Salamablogi

Kevään keikkaturnee (14.4.-30.4.2011)

24.05.2011 (Keikkapäiväkirjat)

Torstai 14.4.
Giggling Marlin, Lappeenranta

Huhtikuun minikiertue alkoi mukavasti jo viikkoa ennen levynjulkaisua. Mukavasti siksi, koska tämä tarkoitti sitä että pääsi vähän keikkatuntumaan ennen varsinaisia levynjulkistamiskeikkoja, ja pystyi myös testailemaan ennalta JNS Beat -levyn biisejä livenä.

Keikat ajoittuivat mukavasti myös sikäli, että ensimmäisen viikonlopun ohjelmassa oli kaksi kaupunkia jossa emme olleet koskaan aiemmin soittaneet: Lappeenranta ja Hämeenlinna.

lpr01.jpg
Matkalla Lappeenrantaan huomasimme, että Ukkosenjohdatin oli taannoisen akun tyhjentymisen seurauksena siirtynyt 19 vuotta menneisyyteen.

Ajelimme Helsingistä Lappeenrantaan valmistautuen samalla henkisesti iltaan: luvassa olivat opiskelijabileet Giggling Marlinissa. Opiskelijabileet ovat enimmäkseen hauskoja tapahtumia, mutta näin soittajan näkökulmasta niiden järjestelyt ovat turhan usein vähän hataralla pohjalla. Ennakoimme kaksistaan jo sitä kuinka aikatauluja muutettaisiin illan mittaan useita kertoja, kuinka sovittu äänentoistolaitteisto olisi soundcheck-aikaan vasta matkalla paikalle ja kuinka ruokailua ei olisi muistettu järjestää. Samalla totesimme että olisipa kiva jos pahaenteiset aavistuksemme eivät kävisi toteen.

Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että artistien epäluuloisuus oli tällä kertaa täysin turhaa. Hotelliin kirjautumiseen jälkeen roudasimme kamat keikkapaikalle, jossa äänentoistolaitteisto oli valmiiksi pystyssä lavakartan mukaisesti. Sekä järjestäjät että baarin henkilökunta olivat erittäin ystävällisiä, ja pääsimme syömäänkin ennen soundcheckin tekemistä. Pisteet Lappeenrantaan!

Soundcheckin tekemisen jälkeen edessä oli muutama tunti odottelua, sillä soittoaika oli puoli yhden tienoilla. Yritin ottaa lyhyet unet hotellilla, mutta keikkakauden avaus jännitti siinä määrin että eihän se onnistunut vaikka väsynyt olo olikin. Päädyin siis trimmailemaan hieman naamakarvoitustani ennen keikkapaikalle lähtöä.

Keikkapaikalla varattu takahuone oli riittävän kokoinen ja iloksemme sinne oli varattu hedelmiä, pyyhkeitä ja vettä ja muita virvokkeita. Keikkaelämän ilot ovat pienet. Mitään ihmeellistä ei oikeasti kaipaa, on vain yksinkertaisesti mukavaa kun tuntee että paikan henkilökunta välittää oikeasti siitä että artistin on mukava odotella keikkaa.

lpr02.jpg
Herkkupöytä notkollaan. Tällainen on niin harvinaista, että kuvahan siitä piti ottaa.

Soittoajan lähestyessä ilmoilla oli pientä jännityksen poikasta. Settiin oli sijoitettu kolme JNS Beat -levyn biisiä, joista kahta ei oltu soitettu koskaan aiemmin livenä (Hymykuoppien kautta ja Rukiinen pähkinäjogurtti). Setin ensimmäiseksi oli sijoitettu Itäinen taivas, joka oli tuoreen levyn biiseistä se ainoa jota oli soitettu aiemminkin livenä (kappale oli mukana ohjelmistossa melkein koko syksyn 2009 ajan, ja se tippuikin Oletteko te tosissanne? -levyltä aivan loppumetreillä).

Keikka alkoi sovittuun aikaan. Oli ilo huomata lavalle astellessa, että porukka otti meidät vastaan hurraten. Lähtökohtaisesti ajatuksena oli, että tunteekohan musiikkiamme Lappeenrannassa kukaan, kun emme ole aiemmin kaupungissa keikalla olleet. Toisin kuitenkin kävi, ihmisethän osasivat jopa laulujen sanoja ulkoa. Mahtavaa!

