämistä ruokakaupassa. Päätin keskittyä teatteriin ja musiikkiin, enkä antaa minkään asian olla niiden tiellä. Päätös oli ollut haaveissa jo pitkään, mutta luterilainen työmoraali on estänyt sen synnyn. En kuulu kirkkoon, en useimmiten ole konservatiivinen ihminen eikä suku painosta minua mihinkään. Toisaalta suuressa suvussani ei veljeäni lukuun ottamatta taiteilijoita ole, joten miksi minä sitten saisin olla. Tämän lisäksi olen ystäväpiirini on täynnä näyttelijöitä ja muusikoita, ja olen aina kokenut heidät itseäni paremmiksi. Päästin lopultakin tästä harhaluulosta irti ja se kyllä kuuluu viime vuodenvaihteessa tehdyissä kappaleissa.

Eräs musiikkia toisinaan harrastava tuttavani vitsailee aina alentavaan sävyyn musiikin tekemisestä. Hänen kohdallaan nämä vitsit tuntuvat olevan valitettavan totta. Ensin pitää hommata ammatti ja kunnon elanto ja sitten joskus kun on rahaa voi nauttia elämästä. Hän siis elää tulevaisuutta varten, ei nykyhetkeä. Monet kappaleessa olevat säkeet ovat suoraan hänen suustaan.

Wilhelm: Työstimme tätä biisiä viimeisten joukossa tuolloisella työhuoneellani Pielisjoen rannassa. Muistelen tuota puolisen vuotta käytössäni ollutta huonetta lämmöllä. Erityisesti huhtikuun alussa biisejä keikkakuosiin treenatessa oli mahtava fiilis kävellä aamutuimaan aurinkoisen kaupungin halki, hakea torilta muutama tuore karjalanpiirakka, keittää työhuoneella kahvit ja paneutua rakentelemaan keikkasovituksia ja uutta kosketinkioskia. Ikkunasta oli hieno seurata jäiden lähtemistä ja kevään etenemistä. Ja paikallisena rock-triviana on mainittava, että ikkunasta aukesi näkymä joka on ikuistettu Hassisen koneen Rumat sävelet -levyn kanteen.

Jostain syystä mieleeni tuli ehdottaa biisin loppuun tuplabasarein ja sähkökitaroin höystettyä “metalli”-osaa. Lauloin myös kyseiseen osuuteen useamman oton rajunpuoleisia huutolauluja. Sen jälkeen ilmeisesti happikadosta johtuen olin melkoisen pihalla koko loppupäivän.

Tästä biisistä on mainittava lisäksi se, että kertsissä käytetty “pasahtaa”-verbi on napattu eräältä Niinivaaran lukion entiseltä opettajalta, jota kaikki vuosikurssimme tyypit muistavat epäilemättä lämmöllä.

Tule pois piilosta

Wilhelm: Tekstissä käsitellään musiikkimaailman laskelmointia ja siihen liittyviä asioita, joka monesti tuntuu tappavan aidon ilon kaikesta tekemisestä. Muun muassa näiden asioiden takia olemme katsoneet parhaaksi julkaista levymme oman levy-yhtiömme Juki Recordsin kautta. Musiikkibisnes ei itsessään ole mitenkään huono juttu niin kauan kuin paino pysyy sanaparin ensimmäisessä sanassa.

Tekstissä kritisoidaan myös radioiden tarjontaa. Tätä keskustelua tulisi mielestäni pitää edelleen yllä etenkin Yleisradion suuntaan. Erikoisohjelmia ajetaan koko ajan alas, ja täytetään sen sijaan ohjelmavirtaa soittolistoilla ja idioottimaisella tekopirteällä lätinällä. Itse en ole vuosiin jaksanut enää kuunnella muita radiokanavia kuin Radio Helsinkiä. Ja toisinaan Yle Puhe -kanavaa.

Tervetuloa

Wilhelm: Muistan biisin syntyhetken elävästi. Elettiin marraskuun puoliväliä ja taivaalta satoi isoja pehmeitä lumihiutaleita. Olin jo aikaisemmin kirjoittanut muistivihkoon joitain tekstirivejä kappaleen aiheeseen liittyen, mutta lumisateen ja vastakeitetyn kahvin yhteisvaikutus ajoi kirjoittamaan laulun lähipiiriin kevään aikana syntyville uusille ihmisille.

