Salamablogi

4. luukku: Demoäänitykset vuonna 2006

04.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Kun eilisen päivän luukussa vilkaistiin miltä näytti äänitysympäristömme vuonna 2004, niin siirrytäänpä tänään ajassa pari vuotta eteenpäin, syksyyn 2006. Kyseisessä kuvassa ollaan allekirjoittaneen tuolloisessa yksiössä Joensuussa Sepänkadulla.

Tässä ei kuitenkaan ole käynnissä varsinaisen levyn äänitys, vaan niin sanottu esituotantovaihe. Äänitimme syyskuisen viikonlopun aikana tuolloisille äänittäjillemme Heikille ja Pekalle kymmenen biisin demot kuunneltavaksi ja kommentoitavaksi. Näiden biisidemojen pohjalta aloitettiin seuraavana vuonna ilmestyneen Niinivaara Express -levyn työstäminen.

Tämä on hauska kotikutoista meininkiä korostava kuva, joka oli tarjolla kirjaan mutta jäi lopulta pois sillä itse levyn äänityksistä tuli niin paljon juttua ja niiden yhteydessä olevat kuvat tuntuivat olennaisimmilta. Tässä samassa ympäristössähän taltioitiin myös noin puolet Niinivaara Express -levystä.

Kuten kuvasta näkee, kompaktilla meiningillä ollaan liikenteessä. Klausin kannettavassa tietokoneessa taisi olla sama äänityssofta (CoolEdit Pro) kuin Niinivaarantie 19 -levyäkin äänittäessä. Kosketinsoitinpisteeni on suoraan solisti-äänittäjän selän takana ja sohvalle on puolestaan pedattu Helsingissä tuolloin jo pari vuotta asuneen Klausin yösija.

-Wilhelm

demot2006.jpg

3. luukku: Kymmenen vuotta sitten

03.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukusta paljastuu Salamaponin selässä -kirjasta pois jäänyttä kuvamateriaalia. Kyseinen kuva ei päätynyt kirjaan siksi, koska ensimmäisen levymme äänittänyt Jussi löysi kuvan arkistoistaan vasta kun kirjan taitto oli jo valmis. Kuvan etsiminen oli tavallista hankalampaa, sillä se on otettu kymmenen vuotta sitten - aikana jolloin digikamerat eivät olleet vielä kovinkaan yleisiä ja varsinaisia älypuhelimia ei ollut vielä olemassakaan. Tämä on siis paperikuvasta skannattu otos, jonka Jussi lopulta löysi arkistoistaan. Jälkikäteen ei varsinaisesti harmita, ettei kuva löytynyt ajoissa, sillä kirjaa varten kuva olisi täytynyt muuttaa mustavalkoiseksi ja pienentää, eikä siitä sen jälkeen olisi tainnut välittyä hirveästi.

Niin, mitä oheisessa kuvassa sitten on? Sitä ei ehkä kuvaa katsoessaan arvaisi, mutta siinä on studio, jossa ensimmäinen levymme Niinivaarantie 19 äänitettiin kesällä 2004. Käytännössä siis pöytämallinen tietokone, johon oli asennettu Cool Edit Pro -äänitysohjelma. Tuolta kuvan vasempaan laitaan rajautuvalta sohvalta käsin soitin kaikki levyn kosketinsoitinosuudet instrumentti sylissäni: en vielä omistanut omaa kosketinsoitintelinettä. Ovenpieleen on näköjään myös kiinnitetty pieni diskopallo tunnelmaa luomaan. Kuva taitaa olla otettu äänittäjän vapaapäivänä, sillä kolmestaan emme olisi varmaankaan mahtuneet Jussin pieneen yksiöön jos pyykit olisivat olleet kuivumassa ja viemässä harvoja neliömetrejä.

-Wilhelm

jussinhuonestudio.jpg
Kuva: Jussi Turunen

2. luukku: Satunnaisia keskusteluja, osa 2

02.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Toinen luukku auki! Jatketaanpa eilisen päivän teemalla, eli tänään joulukalenterista aukeaa toinen kirjasta pois jäänyt ”Satunnaisia keskusteluja” -dialogin pätkä.