Keikan alku oli omalta osaltani pientä hermoilua: piti kieli keskellä suuta keskittyä varsinkin uudemmissa biiseissä. Palettia vaikeutti myös se, että hankin reilu viikko ennen keikkojen alkamista kosketinsoitinkioskiini uuden multiefektipedaalin (Line 6 FloorPod), jonka polkeminen ei vielä niin lyhyessä ajassa ehtinyt iskostua selkäytimeen.

Noin viiden-kuuden biisin jälkeen keikka lähti omalta osaltanikin lentoon, pystyi keskittymään vapautuneesti soittamiseen ja meininkiin ylimääräisen hermoilun sijasta. Klaus oli liekeissä alusta asti. Taannoinen polvileikkaus ei solistiamme paljoa hidastanut, vaan jo ensimmäisen biisin aikana mies keekoili lavan edustalla olevan kaiteen päällä.

Keikka oli erittäin hyvä avaus kevätkaudelle. Yleisöä oli torstai-illaksi paljon, ja ihmisistä välittyi todella hyvät tunnelmat. Muutamien encoreiden jälkeen poistuimme takahuoneeseen summaamaan keikan kaikin puolin erttäin onnistuneeksi. Suuri kiitos Lappeenrannalle, toivottavasti näemme pian uudestaan!

Lauantai 16.4.
Suisto-klubi, Hämeenlinna

Hämeenlinnaan lähdettiin ajelemaan Helsingistä viiden tienoilla. Lyhyt matka taittui nopeasti, ja keikkapaikkakin löytyi Vanhan verkatehtaan pihasta vain parin harhakäännöksen jälkeen.

Roudaus, kosketinsoitinkioski pystyyn ja soundcheckin pariin. Koko hommaan meni reilu varttitunti ja homma soundasi mainiolta niin lavalla kuin yleisön puolellakin. Ammattitaitoinen äänimies, hyvä äänentoistolaitteisto ja paikka joka on suunniteltu livemusiikkia ajatellen: yhtälö, jonka avulla hommat toimivat.

hml01.jpg
Wilhelmin kosketinsoitinkioski soundcheckin jälkeen.

Checkin jälkeen siirryimme ruokailun pariin. Kahveja nauttiessamme seuraamme liittyi Vaasan kirjamessuilta kirjailijaedustustehtävistä Hämeenlinnaan koukannut Palsan Tomi, joka nappasi meidät kyytiinsä pienelle Hämeenlinnan kiertoajelulle. Mukava oli nähdä kaupungista vähän muutakin kuin keikkapaikka ja sen ympäristö, muistaakseni en nimittäin ole Hämeenlinnassa koskaan aiemmin käynytkään. Ihan hienon näköisiä linnoituksiahan tuolla on.

Palailimme keikkapaikalle odottelemaan h-hetkeä vihreän teen äärelle. Soittoajan lähestyessä keikkavaatteet niskaan, vähän äänenavausta ja sitten halauksen jälkeen lavalle.

Ihmisiä oli paikalla mukavasti, ei läheskään niin paljoa kuin Lappeenrannassa, mutta kuitenkin sen verran että pienehkö sali oli ilmavasti täynnä. Täytyy olla tyytyväinen, sillä keikka järjestyi suhteellisen lyhyellä varoitusajalla ja Hämeenlinna on meille uusi keikkakaupunki.

Ihmiset ottivat meidät vastaan lämpimästi. Ainoastaan yksi (ehkä tyttöystävänsä paikalle pakottama?) nuori mies istui paikoillaan vähän tyytymättömän näköisenä mutta hänetkin onnistuin ainakin jossain määrin sulattamaan osoittamalla Tänä yönä -biisin efektiäänet hänelle.

Soitto tuntui huomattavasti varmaotteisemmalta kuin Lappeenrannassa. Lavasoundi lähenteli täydellistä, mitään ei tarvinnut pyytää muuttamaan monitoroinnista missään vaiheessa.