Yleensä minulla on tapana hieroa lauluja pitkällä aikavälillä, mutta tämä tuli aikalailla kokonaisena yhdellä istumalla: yhden rivin tein Klausin ehdotuksesta jälkikäteen uusiksi, ja se muutti kappaletta kyllä paremmaksi. Lisäksi sävelsin biisin outron vasta muutamaa päivää ennen kappaleen äänittämistä. Olin suunnitellut soittavani kyseisen melodian synalla, mutta demonstroin äänittäjä-Heikille pohjaraitojen äänittämisen jälkeen viheltämällä, että ”kappaleen loppuun tulee tällainen melodia”. Heikki innostui heti: ”ai viheltämällä?”. Väärinkäsityksestä tullut idea oli loistava. Niinpä valtuutin Klausin viheltämään melodian, koska olen itse umpisurkea viheltäjä.

Tämä kappalehan on ensimmäinen Ukkosmaineen historiassa, joissa minä toimin lead-vokalistina Klausin laulaessa taustoja. Totesimme molemmat yhdessä aiheen henkilökohtaisuuden vaativan sitä, että tekijä laulaa biisin. Tätä äänitettiin viimeisten laulujen joukossa, ja muistan laulamisen tuntuneen (kenties loppusuoran väsymyksestä johtuen) erityisen rennolle. Hauskaa on myös se, että tekstin avausrivi “Ette ole vielä tässä maailmassa / kun me äänitämme tätä laulua” pitää paikkansa hyvin täsmällisesti: ensimmäinen uusista tulokkaista nimittäin syntyi heti kappaleen äänittämisen jälkeisellä viikolla.

Tätä ei ole koskaan esitetty Ukkosmaineen keikoilla, mutta esitin biisin yksinäni kummipoikani ristiäisissä. Täytyy sanoa että varmaan koskaan esiintyminen ei ole jännittänyt niin paljon.


James

Wilhelm: Diskotanssiin-biisin lailla tästäkin tulee elävästi mieleen syksyisen treenikämpän homeen haju, muistan väännelleeni ja käännelleeni tätä siellä yksikseni pitkään. Muistan että kokeilin tähän varmaan kolmea erilaista kertsiä, mutta lopulta päädyin siihen että tuollainen missä asiat sanotaan suoraan ja kiertelemättä on selkein.

Itse tekstihän lähti syntymään ihan omista fiiliksistä: syksyinen, pimeä ja sateinen Joensuu, huoli tulevaisuudesta ja kaikenlaisia epävarmuuksia sisältävästä alanvalinnasta: minähän olen elättänyt itseni musiikilla siitä lähtien kun valmistuin kesällä 2008. Piti tehdä itselle lohdutukseksi ja uskon vahvistamiseksi tällainen kappale, joka sai lopulta nimensä kappaleen ensiriveillä esiintyvästä idolistani.

Klaus: Oletteko te tosissanne? -levyllä on mielestäni melkoisen hieno draaman kaari. Lähdetään rakkauden löytämisestä, törmätään seinään, törmätään todellisuuteen, synnytään uudelleen, tajutaan ettei se niin vakavaa ole, tajutaan että ei pidä luovuttaa, tullaan onnellisiksi. Muutamassa kritiikissä levyä on sanottu katkeraksi, ja sellaisen kuvan siitä voisi saadakin jos kuuntelisi esimerkiksi ainoastaan Tule pois piilosta- ja James-kappaleet. Tämä levy on minulle puolituntinen, hyvin positiivissävytteinen kokonaisuus.

Minulle ei sovi tämä nykyajan Spotify/iTunes-meininki, että laitetaan shufflelle jonkun tietyn artistin koko tuotanto tai poimitaan yksittäisiä kappaleita. Samasta syystä olen aina inhonnut kokoelmiakin. Usein levykokonaisuudet ovat hyvin tarkkaan artistin harkitsemia, ja tuntuu vääryydeltä alkaa pilkkomaan niitä.

Toki jokainen saa puolestani kuunnella musiikkia haluamallaan tavalla, mutta minulle musiikin aidoin yksikkö on yksittäisen kappaleen sijasta albumi.

Pyyhe kenttään…not!

Wilhelm: Ensimmäisten joukossa syntyneitä kappaleita. Pidimme Klausin kanssa syksyn 2009 alussa sessioita treenikämpälläni. Esittelin Klausille eri riffejä ja melodia-aiheita joita olin väsäillyt itsekseni ajan mittaan.