Tämä keskustelu jäi pois lähinnä sen takia, että se oli vuosilukukappaleiden alkuun hieman liian pitkä ja jankkaava. Samalla tämä ei myöskään ollut niin ytimekkään absurdi kuin kirjaan päätyneet dialogit.

Tästä kuitenkin välittynee se, miten turhauttavaa tällaisten keskustelujen käyminen voi artistin näkökulmasta olla. Välillä täytyy laskea rauhallisesti kymmeneen tai pidemmälle. Erityisen tympeää tällaisia keskusteluja on tietenkin käydä hyvän keikan jälkeisessä endorfiinitulvassa. Onneksi suurin osa keikoillamme käyvistä ihmisistä on fiksua ja kohteliasta väkeä, jonka kanssa vaihtaa keikan jälkeen mielellään sanasen.

-Wilhelm

Vakiopaine, Jyväskylä
30.4.2013
Noin puoli tuntia keikan päättymisen jälkeen

Hahmot:

- Naishenkilö, joka esittäytyy teatteriohjaajaksi
- Wilhelm Meister, diskotähti

Nainen: Eikö tunnu tylsältä olla täällä aina joka vuosi?

Wilhelm: Ei, kyllähän kaikki keikat ovat aina erilaisia vaikka ne olisivat samassa paikassa.

N: Mutta kyllähän teidän keikat on aina samanlaisia.

W: No eihän ne kyllä ole.

N: No mikä tässä oli erilaista vaikka siihen kun olitte täällä ekaa kertaa?

W: Aika monikin asia, siihen vuoteen 2005 verrattuna ollaan ensinnäkin kehitytty aika monilla tavoilla.

N: (nauraa) Eihän teidän bändi kehity!

W: No kyllähän se kehittyy.

N: Miten muka?

W: No, huomaahan sen vaikka jo ihan siitä kun kuuntelee meidän levyjä.


N: Teidän kaikki levythän on samanlaisia!

W: No eihän ne kyllä ole.

N: On ne, ihan samalta ne kuulostaa!

W: Oletko kuullut uuden levymme? Tiedätkö edes sen nimen?

N: Ei mulla oo sitä, mulla on vaan se yks kun nehän on aina ihan samanlaista!

1. luukku: Satunnaisia keskusteluja, osa 1

01.12.2014 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tervetuloa jälleen Ukkosmaineen perinteisen joulukalenterin pariin! Tänä vuonna joulukalenterilla on erillinen teema, se nimittäin liittyy keväällä ilmestyneeseen Salamaponin selässä -kirjaan. Joulukalenterissa tullaan julkaisemaan muun muassa kirjasta editointivaiheessa pois jääneitä tekstikappaleita, valokuvia sekä myöskin itse kirjan tekoprosessiin liittyviä juttuja. Joulukalenterin voi siis ajatella olevan kirjalle samanlainen ”ekstrat”-osio kuin vaikkapa dvd-boksien vastaavien.

Koska teema on tämä ja koska Salamaponin selässä -kirja on mitä parhainta joululahja-ainesta, päätimme laittaa kirjan alennukseen: kun kirjan tilaa ennen joulua, sen saa 15 eurolla (sisältäen postikulut) yhtyeen nimikirjoituksilla varustettuna. Tilaaminen onnistuu Kauppa-sivulla.

Mutta sitten itse ensimmäisen luukun pariin! Aloitetaan tänään pois jääneellä dialogin pätkällä. Alun perin oli tarkoitus, että keskustelupätkät olisi julkaistu “Satunnaisia keskusteluja” -otsikoiden alla satunnaisissa paikoissa mutta kirjan kokonaisuuden hahmottuessa totesin, että parhaiten tällaiset toimivat vuosilukukappaleiden alkuun laitettaessa ja ilman erillistä otsikkoa.

Sain idean dialogeihin Radiopuhelimet-kirjan (Juha Hurme & Radiopuhelimet, Like 2005) “Ennen keikkaa - Keikka - Keikan jälkeen” -kappaleesta, jossa yhtyeen keikkapäivä käydään tehokkaasti läpi hyvin arkirealististen dialogien kautta ja rakennetaan hieno kuva suomalaisen marginaalibändin keikkailun arjesta. Sivumennen sanottakoon, että Radiopuhelimet-kirja on mielestäni yksi parhaista suomalaisista bändikirjoista ja ylipäätään suosikkikirjojani.