Setti oli pitkälti sama kuin Lappeenrannassakin, eli JNS Beatilta soitetut biisit olivat Hymykuoppien kautta, Rukiinen pähkinäjogurtti ja Itäinen taivas. Kaikki menivät oikein hyvin, erityisesti Rukiisen pähkinäjogurtin keikkasovitus lähti hienoon lentoon.

hml02.jpg
Kuva: Tomi Palsa
hml03.jpg
Kuva: Tomi Palsa
hml04.jpg
Kuva: Tomi Palsa

Päätimme varsinaisen setin Nöpönenään ja poistuimme takahuoneeseen kuuntelemaan encore-taputuksia ja hengähtämään hetkeksi. Tarjoilimme encoreksi kolme biisiä, joiden jälkeen ihmiset tahtoivat vieläkin lisää. Lopulta encore-biisejä taisi tulla soitettua kuusi-seitsemän, meininki oli vaan niin hyvä. Soitimme erikoistoiveen johdosta myös pitkän aikaa setistä poissa olleen Tyttöni rosmariini -kappaleen.

Keikan jälkeen kamojen kasaus ja hieman paita- ja levykauppoja. Klaus kertoi myöhemmin käyneensä paitakioskin äärellä hienon keskustelun erään levynostajan kanssa. Asiakas oli todennut että ”Helvetin hyvä levy se Niinivaarantie 19, saisitte kyllä jo tehdä uuden, on nimittäin odoteltu!”. Klaus vastasi tähän sen jälkeen tulleen kolme studioalbumia ja ensi viikolla tulevan pöytälaatikkokokoelman ja ilmoitti että levyjä voi ostaa joko meiltä tai tilata nettisivujen kautta. Tähän asiakkaan vastaus oli ollut ”Onko jätkillä kotisivut?”. Ilmeisesti levy-yhtiömme nettipainoitteinen tiedotus ei tavoita ihan kaikkia.

Yhtä kaikki, Hämeenlinnasta jäi erittäin hyvät tunnelmat. Keikkahikien kuivuttua kiittelimme henkilökunnan ja ajoimme yötä myöten Helsinkiin ollen perillä ehkä kolmen aikaan aamuyöstä.

Keskiviikko 20.4.
Levykauppa Äx, Helsinki

Levynjulkaisupäivälle oli sovittu keikka Levykauppa Äxään, ja mikäs sen mukavampi tapa juhlistaa levyä.

Kieltämättä tuntui vielä levynjulkaisupäivänäkin hieman kummalliselta katsoa valmista, edellisellä viikolla painosta tullutta levyä levykaupan hyllyssä. Kaikkien alkuvuodesta kohtaamiemme vastoinkäymisten jälkeen alkoi jossain vaiheessa oikeasti uskoa siihen ettei levy tosiaan valmistu koskaan ja ettemme pysy itsellemme asettamissa aikatauluissa. Toisin kuitenkin onneksi kävi, ja levystä tuli vieläpä erittäin mainio ja raikas kokonaisuus. Ja tämän levynteon vaiheet ainakin muistaa vielä pitkään. Jos ette vielä tunne vastoinkäymisiämme, niin kannattaa hankkia levy ja lukaista sen sisävihkosesta löytyvä esipuhe.

Olimme päätyneet siihen että esiinnymme Äxän keikalla siten että komppaan Klausia akustisella kitaralla. Soundcheck hoitui siis varsin mutkattomasti. Sen jälkeen oli hyvä siirtyä alakerran taukotilaan nauttimaan levykaupan tarjoamat kahvit ja karjalanpiirakat: mukavaa että kotimaakuntamme oli huomioitu noin osuvasti takahuonetarjoiluissa.

levyax1.jpg
Levykauppa Äxän ennakkomainontaa.

Vähän ennen keikka siirryimme kaupan puolelle juttelemaan ihmisten kanssa. Omalle kohdalleni kertyi keikkaa ajatellen henkilökohtaisia paineita, sillä viiden aikaan alkanutta keikkaa oli saapunut vanhempiensa kanssa seuraamaan myös vuoden ikäinen kummipoikani jolle kyseinen esiintyminen oli ensimmäinen tämän todistama Ukkosmaine-keikka ja samalla myös ylipäänsä ensimmäinen keikka ikinä.