Klaus käytännössä kokosi biisin kasaan kuunneltuaan eri aihioitani: ”tuo osa sopii hyvin introksi, ja tuo toimii bridgenä ennen tuota osaa josta tulee kertosäe”. Näin yhdistyivät kolme osaa jotka olin tehnyt täysin irrallaan toisistaan ja yhtäkkiä meillä oli käsissämme säkeistöä vaille biisin rakenne. Innostuin asiasta niin paljon että tein säkeistön melodian samalta istumalta. Seuraavan päivän sessioihin Klaus teki ensimmäisen tekstiluonnoksen, jonka pohjalta lopullinen teksti valmistui lukuisten muokkausten jälkeen.

Purjeet ylös

Klaus: Purjeet ylös nivoo albumin yhteen. Biisin tarina on kuin kertaus siitä mitä juuri kuultiin.

Kun olin tehnyt kappaleen a-osan ja intoillut siitä pitkään, mietin millainen kertosäe voisi olla. Jotain uudenlaista piti olla. Keksinkin tehdä mukaelman siitä, millaisen kertsin mielestäni Wilhelm säveltäisi. Tuli hyvä kertosäe ja hauskaa oli.

Kun demottelimme kappaletta, minua stressasi, miten ihmeessä saamme tämän sovitettua Ukkosmaineelle. Kyllähän nämä kaikki jutut voi ohjelmoida studiossa, mutta onko se sitten Ukkosmainetta ja kuinka sitä soitetaan livenä ja niin edelleen. No, tokihan se on Ukkosmainetta kun me kaksi sen teemme. Näistä asioista varmaan osaa olla stressaamatta jo seuraavalla levyllä. Levyt levyinä ja keikat keikkoina. Toisinaan sitä on vaikea sulattaa.

Kappale tuntuu jäävän kesken. Viimeinen kertsi vaan katkeaa yhtäkkiä ja se on siinä. Mikäli biisi olisi keskellä levyä, tämä häiritsisi minua. Mutta kun se on lopetuslaulu, tuntuu että albumi jää ikään kuin auki. Albumista jää levoton olo: no hittolainen, nyt menen ulos ja elän!

Wilhelm: Tämä on yksi ehdottomia suosikkejani levyllä, suoraviivaisen tehokas biisi. Erityisesti tykkään kappaleen soolosta, jossa soitan itseni kanssa vuoropuhelun analogisynalla ja syntetisaattorikitaralla. Soolon rakentumisen mielikuvana oli se, että bermudashortseihin pukeutunut kalifornialaiskitaristi jammailee venäläisen sirkustaiteilijan kanssa.

Soittimet:

Levyllä käytettyyn peruskalustoon kuuluivat vanhat tutut: Yamaha PSR-7, Roland D-20, Yamaha PSR-47 ja Korg MS-10. Kyseisistä soittimista löytyy esittelyt muun muassa edellisen levyn päiväkirjasta, kerrottakoon siis vain uusista soittimista.

Roland SH-2000

Olin kaipaillut itselleni vanhan liiton monofonista analogisynaa jo pidemmän aikaan kun viime vuoden kesänä Muusikoiden.netistä löytyi kohtuuhintaan tällainen vehje. Erittäin inspiroivaksi osoittautunut soitin, tällä on syntynyt paljon levylle tulleita juttuja. Mikä hienointa, olen melkein varma että sama soitin on ollut käytössä Nikke Knatterton -sarjan mahtavalla soundtrackilla. Viime levyllä olin tosin varma samasta asiasta studiolla olleen Rolandin Junon suhteen. Saan tästä joka tapauksessa irti muun muassa Nikke Knatterton -sarjassa kuullun naisen puheen ja autolla ajamisen ääniefektit.

Yamaha VSS-200

Kaverini Erno löysi minulle tämän soittimen kesällä 2009 jostain kirpparilta Kalliosta. Hintaa oli huimat 25 euroa. Mahtavaa että on kavereita jotka tietävät mistä pidän!