Ukkosmaine-kirjasta tämä jäi pois siksi, ettei sille ollut oikein sopivaa paikkaa ja muut dialogit olivat oikeastaan hauskempia. Tämä dialogi antanee kuitenkin omalta osaltaan vähän kuvaa siitä, millaista glamouria takahuoneolosuhteissa parhaimmillaan on. Yleensä siellä ei onneksi ole satunnaista porukkaa hengailemassa. Lisäksi on mainittava, että Telakan takahuoneessa on normaalisti rauhallista, kyseinen ilta oli erikoistapaus ja baarin henkilökuntakin oli helisemässä dialogissa mainitun äijäporukan kanssa.

-Wilhelm

Telakka, Tampere
13.6.2013
Yläkerran takahuone, noin kymmenen minuuttia ennen keikkaa

Hahmot:

- Iso ryhmä baarissa syntymäpäiviään viettävän henkilön päihtyneitä kavereita, jotka ovat saunoneet Telakan takahuoneen saunassa koko illan. Niin sanottu äijäporukka.
- Wilhelm Meister, diskotähti

Wilhelm: Anteeksi, voisittekohan vähän väistää että saisin keikkavaatteeni sieltä nurkasta.

Äijäporukan edustaja: Mihin sä niitä just nyt tarviit?

W: No, keikka alkaa tuolla alakerrassa ihan kohta. Olisinko voinut saada vähän tilaa, että mahtuisin vaihtamaan nämä housut.

Ä: Voi vittu mikä diiva!

24. luukku

24.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Joulukalenteri on edennyt vuoden viimeiseen luukkuun. Samalla on sopiva hetki lausua lyhyt yhteenveto vuodesta 2013, sillä päivityksiä sivustolle ei ole enää tämän vuoden puolella luvassa.

Ei ole liioiteltua sanoa, että vuosi 2013 oli tietyllä tapaa yksi raskaimmista tähänastisistamme. Julkaisimme maaliskuussa viidennen albumimme, Pallosalaman. Levy oli omasta mielestämme vahvin, ehein ja tasapainoisin levykokonaisuutemme. Teimme myös levyn eteen ennätyksellisen paljon töitä. Äänitimme koko levyn itse. Teimme biisejä vajaan parin vuoden ajan saadaksemme levylle parhaat mahdolliset kappaleet. Sovitimme biisit, soitimme rumpuja lukuun ottamatta kaikki instrumentit. Pelkkiin äänityksiin vierähti noin vuosi, ensimmäiset äänitykset tehtiin helmikuussa 2012 ja viimeiset tammikuun lopussa 2013. Työtunteja kertyi lukemattoman paljon.

Uskoimme ja toivoimme, että huolella ja rakkaudella tehty levy noteerattaisiin aiempia paremmin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Radiossa levy ei soinut kertaakaan. Keikkoja oli vähemmän kuin olisimme toivoneet, kesälle ei tullut ainuttakaan festivaalikeikkaa.

Ensimmäisessä levyyn liittyneessä haastattelussa kysyttiin ensimmäisenä kysymyksenä ”kuinka vakavissanne olette musiikkinne kanssa?”. Kaiken tehdyn työn sekä levyn eteen tehtyjen taloudellisten ja ajankäytöllisten uhrausten jälkeen kysymys tuntui siltä, kuin joku olisi lyönyt vatsaan. Yleensä olemme jaksaneet suhtautua vastoinkäymisiin ja typeriin kysymyksiin huumorilla, mutta tänä vuonna ei ole aina jaksanut nauraa.

Toki osansa on silläkin, että levymme ilmestyi varmaan huonoimpaan mahdolliseen aikaan. Juuri samaan aikaan julkaistiin useita vuoden puhutuimmista kotimaisista levyistä: muun muassa J. Karjalaisen, Anssi Kelan ja Samae Koskisen uutuudet. Kaikki nuo levyt ovat täysin ansaitusti kehuttuja, ovat pyörineet ahkerasti myös kummankin meidän soittimissa.