Keikka alkoi sovittuun aikaan. Levykaupalle oli kertynyt kourallinen väkeä: ei mikään yleisöryntäys mutta myöskään ihan tyhjille seinille ei tarvinnut onneksi soittaa.

levyax2.jpg

Soitimme kompaktin viiden biisin setin, joka sisälsi pelkästään JNS Beatin biisejä (Hymykuoppien kautta, Rukiinen pähkinäjogurtti, Elokuu, Saavumme Joensuuhun ja Biojätettä). Simppelit akustiset sovitukset toimivat ihan mainiosti ja ihmiset tuntuivat tykkäävän kuulemastaan.

Lyhyen setin jälkeen tarjoilimme encorena vielä Nöpönenän, jonka aikana onnistuin kurkottamaan niin pitkälle yleisöön että kannettavan kosketinsoittimeni piuha lähti irti (en ottanut levykauppakeikalle mukaan langatonta systeemiäni) ja Klaus sai laulaa hetken aikaa ilman säestystä. Näitähän sattuu.

Keikan jälkeen hetki hengailua kaupalla, ja samalla keikkapalkkion valinta; levykauppa Äx tarjosi kiitokseksi ilmaiskeikastamme vapaavalintaisen tuotteen hyllystä. Itse valitsin Pantera-kitaristi Dimebag Darrellin elämäkerran Karjapaimen helvetistä, jonka myöhemmin siihen perehtyessäni havaitsin harmikseni suht heikoksi: hieno kitaristi, mutta huono kirja. Levynjulkistamispäivä oli tästä huolimatta kuitenkin oikein onnistunut.

Torstai 21.4.
Semifinal, Helsinki

Suuntasin torstaiaamuna Klausin luokse jo hyvissä ajoin. Koska illan keikalla oli luvassa laaja kattaus JNS Beat -biisejä, päätimme pitää vielä keikkapäivänä yhdet treenit vaikka olimmekin treenanneet ahkerasti jo koko edellisen viikon joka päivä (lukuun ottamatta keikkapäiviä). Niin sanottu kenraaliharjoitus osoitti onneksi että biisit olivat hallussa hyvin ja saatoimme siirtyä Semifinaliin hyvillä mielin.

semi1101.jpg
Keikkabussimme Ukkosenjohdatin Tavastian edessä: Semifinaliinhan roudataan tuon rock-pyhätön läpi.

Semifinalissa olemme soittaneet jo sen verran usein, että kaikki hommat hoituivat hyvällä rutiinilla: taustalakana kiinni, kosketinsoitinkioski pystyyn ja soundcheckin pariin. Mitään kummallisempaa ei sattunut, paitsi että huomasin harmikseni Rappa-soittimeni menneen rikki, eikä kolvaustaitoinen miksaajakaan saanut sitä kunnostettua. Jos jollakin on sattumalta vastaavanlainen soitin nurkissaan pyörimässä niin tarjotkaapa sitä minulle osoitteeseen ukkosmaine(a)ukkosmaine.com, kiitos. Löysin kuitenkin onnekseni keikalle korvaavat soundit Rolandin syntikastani.

Checkin jälkeen siirryimme Tavastian puolelle syömään lämppärinä esiintyneen Koodin seurassa. Tällä kertaa Ilveksen ruoka ei saanut kosketinsoittajan pisteitä, mutta se johtui lähinnä vain siitä että kasvisvaihtoehdon pääasiallisina raaka-aineina olivat kesäkurpitsa ja sienet joista kummastakaan en mainittavammin välitä.

Klaus jäi keikkapaikalle pystyttelemään paitakioskia, mutta itse päätin mennä hetkeksi lepäämään. Päivä tuntui jotenkin sen verran pitkältä, että se piti saada katki. Alkoi tuntua siltä, että on hermoillut koko päivän ajan kaikista turhista yksityiskohdista, tulevista asioista ja muusta. Ehdin ummistaa majapaikassa hetkeksi silmät, joka riitti siihen että sain selvitettyä itselleni että nyt on syytä miettiä vain illan keikkaa.

Saavuin takaisin Semifinaliin juuri kun Koodi aloitteli lämppäysvuoroaan. Keikkaa seuratessa huomasi jälleen kerran sen, että juuri ennen omaa esiintymistä on mahdotonta keskittyä yhtään mihinkään muuhun. Onneksi muulla yleisöllä ei ollut kuitenkaan tätä ongelmaa.