Tykkään tästä koskettimesta erittäin paljon ja olen käyttänyt sitä tästä keväästä lähtien keikoilla soolokiipparina. Tärkeä osa soittimen viehättävyyttä on se, että siihen kuuluu pieni mikrofoni jolla voi nauhoittaa parin sekunnin mittaisia kahdeksanbittisiä sampleja. Tämän kosketinsoittimen komppien ympärille syntyi levyn avausraita Diskotanssiin.

Casio DG-20

Tämän levyn kohdalla tämä soitin oli yksi ehdottomasti mieluisimmista uusista elementeistä. Itse asiassa samaa soitinta (jopa samaa yksilöä) kuultiin edelliselläkin levyllä Miihkali Jaatisen soittamana Hiustesi tuoksu -biisin soolossa, mutta nyt soitin on mukana melkein jokaisessa biisissä.

Viime vuoden lopulla Miihkali jätti Casionsa minulle hoitoon lähtiessään vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Soittimesta oli uudella levyllä käsittämättömän paljon hyötyä. Ensinnäkin suurin piirtein kaikki levyn bassolinjat on tehty siten että olen soittanut tämän soittimen midilähtöä käyttäen bassosoundilla. Soitin on inspiroinut mielestäni parempiin ja jotenkin luontevampiin bassolinjoihin kuin mitä aiemmin koskettimilla tehdyt. Soittimessa on ylipäätään omanlaisensa soittotatsi, joka on inspiroinut hyviin riffeihin.

Studiossa soitin laitettiin kiinni kitaravahvistimeen (joku Voxin putkinuppi, mikitetty kaappi viereisessä huoneessa), joku soittimen oma kasibittisoundi, sopivasti säröä peliin ja näin saatiin aikaiseksi juuri Ukkosmaineen levyn äänimaisemaan sopivan muovisesti ja epäkitaramaisesti soiva ”särökitara”: kuultavissa muun muassa Tule pois piilosta -biisin kertosäkeistössä sekä Purjeet ylös -biisin introssa ja soolossa. Tykkään suuresti!

Keväällä lunastin tämän soittimen itselleni Miihkalilta. Pidin Casiota mukana kevään keikoilla, mutta totesin vajaan kymmenen keikan jälkeen ettei soittimen holtiton soittotatsi sovi hikisiin keikkaolosuhteisiin ja jätin soittimen odottamaan seuraavia studiosessioita.

Kilpailu: keksi nimi Ukkosmaineen autolle!

08.11.2010 (Sekalaista)

Vuosien ajan laina-autoilla ja julkisilla liikennevälineillä keikoille kuljettuaan Ukkosmaine hankki vuoden 2010 alussa käyttöönsä ensimmäisen oman keikkabussinsa: vuosimallia -95 olevan Opel Astran.

autonkuva.jpg

Kuluneen vuoden aikana on tullut kuitenkin ilmi selkeä puute: kulkupeliltä puuttuu tarttuva nimi. Välillä yhtyeen jäsenet ovat puhuneet Juki-mobiilista viitaten yhtyeen omaan levy-yhtiöön, mutta nimi ei oikein ole tarttunut. Hakusessa olisi iskevä ja tarttuva nimi joka kuvastaisi paremmin yhtyettä itseään.

Käännymme tässä ongelmassa nyt teidän puoleenne kilpailun muodossa, arvon kuuntelijamme: auttakaa nimeämään automme!

Kilpailuohjeet ovat seuraavat:

1) Lähetä nimiehdotuksesi (ja halutessasi perustelu nimelle) sähköpostilla osoitteeseen ukkosmaine(at)ukkosmaine.com ja liitä mukaan yhteystietosi (postiosoite ja puhelinnumero).

2) Yhtye valitsee nimien joukosta mielestään parhaan, jonka mukaan auto nimetään juhlallisin menoin. Parhaan nimen keksijälle lähtee palkinnoksi yhtyeen jäsenien kasaama paketti joka sisältää ainakin yhtyeen levyjä ja tekstiilituotteita sekä mahdollisesti jotain bonusyllätyksiä. Mahdollisia kunniamainintojakin saatetaan jakaa.

3) Mikäli voittanutta nimeä on ehdottanut useampi kilpailija, lähtee palkinto ensimmäisenä sitä ehdottaneelle.

4) Kilpailuaika päättyy keskiviikkona 24.11.2010 klo 16:00. Auton nimi julkistetaan marraskuun loppuun mennessä. Kilpailun voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Onnea matkaan, jäämme odottelemaan ehdotuksianne jännityksellä!