Näkyvien julkaisujen alle oli helppo hukkua, varsinkin kun isompien levy-yhtiöiden tiedotuspuolella on enemmän lihasta kuin meidän pienellä Juki Recordsillamme. Ei voi mitään. Aina voi lohduttautua sillä, että hyvä musiikki on ajatonta: ei Pallosalama ole muuttunut huonommaksi, vaikkei sitä suuresti noteerattukaan.

Se, mihin tässä tekstissä olen pyrkimässä, ei kuitenkaan ole epätoivon vuodattaminen, vaan se, että yksi suurimmista tänä vuonna kannustaneista asioista on ollut teidän, yleisömme tuki. Kun esimerkiksi laitoimme sivuillemme mahdollisuuden tilata levy ennakkoon ja osallistua samalla sen rahoittamiseen, yllätti tilausten määrä meidät suunnattoman iloisesti. Samalla se helpotti taloudellisia paineita, saimme maksettua ennakkotilauksilla useita levyyn liittyviä laskuja.

Kaikkein tärkein voimaa antanut juttu on kuitenkin se, millainen tunnelma keikoillamme on ollut halki vuoden. Oli kyse sitten rokkiklubeilla soitetuista sähköisistä keikoista tai akustisista olohuonekeikoista, on yleisöstä välittynyt käsittämättömän voimakas hyvän mielen ja positiivisen energian lämmin virta. Keikkojen antamalla energialla on jaksanut sietää paremmin vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Keikoista on tullut sellainen olo, että meidän tekemisillämme on merkitystä ja että meistä on eniten hyötyä maailmalle, kun teemme näitä hommia eikä jotain muuta.

Näihin tunnelmiin liittyen viimeisessä joulukalenteriluukussa palataan huhtikuuhun, jolloin soitimme kotikaupungin Kerubissa. Keikka oli upea. Päätimme soittaa viimeisenä encorena Pielisjoen siten, että laskeuduimme lavalta yleisön joukkoon ja esiinnyimme täysakustisesti. Ihmiset lauloivat kappaleen mukana alusta loppuun. Kylmät väreet menivät koko biisin ajan, tunnelma oli uskomattoman harras. Muistan miettineeni biisin aikana, että tämän parempaa ei voi olla.

Tämän videon myötä haluamme toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rauhaisaa joulua sekä kaikkea hyvää vuodelle 2014! Suuri arvostuksemme teille, jotka olette olleet tänä vuonna keikoillamme. Saatte meidät tuntemaan olomme pidetyksi. Kiitos.

-Wilhelm

23. luukku

23.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukussa päästään taas katselemaan ennennäkemätöntä videomateriaalia. Alla olevassa videossa vieraillaan edellisellä, tämän vuoden viimeiseksi jääneellä julkisella keikallamme. Soitimme lokakuussa Joensuu Areenalla yhteisen suosikkibändimme PMMP:n lämppäreinä. Keikasta löytyy reportaasia täältä.

Videolla kuultava Eka kerta oli settimme viimeinen biisi. Keikka oli kokonaisuutena erinomainen, tuntui mukavalta päättää keikkavuosi noin upeisiin puitteisiin ja tunnelmiin.

Samalla on pakko myöntää, että vaikka pitämämme keikkatauko on ollut monella tapaa hyödyllinen ja hyvä juttu, niin kyllä näitä videoita katsellessa alkaa keikoille pääseminen syyhyttää aika kovasti…

-Wilhelm

22. luukku

22.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

vesitorni2013.jpg
(Kuva: Elina Pesonen)

Tämän päivän joulukalenteriluukussa palataan viime kesään, jolloin soitimme Ilosaarirock-lauantaina erikoiskeikan: vedimme noin puolen tunnin akustisen setin Niinivaaran vanhan vesitornin puistossa.

Erityislaatuisen keikan taustalla oli se, että meillä oli ollut keikkaa edeltävänä perjantain ja lauantain välisenä yönä keikka baarissa Joensuun keskustassa. Paikka oli loppuunmyyty ja keikan aloittaessamme meininki aivan katossa. Muutaman biisin ajan mentiin hurmoksessa, sen jälkeen paikan toimittama äänentoistolaitteisto aloitti temppuilun. Ääni katkeili sekä lavamonitoreista että yleisön puolella.