Koodin keikan jälkeen kävin laittamassa omat soittimeni valmiuteen. Sen jälkeen minikokoiseen takahuoneeseen vaihtamaan keikkavaatteet päälle ja valmistautumaan hetken päästä alkavaan keikkaan.

Jälleen kerran tuntui kummalliselta että taas ollaan tässä pisteessä: alkuvuoden vastoinkäymisten saattelemien äänitysten, aikataulujen ja pienten yksityiskohtien kanssa hermoilun ja kaiken muun jälkeen kaikki onkin yhtäkkiä valmista ja on vain täysi salillinen ihmisiä jotka odottavat keikkaa huutaen rytmissä bändimme nimeä. Vaikka musahommilla itsensä elättämällä joutuukin kohtaamaan kaikenlaista epävarmuutta ja epäsäännöllisyyttä, niin kyllä tuollaisina hetkinä muistaa kuinka tästä saa sellaisia fiiliksiä mitä tuskin itse millään muulla alalla saisi.

semi1102.jpg
Kuva: Jussi Turunen

Semifinal oli ääriään myöten täynnä (seuraavana päivänä ilmeni että keikka oli loppuunmyyty) kun astelimme lavalle aloittamaan keikan Eka kerta -biisillä. Ihmisistä huomasi että keikkaa oli oikeasti odotettu pitkään, ja tunnelma oli alusta lähtien täysin kohdillaan. Piti pyytää monitorista heti alkuun kaikkea kovemmalle, koska en meinannut kuulla omaa soittoani yleisön huudon yli.

Mitähän siitä nyt sitten jälkikäteen sanoisi, tuntuu että keikka oli aika tasaista hurmosta alusta loppuun. Useampikin biisi sai maailman ensi-iltansa, muun muassa Elokuu joka tuntui jo muodostuneen jonkinnäköiseksi suosikiksi yleisön keskuudessa. Uudet biisit kulkivat hyvin, eikä mitään isompia kommelluksia sattunut vaan soitto kulki hyvin.

Yksi keikan huippuhetkistä oli Pitäiskö sunkin jo -biisissä, jossa Klaus menneen viikonlopun vaalitulokseen viitaten lauloi viimeisen kertsin rivillä ”ei tässä maassa kauaa katsella postmodernismia”. Rivi sai yleisön puhkemaan spontaaneihin aplodeihin.

Varsinainen setti päättyi Nöpönenään, jonka jälkeen poistuimme takahuoneen puolelle toteamaan meiningin loistavaksi. Palasin lavalle yksin ja esitin Klausille tekemäni Takatukkapetturi-biisin ensimmäistä kertaa sitten elokuun 2004.

Soolonumeroni jälkeen tarjoilimme encoreina vielä Salamaponin, 80200:n ja varmaan yli puolikymmentä muutakin. Silti, kun viimeisen kerran kävelimme takahuoneen portaille kuulimme yleisön vaativan edelleen lisää. Jäimme miettimään että minkä kappaleen vielä voisimme soittaa, sillä emme olleet varautuneet näin vankkaan kannatukseen. Miettiessämme miksaaja ehti kuitenkin jo pistää kanavat kiinni ja levyn soimaan. Pahoittelut siis ihmisille jotka jäivät kaipaamaan lisää, mutta toisaalta keikka kyllä oli joka tapauksessa melkein puolentoista tunnin mittainen.

Keikan jälkeen oli niin raukea ja hyvä olo että päätin tavoistani poiketen jopa jättää kosketinkalustoni kasaamisen seuraavalle päivälle jolloin kamat oli tarkoitus roudata pois. Loppuillan ohjelmassa oli mukavaa hengailua ihmisten kanssa Semifinalissa ja Helsingin yössä ja sen jälkeen ansaituille unille. Huikea keikka, kiitos kaikille paikalla olleille!

semi1103.jpg
Semifinalin jälkeen eräs nuori herra tuli esittelemään jalkaansa ottamaa tatuointia. Melkoista toimintaa.

Perjantai 22.4.
Telakka, Tampere

Iltapäivästä Ukkosenjohdattimen keula kohti Semifinalia, kamat kyytiin ja sitten Tampereelle. Koska torstain keikka oli loppuunmyyty, saatoimme nauttia matkalla ohjelmatoimiston tarjoamat pullakahvit: diskotähtien elämä on täynnä glamouria.