Soitimme äänen pätkiessä settiämme eteenpäin erittäin hankalissa olosuhteissa. Lopulta kaiutinkaapit kyykkäsivät kokonaan ja ääntä kuului enää monitorikaiuttimista. Käänsimme ne yleisöä kohti ja soitimme vielä pari biisiä. Lopulta miksauspöydän kanavat lakkasivat toimimasta, eikä toisesta kosketinsoittimestani enää kuulunut ääntä. Olimme ehtineet soittaa noin kymmenen biisiä. Jouduimme toteamaan yleisölle tilanteen, emme voineet enää meistä johtumattomista syistä soittaa keikkaa loppuun.

Saimme harmituksen keskellä spontaanin idean: lupasimme yleisölle soittaa keikkamme loppuun seuraavana aamupäivänä vanhalla vesitornilla ja kutsuimme heidät kuuntelemaan loppukeikan sinne. Yleisön käyttäytyminen yllättävässä tilanteessa oli ensiluokkaisen hienoa. Kukaan ei buuannut, vaikka keikka jäikin vajaamittaiseksi. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä.

Tynkäkeikan jälkeistä olotilaa on vaikea kuvailla kattavasti. Lyhyesti sanottuna tapahtunut ärsytti niin paljon, että teki mieli huutaa ääneen. Upeasti alkanut keikka oli tyssännyt kuin seinään. Kasasin kamojani pois lavalta ja yritin pitää itseni kasassa. Piuhoja irrotellessani tuntematon tyttö tuli kohteliaasti kiittämään hienosta keikasta ja harmitteli tapahtunutta sekä itsensä että meidän puolesta. Hänen jälkeensä juttusille saapui nuori mies, joka niinikään kiitti keikasta, kertoi olevansa ulkopaikkakuntalainen ja pyysi ystävällisesti reittiohjeita vesitornille. Kaiken sisäisen myllerryksen keskellä muistin, että meidän yleisömme on ihan mahtavaa.

Seuraavana päivänä soitimme lupauksemme mukaisesti puoliltapäivin akustisen keikan vesitornilla. Aurinko paistoi. Paikalle ei tietenkään ollut saapunut koko eilinen yleisö, mutta yllättävän paljon ihmisiä kuitenkin varhaisen ajankohdan huomioon ottaen, arviolta noin viitisenkymmentä. Oheisessa kuuntelijamme kuvaamassa videossa kuultava 80200 oli settimme viimeinen biisi.

Joku tuli keikan jälkeen kiittämään kädestä pitäen: ”en kyllä tiedä toista bändiä, joka kunnioittaisi yleisöään niin paljon, että tekee tällaisen jutun”. Voisin palauttaa kohteliaisuuden ja sanoa, että harvalla bändillä on niin hienoa yleisöä kuin meillä.

-Wilhelm

21. luukku

21.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukussa avautuu katseltavaksi aivan ennennäkemätöntä videomateriaalia. Alla nähtävässä videossa kuullaan viime vuoden joulukuussa 30-vuotisjuhlieni yhteydessä soitetun keikan loppupuolella esitetty Nöpönenä.

Tuosta ikimuistoisesta syntymäpäivästäni olikin jo juttua tämän vuoden joulukalenterin neljännessä luukussa, joten en ala avaamaan aihetta sen enempää, tyydyn vain toteamaan, että ilta oli kyllä aivan älyttömän hieno kaikin puolin. Videosta ehkä välittyy osa paikan päällä vallinneesta lämpimästä ilmapiiristä. Mahtava keikka!

-Wilhelm

20. luukku

20.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tämän päivän luukku on omistettu Ukkosmaine-aiheisten asioiden sijasta meidän muille musiikillisille hankkeillemme. Kuten ehkä osa sivujemme kävijöistä tietääkin, olemme tehneet vuosien ajan Ukkosmaineen lisäksi musiikkia myös muissa yhtyeissä, joista tässä luukussa esitellään kaksi.

Ensinnäkin esiteltäköön Klausin Pihka ja myrsky -yhtye, joka julkaisee ensi vuonna ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa. Bändi soittaa kuulasta suomenkielistä pop-musiikkia. Biisit ovat Klausin tekemiä, sovitustyössä on ollut vahvasti mukana useampaa Ukkosmaine-levyäkin mukana tekemässä ollut Heikki Marttila. Heikki soittaa myös Pihkassa ja myrskyssä kitaraa.

Henkilökohtaisesti olen hyvin iloinen siitä, että Klausin bändihomma on nyt edennyt siihen pisteeseen, että levykin on jo valmiina. Tiedän, että yhtyetoverini luo uutta musiikkia koko ajan ja pelkät Ukkosmaineen raamit eivät sen ulostuomiseen riitä.

Pihkan ja myrskyn kotisivut löytyvät täältä. Bändin tänä syksynä julkaistu esikois-ep on kuunneltavissa muun muassa Spotifyssa. Alta löytyy lisäksi ep:n avausraidasta tehty musiikkivideo.

Minä olen puolestani soittanut Hullut Hattuset -lastenmusiikkiyhtyeessä yli kymmenen vuoden ajan. Suoritin vuonna 2002 siviilipalvelustani joensuulaisessa päiväkodissa. Bändi perustettiin tuolloin käytännön tarpeesta: huomasin päiväkodissa työskennellessäni, ettei lapsille ollut tarjolla kovinkaan paljoa musiikkielämyksiä.

Hullut Hattuset soitti ensimmäiset keikkansa Joensuun päiväkodeissa keväällä 2002 ja siitä eteenpäin homma lähti rullaamaan omalla painollaan. Keikkoja on tehty kolmatta sataa, levyjä on tullut neljä: yksi ep ja kolme täyspitkää levyä. Uusin levy Siilijalanjälki on kuunneltavissa Spotifyssa. Bändin kotisivut löytyvät puolestaan täältä. Siilijalanjälki-levyn Rupilisko-biisistä tehty musiikkivideo on katseltavissa alla. Bändi on muuten huomenna lauantaina 21. päivä keikalla Joensuun Kerubissa klo 15, tervetuloa!

Tällaisille sivupoluille mentiin tämän päivän luukussa, huomenna taas luvassa Ukkosmainetta!

-Wilhelm

19. luukku

19.12.2013 (Sekalaista, Joulukalenteri)

Tänään joulukalenterin luukussa katsellaan kuvia maaliskuun alusta, jolloin soitimme Tallinnassa eräänlaisen “varaslähtökeikan” kevään keikkakiertueelle: Pallosalama-levy ilmestyi vasta viikko tämän keikan jälkeen. Kyseessä oli ensimmäinen Tallinnassa soittamamme keikka. Keikka oli Paar Veini -nimisessä paikassa järjestetyllä Odessa Pop -klubilla. Odessa Pop on tallinnalaisen musiikkiaktiivi Tauno Maarpuun pyörittämä klubi, jonka puitteissa on esiintynyt paljon bändejä niin Eestistä, Suomesta kuin muualtakin. Paar Veini on puolestaan reilun vuoden ajan toiminut viihtyisä pieni viinibaari Tallinnan vanhassakaupungissa, Sauna-kadulla. Suosittelen vierailemaan, mikäli on käymässä kaupungissa.

Keikkamme sai mukavasti huomiota paikallisissa musiikkimedioissa, Rada7-sivustolla oli haastattelu, biisimme olivat soineet Raadio 2:n taajuudella ja jopa Õhtuleht noteerasi keikan sivuillaan. Myös itse keikka oli erittäin mainio. Paikalle saapui mukavasti väkeä, joista suurin osa ei tiennyt bändistämme etukäteen mitään. Alkuhämmennyksen jälkeen saimme voitettua ihmiset puolellemme ja tunnelma oli mahtavan lämmin. Toivottavasti pääsemme Tallinnaan keikalle uudestaankin!

Valokuvaaja Aron Urb kuvasi keikkaa, hänen ottamaansa kuvagalleriaan pääsee klikkaamalla alla olevaa kuvaa.

-Wilhelm


klaus_tallinna.jpg