Saavuimme Telakalle ajallaan ja pääsimme heti roudauksen jälkeen syömään. Aterian päälle soundcheck, joka sujui varsin mainiosti. Keikan odottelu sujui yläkerran takahuoneessa varsin jouhevasti tamperelaisten kaveriemme kanssa.

Ja tosiaan: esiinnyttyämme Telakalla vuodesta 2005 lähtien, saimme nyt ensimmäistä kertaa tietää että baarilla on heti ravintolan edessä oma pysäköintipaikka, jota myös artistit saavat käyttää. Kaikki ne kerrat kun olemme etsineet parkkipaikkaa Tullikamarin aukion lähistöltä…entä korvaako Telakan Janne kaikki ne kahden euron kolikot joita olemme syytäneet automaatteihin ettei tarvitse herätä heti aamusta siirtämään autoa? No, parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Keikan lähestyessä vaatteet niskaan, vähän äänenavausta, käsien lämmittelyä ja latautumista. Telakan mukava ja pätevä miksaaja tuli varmistamaan ennen sovittua aloitusaikaa että olemme valmiina ja meni alakertaan laittamaan intronauhan pyörimään.

Siirryimme yläkerran portaiden päähän odottamaan intronauhan loppumista. Telakallahan samaisessa paikassa sijaitsevat myös miesten ja naisten wc:t. Intronauhan puolessa välissä naisten wc:stä ilmestyi isoa pahvista salamaa kaulassaan roikottava, ilmeisen päihtynyt tyttö joka reagoi näkemiseemme yrittämällä kouria ensin Klausia ja sitten minua haaroista. Kielsimme tyttöä ja ohjasimme tämän alakertaan. Sitten olikin jo aika siirtyä lavalle halauksen jälkeen.

Setti noudatteli samoja suuntia kuin Semifinalin keikka, eli avausbiisinä toimi jälleen Eka kerta. Yleisön joukossa näkyi olevan useampikin myös edellisillan keikalla ollut, mikä oli melkoisen hauskaa.

Parin ensimmäisen biisin aikana aiemmin mainittu pahvisalamatyttö yritti kouria Klausia haaroista uudelleen ja kiipesi myös lavalle josta poistimme hänet. Annoin tytölle varoituksen alkupään biisien välissä, mutta ilmeisesti se ei uponnut. Lopulta huomasin että oma keskittyminen meni koko ajan siihen että seuraa ettei pimu onnistu vahingoittamaan Klausia tai muita ja noin neljän biisin jälkeen päädyin pyytämään pokea hoitamaan tytön pois lavan läheltä. Hän sai edelleen jatkaa keikan seuraamista pöydästä käsin.

Vieraskirjaamme lukeneet varmaan huomasivatkin että tapaus johti keskusteluun siellä. Sanoin vieraskirjassa jo kaiken olennaisen, mutta huomautettakoon vielä että tuollainen käytös ei vetele. Fyysinen kosketus ei ole missään nimessä kiellettyä keikoillamme, mutta selkeästi vahingoittavat otteet ovat. Humalassa tuo raja saattaa häilyä, eikä silloin välttämättä tajua huomioida sitä että vastapuolesta juttu ei olekaan niin hauska kuin miltä se omasta mielestä tuntuu.

Mutta se siitä aiheesta, toivottavasti jatkossa keikoilla ihmiset osaavat ottaa huomioon sekä artistien että kanssayleisön viihtyvyyden ja saamme nauttia mahtimeiningeistä.

Kankeahkon alun jälkeen keikka lähti mukavaan lentoon. Yleisöä taisi olla enemmän kuin edellisvuonna Telakalla soittaessamme, eli ihan mukava väkimäärä.

JNS Beatin biisit sujuivat jälleen varmalla otteella, soitimme samat kappaleet kuin torstain keikallakin lukuun ottamatta Takatukkapetturia, joka jäi hetken mielijohteesta pois Telakalla.

tre1101.jpg
Kuva: Tomi Palsa
tre1102.jpg
Kuva: Tomi Palsa
tre1103.jpg
Kuva: Tomi Palsa

Keikka oli oikein hyvä, mutta ei yltänyt ihan samaan hurmokseen kuin Semifinalissa. Tunnelma ei silti ollut missään nimessä millään tavalla huono, edellisilta vain ehkä oli asettanut riman niin korkealle. Pidimme kovasti keikasta, ja niin kaikesta päätellen yleisökin, koska saimme jälleen useammat encoret. Viimeisenä kappaleena soitettiin setistä pidempään poissa ollut Suudelmia Suvikadulla.

Keikan jälkeen taaskin peruskuviot: kamat kasaan ja sitten paita- ja levykaupan pyörittämistä ja seurustelua tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Lopulta ummistamaan silmät hotellin pehmeisiin lakanoihin. Kiitos Tampere, mukavaa oli jälleen kerran!

Perjantai 29.4.
Paronitar-klubi, Joensuu

Levynjulkistamisviikko ja sitä edeltänyt viikko oli niin tiukkaa rypistystä, että pieni lepo kotioloissa Tampereen keikan jälkeen teki hyvää: vapunaattoaamuna oli hyvin virtaa lähteä ajelemaan Helsingistä kohti Joensuuta.

Matka vierähti hyvän musiikin siivittämänä, ja Joensuuhun saavuttiin sovittuun aikaan. Miksaajaksi pestattu Petri oli jo pystyttänyt paikan päälle pa:n valmiiksi. Soundcheck alta pois, ja sen jälkeen suuntasinkin eteenpäin syömään ja saunomaan.

Soittoaika oli sovittu puolenyön tienoille, joten palailimme baariin yhdentoista maissa. Paronittaren ”takahuone” on sen verta ahdas että hengailimme lähinnä baarin puolella tuttujen ja tuntemattomien seurassa ja vetäydyimme vaihtamaan vaatteita vasta juuri ennen vetoa. Porukkaa oli kertynyt paikan päälle baarin täydeltä ja ihmisistä välittyi jotenkin hirveän mukavat tunnelmat.

Vaatteiden vaihtaminen olikin mielenkiintoinen proggis. Paronittaressa artisteille varattu tila on siis oikeasti noin kahden neliömetrin kokoinen läntti, johon on kasattu myös oluttynnyreitä. Vaihdoin siis vaatteet seisten paikallani selkä suorana. Suosittelen kokeilemaan, erityisesti housujen vaihtaminen tuolla lailla oli mielenkiintoinen tunne!

Keikka alkoi ajallaan Eka kerta -biisin toimiessa jälleen aloittajana. Ihmiset olivat pääosin pakkautuneena lavan eteen minkä takia oli vähän ikävää, että baarin pöydät veivät merkittävän osan tanssilattian pinta-alasta. Toisaalta lavan eteen kaidemaisesti aseteltu pöytä tarjosi meille käyttöön hyvän catwalkin.

Älyttömän hyvätunnelmainen keikka. Soitto sujui alusta alkaen mainiosti, ja yleisöstä välittyi todella lämminhenkinen ja positiivista energiaa huokuva fiilis.

JNS Beat ei selvästikään ollut vielä kaikille tuttu, sillä levyltä etukäteen julkaistuja sinkkuja lukuun ottamatta levyn biisit otettiin vastaan suht iisisti verrattuna vanhempiin ja tuttuihin biiseihin.

Yleisön kanssa oli hyvää vuorovaikutusta. Oli hauskaa kun jossain välispiikissä kysäisin yleisöltä, että voittaako Suomi lätkän maailmanmestaruuden ja kollektiivinen vastaus kuului jota kuinkin ”JEIIIOOO”. Asiasta oli siis hajontaa, mutta näin jälkiviisaanahan voi todeta että optimistisin yleisön osa oli oikeassa.

jns1101.jpg
Kuva: Antti Schroderus

Keikka paketoitiin hyvissä tunnelmissa kotiseuturakkaan Katuvalojen välke -biisin myötä. Sen jälkeen vielä paita- ja levykauppoja ja keskustelemista tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kiitoksia paikalla olleille, oli mahtavuutta!

Lauantai 30.4.
Vakiopaine, Jyväskylä

Lähdimme ajelemaan Jyväskylään kahden maissa. Yhden pysähdyksen taktiikalla perillä oltiin alustavasti kaavailtuun aikaan. Baarihenkilökunta otti meidät jälleen vastaan lämpimästi. Samalla saimme iloksemme kuulla, että illan keikka oli loppuunmyyty jo ennakkoon. Jes!

Nälkä painoi sen verran, että päätimme käydä syömässä ennen kamojen pystyttämistä ja soundcheckin tekemistä. Rikoimme keikkaperinteitä, ja päätimme käydä syömässä Vakiopaineen vieressä sijaitsevan Marian sijasta seuraavassa korttelissa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa.

Takaisin Vakiopaineeseen, kamat pystyyn ja soundit kohdilleen. Kaikki sujui taas melko jouhevasti, huhtikuun keikoilla käyttämäni kosketinsoitinkioski on edelliskevääseen verrattuna riisutumpi, mutta monin tavoin kätevämmän ja toimivamman oloinen keikkaolosuhteissa.

Checkin yhteydessä illan keikan kuvanneet opiskelijatytöt asettelivat myös laitteistonsa valmiuteen siten että kameroiden sijainti ei häirinnyt yleisöä eikä artisteja.

Soittoaika oli jo puoli kymmenen tienoilla ja keikkaan oli aikaa pari tuntia, joten emme viitsineet lähteä tapaamaan tuttuja kaupungille vaan siirryimme alakerran takahuoneeseen odottelemaan keikkaa.

Rauhallista hengailua, äänenavaamista ja vaatteiden vaihtoa ja pian kello olikin jo sovitun verran. Baarin puolella laitettiin intro-cd pyörimään ja nousimme portaat yläkertaan. Halauksen jälkeen lavalle toteamaan että Vakiopaine oli tosiaan ääriään myöten täynnä. Potkaisimme setin käyntiin Eka kerta -biisillä.

Eipä voinut oikein muuta tehdä kuin hymyillä biisien halki. Ihmiset olivat vilpittömän innoissaan ja elivät mukana kappaleiden alusta loppuun. Vakiopaineen keikoillamme tuntuu aina olevan läsnä tiettyä taikaa, jota ei oikein voi sanoin kuvailla.

Kaikista huhtikuun keikoista Vakiopaine taisi olla fyysisesti kuumin. Hiki virtasi jo muutaman biisin jälkeen. Loppuvaiheesta keikka huomasin että olo alkoi oikeasti tuntumaan vähän tukalalta hapenpuutteen takia.

Pelastus saapui Nöpönenä-biisin myötä, sillä langattoman lähettimeni ansiosta pääsin soittamaan biisiä baarin ulkopuolelle ja haukkamaan vähän happea. Samalla show sai hauskan käänteen: menin ulkona lavan vieressä olevan lasin viereen laulamaan stemmaa. Klaus huomasi minut ja lauloimme hetken aikaa toisillemme lasin läpi. Omasta näkökulmastani tilanne oli varsin absurdi: harvoin sitä tulee laulettua korkeaäänisiä stemmoja Jyväskylän autiolla Kauppakadulla vappuaattoyönä.

Varsinaisen setin päätyttyä nappasimme baaritiskiltä vettä ja palasimme encoreille. Vakkarin Antti kantoi meille lavalle myös kaksi pientä kuohuviinipulloa, jotka jaoimme yleisön kanssa.

Encoreja annosteltiin tällä kertaa melko höllällä kädellä. Salamaponin, 80200:n ja Mutakuoppien jälkeen päätimme hetken mielijohteesta soittaa myös Yläkerran tytölle -biisin, jota ei muilla kevään keikoilla kuultu. Lopulta keikka päättyi Pielisjoki-balladiin.

Keikan jälkeen kelpasi hengähtää ja iloita siitä että levy oli saatu julkaistua kunnialla ja huhtikuun erittäin onnistunut minikiertue saatiin sinetöityä hienoissa tunnelmissa. Kiitos jälleen kerran Vakiopaineelle sekä kaikille teille jotka saavuitte kevätkeikkoja kuuntelemaan! Toivottavasti näemme taas pian!

-Wilhelm

Keikkapäiväkirja huhtikuulta

23.05.2011 (Uutiset)

Salama-blogista löytyy Wilhelmin muistelmia huhtikuun minikiertueesta.

Huhtikuussa ilmestynyt, ennenjulkaisemattomia aiemmin levyttämättömiä kappaleita sisältävä JNS Beat -levy on lisätty Salama-shopin valikoimiin.

Ukkosmaine toivottaa kaikille rakkaudentäyteistä kesäkuun odotusta!